UltraTimo ja suhde kenkiin, osa 1.

Kaikilla meillä on salaisuuksia. Asioita, joista emme mielellään kerro. Edes lähimmillemme. UltraTimon salaisuus on kengät. Olen aina salaa naureskellut, kun joku kertoo käyttävänsä suuria määriä rahaa kenkiin, useisiin kenkiin. Nyt minusta on tullut tuo kenkäfanaatikko, sinkkuelämien Kari. Ja kyllä samaistun paljon NY:ssa jetset elämää viettäviin naisiin. Ruutanahan tavallaan on Pirkanmaan Manhattan.

mde

Juoksukenkien ostelu lähti minulla liikkeelle juoksemisen mukana. Aluksi aika harmittoman oloisesti. Ostin heti ensimmäisenä oikeana juoksuvuotenani yhdet nopeat ja yhdet hyvin tuetut tossut. Juoksukoulua varten ostin polkukengät ja yhdet nastakengät, että pysyisin pystyssä kaikilla keleillä. Kaikki tuli käyttöön.

Melko pian halusin olla nopeampi, trendikkäämpi, seurata aikaani ja testata eri vaihtoehtoja. Kengistähän se vauhti on kiinni. Myöhemmin lisäsin harrastukseen hitusen turhamaisuutta ja tärkeimmän eli taitoni alehaukkailla. Ei se mitä tarvitsen, vaan onko siinä aletarra. Olen silloin tällöin laajentanut ostelua myös kireisiin mustiin trikoisiin ja herraintukisukkiin. Minulla on jo melko vaikuttava kokoelma näitä kaikkia.

dav

On useista kengistä ollut hyötyäkin. Liikun nykyään erityisen liukkaasti eri alustoilla. Maantiellä, hiekkatiellä, tiellä, soratiellä, poluilla, pururadoilla ja kivikkoisilla kallionpinnoilla. Erityisen kärppänä olen kauppojen alehyllyillä ja varsinkin world wide webin nettikaupoissa. Mitä isompi ale, sitä todennäköisempi ostos. Toki olen jättänyt jo muutaman muka-alet hyllyynkin. Hiilijalanjälkeni kasvaa, toisaalta aion juosta kengät puhki, vielä joskus.

dav

Nyt kaapissani näyttäisi olevan parit nopeammat kengät maantielle. Parit hitaammat kilometrien kartutteluun. Erinomaiset polkuraketit. Parit rauhallisiin pitkiin polkujurnuttamisiin. Kahdet nastat, jonka lisäksi palautin tilaamani kolmannet liian kapeina. Yhdet myin aiemmin liian kapeina. Kaksi paria vanhoja, jo juostuja kenkiä odottaa kevään ensimmäisiä märkiä kelejä ja samalla viimeisiä yhteisiä kilometrejämme ennen kuin pääsevät kenkien hoivakotiin, paikalliseen jätteenkäsittelylaitokseen.

Jalastani olen oppinut juostessa yllättävän paljon. Alunperin se oli typerä lisuke, joka kulki mukana ja tuli välillä kipeäksi. Nykyään se on nopeuteni instrumentti. Jalkani on kasvanut ja turvonnut harrastuksen edetessä. Olen eri kenkien takia menettänyt jo useampia kynsiä. Tällä hetkellä kaksi aikoo jättää toverinsa piakkoin.

mde

Tulevissa toiveissani on saada testata hyviä paljasjalkakenkiä, villasukkajuoksua ja noita erään firman ylisanoin hehkutettuja paksuja menokkaita. Täydellinen pari itselleni on vielä löytämättä, tai en ole vielä tajunnut sitä löytäneeni. Sovittaminen ja oikea juoksu ei usein täsmää. Nyt kuitenkin tunnen jo kenkää sovittaessa onko se liian kapea.

sdr

Postissa odottaa kolmet menokkaat ja kaapissa kasa käyttämättömiä. Mikä sinun suhtautuminen on kenkiisi?

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: