UltraTimon kesäkauden avaus BodomTrailillä 2019, 21km. (@ultratimo2020)

Tämä itseluottamuspäällikkö uskaltautui ensimmäisen kerran (juoksijaelämässään) etelään mittamaan maamme kärkijuoksijoiden polkunopeuden. Tiesin olevani vahvoilla jossain oikeiden juoksijoiden ja lajiin tutustujien välimaastossa. Aioin haastaa Bodomin reitin ja selviytyä voittajana koitoksesta. Halusin selvittää pakopelin Bodomilta ajassa 2h20min.

Olin varautunut testilenkkeilemällä erilaisissa asukokonaisuuksissa koko kuluneen kevään ja harjoitus osui omaan nilkkaan. Valitsin täydellisen asukokonaisuuden, mikäli lämpötila olisi ollut noin 8 astetta alhaisempi. Lippani laitoin sentään trendikkäästi ylös ja jalassa kiiltäneet mustat trikoot näyttävät aina hyvältä. Tämä oli silti laiha lohtu, Bodom alkoi ottaa niskalenkkiä jo ennen lähtöä.

sdr

Kilpailun lähdöt tapahtuivat porrastetusti, joista ensimmäinen 10.00, seuraava 10.05 ja kolmas 10.10 johon tulisin oman, jänteikkään mutta lihaksettoman vartaloni, asettelemaan. Tämän lisäksi oli vielä viimeinen 10.20 startannut ryhmä. Seurasin kaksi ensimmäistä lähtöä sivusta ja näin eturiveissä tuttuja kasvoja suomalaisen juoksumaailman kärjestä. Suurin osa aiemminkin kärkikahinoissa mukana olleita, osa jopa televisiossa ja Juoksija-lehdessä kuvattuina. Teki mieli mennä halailemaan ja pyytelemään nimmareita. En olisi kuitenkaan uskaltanut heille puhua, joten seisoin kiltisti nauha-aidan toisella puolella ja otin kuvia. Yksikään ei tietenkään onnistunut käsien tärinän ja jännityksen takia. Bodom tuntui joka solussa, ennen kuin yhtään juoksuaskelta oli vielä otettu.

Ennakolta minua oli varoitettu toisen kierroksen olevan teknisempi ja hitaampi, kuin ensimmäisen 12km lenkin. Suhtauduin ennakkotietoihin kunnioituksella ja valitsin melko rauhallisen alkuvauhdin. Ohittelin ja tulin ohitetuksi useita kertoja. Ensimmäinen kierros oli melko kuivaa metsää ja suurimmaksi osaksi menin erivauhtisissa juoksijajonoissa. Varsinkin ahtaat kalliopolut pysäyttivät pariin otteeseen koko letkan. Lähtöryhmääni olisin voinut hilata ehkä askeleen ylemmäs, toisaalta nyt saatoin edetä rauhassa ja malttaa mieleni.

Lähdin juoksemaan erään toisen melko hyvää vauhtia etenevän juoksijan perään ja pysyttelin hänen mukanaan noin viisi kilometriä. Juoksija oli kuitenkin päättänyt juosta vain 12km ja palata nopeasti takaisin työhommiin lähtöalueelle. Tiemme erosivat lähtöalueella peesiapuni valitessa maalisuoran ja itse otin vasemman puoleisen karsinan ja jatkoin toiselle lenkuralle.

Ensimmäisen kierroksen 12km selvitin aikaan 1h 17min. Yritin laskea loppuaikaani tiedolla, että mikäli toinen kierros veisi yhtä kauan kuin ensimmäinen, en pääsisi läheskään tavoiteaikaani. Toisella kierroksella oli onneksi reitillä väljempää. Löysin mahtavat peesattavat, jotka osoittautuivat kokeneiksi Bodomin kävijöiksi. Rupattelin niitä näitä ja sain arvokkaita vinkkejä tulevasta. Ehdin vähän somettaa ja sainkin tästä tarvittavaa UltraTimo-energiaa, taatelieni ja suolaveden lisäksi. Matka kulki kuin siivillä ja parivaljakon vanavedessä vauhtikin kiihtyi.

Toisen kierroksen mahtavin osuus oli muta, muta ja muta, jota piisasi polviin saakka. Muta onneksi enemmän viilensi juurakoihin kolhimiani jalkapohjia, kuin hidasti minua. Samalla sotku ja lieju toi jotenkin autenttisen polkujuoksijafiiliksen. Mietin, että myös nopeammat kaverit ovat menneet näissä samoissa soissa ja lammikoissa lujaa, miksi en minäkin.

Toinen mieleen painunut osa reittiä oli kapeat, mutta nätit maisemat kallion ja veden välissä. Ylämäet pyrin kävelemään nopealla temmolla ja vaihdoin heti tasaisella täydellisesti ryrtmitetyksi juoksuksi. Harmittavasti maisemia en ehtinyt jäädä kuvaamaan, kun tavoiteaika muistutteli silloin tällöin kelloni ruudulla.

bodomtrail2019_net-0505

Kuva: @onevisionfi #bodomtrail

Huomasin noin 16km kohdalla omaavani jopa yli-inhimillisen paljon energiaa. Ei vähiten täydellisesti onnistuneen juoksutankkauksen takia, vaan myös onnistuneen juoksuriisumisen. Sain takkini pois juosten ja sujautettua sen vielä onnistuneesti juoksuliiviini jemmaan ilman apua. Onnistuminen toi jo valmiiseen hymyyni, onnen tunteita ja riemun kiljahduksia. Mikään ei voisi pysäyttää minua enää.

Kotioloissa valmistautuminen ja treeni näytti onnistuneen. Loppuosan tekniset osuudet kulkivat minulla monia muita helpommin. Ehdin ohitellessani onneksi kiitellä ja vähän jopa jutella muiden kanssa. Jos en kiittänyt, teen sen nyt. Kiitos. Parasta poluilla on muut menijät. En kokenut kenenkään olevan pahasti edessä ja tilaa sain erittäin mukavasti. Toivottavasti tarvittaessa myös minun kapeat hartiani olivat vain sopivasti edessä ohittaessasi.

Lopulta 18km kohdalla aloitin huikean kirin. Juoksujalkani etenivät jopa itselleni yllätyksellisen helposti ja onnistuin karistamaan noin kolme minuuttia loppuajastani näiden kilometrien aikana. Saavuin maalisuoralle tietämättä aikaani ja puristin mitä ehdin. Loppuaikani 2h19min34s. Ja henkilökohtainen onnistuminen niin sanotuilla isoilla kentillä. Myöhemmin tajusin olevani Suomen miesoletettujen polkujuoksijoiden melkovirallisella paremmuuslistalla numerolla 187, joka on juuri sopiva paikka minulle. Tämä on yleensä myös keskisykkeeni juostessa, olisiko ollut etelän lämpö vai kisafiilis ja jäin tällä kertaa paljon alle.

Kiitos hyvin järjestetystä tapahtumasta! Olin lähdössä ilmeisen sopivaan aikaan, koska kaikki sujui osaltani erinomaisesti. Ja kiitos järjestäjien hymyistä, harvoin näkee noin onnellisia ihmisiä auttamassa pientä juoksijaa. Oli hauska nähdä tuttuja ja tuntemattomia, paiskata kättä ja jutella sitä ja tätä. Juosta yhdessä ja upota mutaan. Kiitos myös matkaseurasta ja vertaistuesta, joka on parhautta just nyt. Olen tulossa uudestaan, joten nähdään ensi vuonna.

 

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: