Kilpailupäivitys 22.4.2017 – Timo Väistö

Osallistuin tänään paikalliseen polkujuoksukilpailuun. Sarjassa 31km varhaiskeski-ikäiset miehet.

Lähtö tapahtui klo 10.05 paikallisessa metsikössä ja etukäteen kilpailunjärjestäjä oli ilmoittanut maaston olevan tekninen tai erittäin tekninen. Kilpailu tapahtui juoksemalla 11km rinkiä, jossa jokaisessa nousu kilometrejä oli reilusti. Suomeksi tekninen tai erittäin tekninen tarkoittaa: lunta, mutaa, vettä, jäätä, lisää lunta, lisää mutaa, kiviä ja juurakkoja.

Edellisen yön hioin taktiikkani kohdilleen ja mentaaliharjoitin tavoitteet. Varustauduin juomarepulla ja energiatableteilla. Aamulla oli n.5astetta plussaa ja laitoin päälleni upeat mustat trikooni, pitkän paidan ja ohuen takin. Päähän pipon joka samalla pitää lasini päässä. Jalkaan talvijuoksusukat ja inovin xtalonit, joiden päälle gaiterit suojaamaan roskien joutumista kenkään. Asusteet toivat kaivatut lisäpisteet lähtöpaikalle. En säästellyt ylisanoja itsestäni ja katsoin totisesti silmiin kanssajuoksijoita. Näin saavutin jo ennen lähtöä pientä henkistä yliotetta.

Taktiikkani oli lähteä seuraamaan nopeampaa ryhmää jossa porukasta suurin osa osallistui täysimaratoniin. Tiesin hyvin, että tämä vauhtiryhmä siivittää minut elämäni parhaimpaan suoritukseen poluilla.

Vauhti sopikin minulle hyvin, heti alussa sykkeet nousi tappiin ja olo muuttui pahaksi. Kuuden kilometrin kohdalla juoksu alkoi sujua ja kengät olivat kastuneet. Napsin 15minuutin välein energiaa ja hieman vettä. Ensimmäisen kierroksen jälkeen sijoituin helposti 10 parhaan joukkoon ja lähdin innolla toiselle kierrokselle. Tässä vaiheessa kengät olivat läpimärät ja ärsytti.

Ennen toisen kierroksen loppua 18km kohdalla aloin marisemaan energiavajeessa, eikä askeleessa ollut enää Paavo Nurmimaista kimmoisuutta, irvistelin ja niistelin hihaan. Tiesin hyvin, että voin jälleen taukopaikalla napata muutaman päänahan spurttaamalla ohi. Tulinkin toisen kierroksen kohdalla viidentenä kierrokselta.

Kolmannesta kierroksesta tulikin sitten vaikea. Pyrin seuraamaan kärkeä edelleen joka oli kaventunut seitsemään raudan lujaan juoksijaan. Katselin heidän selkiään ja mietin miten pyrähdän energiavajeen kärsimällä kehollani ohi. Vastaus tuli 28km kohdalla. Koko kärkiryhmä oli osallistunut ylimatkalle ja olin näin joukon ainoa, juuri 31km matkalle ilmoittautunut tuossa porukassa. Ryhmämme hajosi ns. Haljenneella kivellä josta minun oli helppolasketella voittoon kotiovelle. Voittoaika upea 4h 18min. Samalla oma ennätykseni, koska en ole koskaan juossut polulla näin helketin pitkää.

Elämäni ensimmäinen 31km polkukisan voitto maistui. Harmittavasti järjestäjä ei ollut varannut minulle mitalia, eikä voittokahveilleni saapunut kuin vaimoni ja lapseni. Aivan mahtavaa silti.

Kiitos Aitovuoripolkuchallengechampionship kilpailun muille osanottajille ja järjestäjille uskomattoman hienosta kilpailusta ja järjestelyistä. Kiitos. Toivottavasti näemme jälleen.

– Timo Väistö

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: