Tammikuun juoksijan hyvin rullaavat (lumiset) alamäet ja kaatumisia umpihankeen -lista by #UltraTimo2020.

Alamäkeä ja auvoista onnea:

1. Tammikuun ehdottomasti tärkein saavutus on ollut 30km/viikko juoksutahti. Mikäli sama meno säilyy tai onnistun kesällä lisäämään hitusen määrää, saavutan asettamani juoksukilometritavoitteen tälle vuodelle melko helposti. Wow!

MyCollage_201913010222281

Oman lenkkeilyn lisäksi olen tehnyt pari onnistunutta kimppalenkkiä ’aurana’. Osallistujamäärissä on ollut eksponentiaalista kasvua, ensimmäinen jossa olin yksi, toinen jossa kolme keski-ikäistä herraa vaelsi ryhmänä ja kolmanteen järjestämääni hullutteluun umpihangessa saapui ei yksi, tai kaksi, vaan yhteensä seitsemän juoksijaa. Kiitos kuuluu TampereTrailRunning-yhteisölle ja tietenkin lenkeille osallistuneille. Wow ja PAM!

Yritän jatkossakin pitää yllä tätä yhteisöllistä lenkkirytmiä. Luvassa ainakin ’Run like UltraTimo’, ’Ylämäkitreeni mestarin tahdissa’ ja ’Syväluotaavaa keski-ikäisen miehen tunteiden käsittelyä juoksun lomassa’ teemalenkit. Pysy kanavalla.

2. Henkilöbrändäysen (ehkä koko ihmiskunnan historian) hienoin saavutus, oli vaihtaa juoksupersoonani hämäräperäisempään, nopeampaan, ketterämpään ja sanavalmiinpaan UltraTimo2020 hahmoon. Tämä on aiheuttanut massiivisen julkisuuspiikin instagram-tililläni ja näkyi selvästi järjestämilläni kimppalenkeillä. Samalla muutamat kovemman luokan tekijät ovat (aiheesta) kiinnostuneet tekemisistäni. Sarjassa keski-ikäiset, kesällä 37-vuotiaat hitusen pienipäiset, vaniljaviineriaddiktit tulee olemaan tänä vuonna paljon kovempi taso, kuin vielä edellisenä 2018.

3. Ensimmäinen fanitapaaminen hoidettu. Yhteiskuvasta tuli hieno, vaikka kärsin kyseisellä hetkellä kuivuneista huulista ja tukkani oli hitusen sekaisin. Jatkossa tulen panostamaan enemmän juuri julkisuuskuvaani ja pidän huolen, ettei tukkani ole sekaisin pipon alla tai mene sotkuun edes 30km lenkeillä.

Kaatumisia ja epäonnistumisia, jotka ei todella aiheuta tanssiliikkeitä tai hurraahuutoja.

1. En haluaisi ajatella eläväni ruuhkavuosia ja kärsiä ajankäytöllisistä ongelmista. En haluaisi ajatella, että kaikki kylän kulkutaudit osuvat kohdalle. Mutta ne osuvat ja aika ei oikein tunnu riittävän. Nyt juuri meneillä pahin univaje sitten (lasteni) vauvavuosien. Näillä mennään vielä hetki sanoi joku, katsotaan pitääkö paikkaansa.

2. Seuratessa kovemman tason tekijöitä ja maailmalla kisoja kiertäviä, saa helposti käsityksen, että miksen minäkin. Myöhemmin voi esim Stravasta vakoilla näiden tekijöiden treenimääriä ja vauhteja. Tästä syystä voi luovuttaa kärkisijat muille, ei tietenkään ilman taistelua. Ja onneksi voi keksiä itselleen oman sarjan ja pärjätä paremmin. Saakohan näin edes tehdä.

3. Kun aloittaa Ultrajuoksu-projektin ja sijoittaa sen vasta vuoteen 2020, tulee mieleen olisiko pitänyt ilmoittautua matkalle jo ensi kesänä. Ahdistus on toisaalta vasta myöhemmin edessä ja toisaalta UltraTimo2020 on hienompi nimimerkki, kuin vastaava 2019:a. Luulen, että päätökseni on silti oikea. Vuosi 2020 tulee olemaan (viimeistään) hyvä vuosi. Onneksi tätäkin on vielä hitusen jäljellä.

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: