Väistö Road to Himos Extreme 26km 2019.

Ilmoittautuminen tehty tänään ensimmäisellä halvimmalla hintaportaalla, jolloin suhteessa viime vuoteen säästetyt rahat voi käyttää treenaamiseen (lue uusiin nopeampiin vaatteisiin, joka on ilmeisesti tavaramerkkini näissä kirjallisissa ulostuloissa). Yritän päivittää tästä eteenpäin iloksenne noin kerran kuukaudessa, tai viikossa jos minulla on tylsää. Treenivinkkejä, juoksijanravintoa tai muuta asiankuuluvaa tuskin, jotain muuta enemmän.

väistö

Asusteet:
Kengät (Salomon Sense Escape) varattu hyllyyn (voi olla, että menee talveksi vielä hetkeksi kaappiin) ja alustava asuvalinta tehty. Tosin hidasteena on tuo TTR:n paitatilaus, joka on vielä kesken. Onneksi aikaa on vaatimattomasti melkein 12kk eli eiköhän Väistökin saa ns.half-zip-goes-fast tyyppisen ratkaisun ylleen. Herrain tukisukat laitan ensi vuonnakin, nämä eivät tuo mitään extraa mutta näyttävät hyvältä joka on yksin metsässä tärkeää. Sekä nuo hyväksi koetut trailshortsit (Salomonin). Shortsien paras puoli oli verkkolisätaskut molemmilla puolilla niin alhaalla, että myös juomarepun kanssa sinne voi laittaa hauskoja matkaeväitä tai onnenamulettejä. Reppu hinkkasi viime kerralla selkään hämmentävän kuivettuman, joten jos löydän alelaarista juomaliivin hankin sellaisen. Sellanen siisti missä lukee isolla joku merkki ja on kaksi sellaista lötköäjuomapulloa. Sellasilla voittajat menee, oon nähnyt.

Ensi vuonna tarkoitus on jo pelkällä paidalla hioa ajasta vähintään 20minuuttia pois. Joka ei luulisi olevan suuri ongelma, monet menevät lujempaa kuin minä ja pitävät noita maagisia ominaisuuksia sisältäviä puolivetoketjupaitojaan. Taidan ostaa kaksi, jolloin myös treeneissä saan itsestäni aiempaa enemmän irti. Himoksen aggressiivinen markkinointi, jota myös itse olen yrittänyt edesauttaa, tuo ensi vuodeksi mukaan lisää porukkaa, jotka menevät ohi ellen tee jotain. Aion tehdä. Paljonkin.

Alustava suunnitelma ja treeniohjelma (tarkentuu vielä):

Viime vuoden tapaan aion ottaa rauhallisesti alun, mutta täräyttää jo alkumatkasta alamäet vauhdilla. Tuossa annoin viime vuonna melkein 50 kanssajuoksijalle liikaa tasoitusta. Toki keräsin osan ohittamalla taakseni myöhemmin. Sijoitukseni ei kuitenkaan vastaa puheitani, joka tietyllä tapaa syö uskottavuuttani metsärakettina. Alamäkiä aion myös treenata viime vuotista enemmän. Samaa teen ylämäille. Olen löytänyt lähimetsästäni oivan paikan jossa voi tehdä molemmat, lisäksi pätkällä on lyhyt kohta jossa ei näe pitkälle joten säilyy jännitys treenin aikana. Vähän niin kuin kisoissa.

Sykkeet pysyivät edellisellä yrityksellä sen verran matalina, että keskisykettä voi huolella hilata lähemmäs 180 lyöntiin tai yli, siellä jälkipuoliskolla. Kunhan aluksi ei liioittele. Muutenkin tasaisuus vaivasi viime vuoden suoritusta eikä sellaista lennokasta loppua koskaan tullut, voi olla että kunto loppui kesken tai treeni ei osunut kohteeseen.

Tässä vaiheessa uraa olen ymmärtänyt noiden hitaiden lenkkien merkityksen ja saanutkin hieman sykkeitä peruslenkeillä alemmas. Hieman myös vauhtia lisää samassa suhteessa. Varsinkin poluilla isompia mäkiä kävellen, sykkeeni pysyvät nykyään helpohkosti alle 138lyönnin. Maantiellä tylsyys ja vauhdin lisäykset nostavat usein johonkin 150 lyönnin tienoille. Kello (Suunto ambit2 ja sykevyö) on kertonut, että sykkeeni jaksaa vielä käydä yli 200. Joten kisasykkeet voivat kai olla aika kovat.

Treenaamisestani:
Elän ruuhkavuosia ja treenaan (lue lenkkeilen) kun ehdin tai en ole kipeä. Viime vuosina varsinkin perusflunssat ovat syöneet useita viikkoja vuoden treeneistä. En ole myöskään päässyt ns.yksi pitkä lenkki viikossa-vauhtiin. Johon pitäisi hiljalleen totutella. Vuodessa (2015 alkaen) olen kuitenkin saanut aikaa noin 1000km lenkkeilyä (pääosin tietä pitkin) ja jotain oheistoimintaa päälle. Ilmeisesti 500km lisäämisellä voisi päästä jo huomattavasti parempiin tuloksiin. Tätä aikaa odotellessa.

Tänä vuonna yritän osallistua säännöllisesti omassa metsässäni järjestettäviin kimppalenkkeihin ja sen lisäksi rääkätä kehoa ja mieltä ylämäkitreenillä. Mitä surkeampi keli sitä kivempaa minulla usein on, joten syksy ei haittaa. Tosin hieman pitää vielä totutella metsän kenkiä kastelevaan vaikutukseen. Nyt varustekanta alkaa kuitenkin olla sen verran kattava, että syksy ja talvi voi huoletta saapua. Kiitos alelöytöjen ja kehonrakennukseni keskeneräisyyteni kokoisiani vaatteita löytyy erittäin edullisesti, kun jaksaa etsiä.

Treenaamisen aloittaminen siirtyy vielä viikolla, nyt menossa olevan antibioottikuurin takia. Odotukset on kuitenkin korkealla. Tämän vuoden treenikilometrit on ihan ok tässä vaiheessa vuotta. Ehdin saavuttaa 1000km tänäkin vuonna jos sairastelu ei vie paljoa loppuvuoden viikoista.

Mietin tässä vielä lokakuun Pirkan hölkkään ilmoittautumista, mutta muuten lappujuoksut taisivat olla tältä vuodelta ohi. Kunhan löydän aikaa, niin lähden vähän kauemmaskin kisailemaan.

Päätavoite olkoon kuitenkin Himos Extreme 2019. PAM! Lähtölaskenta on alkanut.

/Timo Väistö

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: