UltraTimon kisaraportti Aulanko Tower Trail 29.6.2019

Olen tykästynyt listoihin ja ehdinkin raapustaa jo aiemmin pitkän sepostuksen reittiin tutustumisesta ja toisaalta myös valmistautumisestani. Ensimmäinen löytyy Aulangon nettisivujen blogista ja toinen esim instatililläni tai Tawastia ja Tampere Trail Running facesta. Eli asiaan, muutamia pointteja Aulangon tapahtumasta.

1. Tutustuin reittiin etukäteen ja tiesin sen sisältävän nousua. Paljon nousua. Ja loppuun vielä lisää nousua. Ennen kisaa sain kuitenkin vielä kuulla, että tutustumaani reittiin oltiin tehty viimehetken muutoksia. Hämeenlinnalaiset selkeästi säikähtivät tämän tason hurjastelijan osallistumista tai sitten tahtoivat vain lisää polkua tylsän tien tilalle. Mene ja tiedä. Jokatapauksessa suosittelen polkukisoihin osallistuville harjoittelemaan juuri ylämäkiä ja alamäkiä. Pieni reittimuutos ei haittaa jos reisissä on voimaa.

Kuva: Tiia Kuokkanen

2. Tapahtuma oli kannaltani hyvään aikaan kesäkuun lopussa ja paikka mukavan lähellä. Aulangolle on helppo saapua ilmeisen monesta suunnasta. Saapuminen ja valmistelut itse kisapaikalla sujuivat osaltani erinomaisesti, poikkeuksellisesti edes vessoihin ei ollut liikaa jonoa. Ja sen hetken kun jonotin, oli mukava jutella tulevasta kanssakilpailijoiden ja naamatuttujen kanssa. Kaikki järjestelyistä vastaavat olivat muuten käsittämättömän hyvällä tuulella. Mahtavuutta joka tarttui myös itseeni. Hymyilyttää vieläkin.

Kuva: Tiia Kuokkanen

3. Reitti oli erinomaisesti valittu ja toteutettu. Polku oli mukavan juostava, vaihteleva ja osin mukavan tekninen. Tosin monilta osin hieman ahdas ohittamisen kannalta, joskin vauhtia lisäämällä ja/tai pyytämällä sai helposti tietä tai tuli ohitetuksi. Parhaita, myös kisassa, mieleen jääneitä kohtia olivat: lähes juoksijan pituinen heinälabyrintti, pari hienoa kallionousua, jyrkkä lasku näkötornin luona, pitkospuupätkä, suomalaiskansallinen kalliolta järvelle aukeava näköalapaikka ja oma lempparini puistopätkät ennen torninousua ja juuri ennen kaartamista maalialueelle. Suosittelenkin Aulangon polkuihin tutustumista, jos ne eivät vielä tuttuja ole.

Kuva: JOA Photography / Jari Anttonen

4. Kolme lähtöryhmää jakoivat porukkaa mukavasti alkukiihdytyksessä, mutta jatkossa toivoisin pientä ohjeistusta kenen kannattaisi mikäkin vauhtiryhmä valita. Itse lähdin lähtöryhmästä kaksi. Perusteluiksi omaan valintaan on seuraavat: annoin etumatkaa kärkeen, olen kasvattanut ns.kestävyysjuoksijaviikset joiden avulla minun piti päästä lujempaa ja mikä tärkeintä kun en voittaisikaan olisi selityksenä antamani etumatka.

Kuva: JOA Photography / Jari Anttonen

5. Olipa mukava tavata paljon ennestään tuttuja ja tuntemattomia lähtöalueella, reitin varrella ja myös perillä maalissa. Polkujuoksuyhteisö toimii erityisen mukavasti. Minä en ole nopeimpien tiellä, koska en heitä lähdön jälkeen enää nähnyt ja hitaammat eivät olleet edessäni. Kaikki mahtuvat kyllä, joten jos joku jännittää osallistumista niin älä. Metsään mahtuu kyllä kaikki.

Kuva: Miska Koivumäki @miskakoivumaki

6. Polkujuoksun taso on mielestäni erinomainen. En ole enää ihan aloittelija, tosin en erityisen nopeakaan. Monien matkavauhdit olivat jälleen erinomaisia. Sijoituin miehissä sijalle 127/190. Kärkijuoksijat pinkovat ylämäkiä ihan mieletöntä vauhtia. Onnitteluni voittajille! (Ps.pelkillä viiksillä ja uhoamisella ei näissä karkeloissa muuten pärjää, testattu on.)

Kuvat: Tiia Kuokkanen

7. Kannustus ja järjestelyt toimivat hienosti. Harmittavasti ruoka ehti loppua ennen kuin ehdin syömään, onneksi lisää tuli hetken päästä. Tämä ei oikeastaan haitannut, koska olin jo lähtökohtaisesti ajatellut viipyväni paikalla pidempään. Oli hauska osallistua jälkipeleihin uusien tuttujen kanssa, ruokaa odotellessa ja lopulta siitä nauttiessa.

8. Uskomattoman moni tunnisti minut ja varsinkin nimellä kannustamiseni oli jotain uskomattoman hienoa. Kiitos kaikille!

Kuva: JOA Photography / Jari Anttonen

9. Aion ehdottomasti palata selättämään Aulangon ensi vuonna. Ja toki syömään tällä kertaa väliin jääneen Hotsin.

Tyylikkäät tuubihuivit ja kisanumero kotiutettu.

UT2020n seuraava etappi HimosTrail ja myöhemmin syksyllä Nuuksio Classic.