Strava-sekmentit tutuiksi

Hyvän ystäväni mukaan, treeni ei ole treeni, jossei sitä laita nettiin. Tästä syystä olen laittanut lähes kaikki treenini nettiin jo jonkin aikaa. Instaan, faceen ja tänne. Tässä taas yksi. Suosittelen todella liittymistä TampereTrailRunning Facebook ryhmään ja seuraamaan Instaa. Oma polkujuoksemiseni on laajentunut eksponentiaalisesti kaikilla osa-alueilla. Apua, neuvoja ja lenkkiseuraa on helppo löytää eripuolilta Tamperetta.

Otsikon Strava-sekmenteillä tarkoitetaan lyhyehköjä pätkiä esim.polkuja joille GPS kellosi, kellon ohjelma ja Strava niminen sovellus päivittää omat huippuaikasi. Helppoa ja hauskaa. Voit vertailla huippuaikasi muiden vastaaviin.

Päivän lenkkille otin ryhmäni mukaan, eli valmentajani ja kuvaajani, menin siis yksin. Päätin kiskaista peruslenkin painottaen lenkin kuvaamiseen ja Strava-sekmenttien murskaamiseen. Tavoite oli parantaa ns.Kivikkokurun alamäen, Maksimäen alastulon ja viimeisenä Maston polkunousun aikoja. Nämä kolme olivat jo pitkään vaivanneet minua. Nimi oli saatava listoille top-kymppiin. Tulos tai ulos.

Päälle laitoin nopeimmat varusteeni ja kampasin lähtiessä tukan taakse, päälle pipon. Lenkin ensimmäinen vitonen energiatasojen nostoa. Imin itseeni voimaa, ketteryyttä ja tarkkuutta. Havainnoin ja olin auki. Rauhallinen, mutta tarkka. Niin varmaan joo, kunhan juoksin ja yritin olla kaatumatta.

Ensimmäinen Stravasetti oli Kivikkokurun alamäki, otin varman päälle ja huilasin huipulla. Sidoin kengät tiukemmin, otin hörpyn vettä. Ja vedin täysiä. Muutamaan otteeseen askel piteni turhaan. Tästä tulisi nimi lehteen, nilkannyrjähdys tai häpeä. Tulos kotona yllätti, olin kolmas (All-Time). Palkintosija! Onneksi en tiennyt tätä metsässä vaan lähdin taistelemaan muutkin sekmentit…

Seuraava tiukka rutistus oli Maksimäen alamäki, eli pitkähkö juostava tykitys. Huilahdin huipulla, mietin mitä on luvassa ja mietin askeleiden paikat. Kivikiveltä, juurakkojuurakolta. Latasin tähänkin kaikkeni. Ja lopputulos kaikkien aikojen listalle viidenneksi. Ei huonosti, mutta parannettavaa jäi.

Kolmas ja oma lempparini on Maston polkunousu, jonka tiedän pitkäksi ja rankaksi nousuksi. Varsinkin alun helpomman osuuden jälkeen hetki mennään todella ohutta ja jyrkkää kalliojuurakko-osuutta, joka hellii pohkeita ja reisiä. Lihasta kun ei löydy, menen pelkillä jänteillä. Yllätyksekseni nimi komeilee hetken neljännellä paikalla kaikkien aikojen listalla.

En tiedä miksi, mutta nämä Strava-sekmentit innostivat yrittämään kovempaa. En lähtenyt hieromaan kohtia uudestaan, vaan kerran ja se siitä. Kiitos Mikalle sekmenttien alun ja lopun näyttämisestä, varmuuden vuoksi menin kaikissa 50metriä yli.

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: