Mustavuori Vertical kilometer

Kisan ideana oli kammeta itsensä 15 kertaa Mustavuoren päälle ja tulla sieltä alas. Sarjoja oli kaksi, suksilla tai ilman. Menin tietty ilman. Lähtökohtaisesti tiesin olevani vahvoilla, reitti oli entuudestaan tuttu ja olen tunkannut kaikenlaisia nyppylöitä vapaa-aikanani. Olen käsittämättömän kovassa kunnossa ja kausi on vasta alussa.

Pakkasin maltillisen satsin energiaa ja reilut puoli litraa vettä. Jalkaan laitoin #teamvj2020 nastat. Ilmoittauduin kisaan vasta perjantaina vinkumalla lisää aikaa ennakkoilmoittautumiseen, koska en halunnut antaa kilpailijoille liikaa infoa osallistumisestani ja tietenkin pelkäsin, että jos liikaa uhoan ennakkoon joudun venymään enemmän itse kisassa. Taktiikka toimi. Kilpailijamäärä oli jo lähdössä maltillinen. Tosin osa näytti ihan ammattilaisilta.

Mustavuori on laajentunut oikeaksi, tosin pienehköksi, laskettelukeskukseksi bistroineen ja rinteineen, hyppyreineen ja reileineen (niitä laatikkoja joiden reunalla sillai siististi kurvaillaan). Pakko tähän vielä mainita, että palkkioksi 1000m nousemisesta sai erinomaisen burgerin. Suosittelen.

Itse kisa lähti hieman myöhässä liikenteeseen, jonka vuoksi vielä yksi paha kilpailijani ehti mukaan. Jarin antaessa luvan edetä lähdettiin kipuamaan rinnettä oikealta suksijoiden kanssa ylös, juoksijat kiersivät pienen lenkin ylhäällä ja toiselta puolelta rinnettä alas. Suksijat tuli suorempaa alas ja saivat tästä selkeää etua. Tunsin suksijoista muutamia, myös heidän päänahkansa kiinnosti.

Ensimmäinen kierros meni vaivattomasti. Lumi piti alla ja jalka totteli hyvin. Samoin toinen ja kolmas kierros. Ajattelin tekeväni ennätyksiä ja olin edelleen kärjen takana, hyvässä vauhdissa. Ajattelin, että pysyn helposti kolmen herrasmiehen ryppäässä ja vedän lopussa lujaa ohi.

received_535272233786336

Toisin kävi. Viimeistään neljännellä kierroksella kävi selväksi, että viiden kärki vetää lujempaa. Omaa kovemman peruskunnon. Näyttävät virkeämmiltä. Ovat komeampia. Ja helketin paljon nopeampia. Samantien totuus löi vasten kasvoja ja oma jalka alkoi painaa. Reissusta tulisi pitkä ja raskas.

Seuraavat viisi kierrosta meni siinä missä meni. Onneksi en hyytynyt vaan jatkoin omaa tekemistä. Takaa porukka janosi ohittamistani, mutta en antanut siihen mahdollisuutta. Energia upposi kierrosten välissä ja vesi maistui. Jatkoin päättäväisesti, askel askeleelta kohti maalia.

Kymmenen kierroksen paikkeilla lumi alkoi hieman pehmentyä auringon porottaessa ja vauhti hieman hiipui. Onneksi alas pääsee aina. Uskalsin revitellä alas melko hyvää vauhtia ja välttelin haavereita.

Kierroksella 11.pahin tapahtui. Kärki ohitti minut (oikeasti jo toistamiseen, mutta se kuullostaa huonolta). Päätin pitää kärkijuoksijoiden selät näköpiirissä ja tarvoin mäkeä ylös. Kaksi kierrosta lisää ja tiesin, ettei kukaan ohittaisi enää. Tässä vaiheessa lisäsin vauhtia, oikeasti en.

received_241767000181532

Kaksi viimeistä kierrosta, eli 14. ja 15. meni puhtaasti hampurilaisen kuvat silmissä. Sain mielestäni kiihdytettyä, tämä oli kuitenkin silkkaa harhaa. Yhdet hitaimmista kierroksistani.

Maaliin saavuin kuitenkin kaikkien yllätykseksi kuudentena. Ainoastaan kärkikolmikko ohitti minut kierroksilla ja nipun etenijöitä jätin taakseni, tosin maltillisen nipun. Fiilis oli mahtava. Meikä ja kuudes. Uskomatonta. 1000m nousua, aikaa paloi reilu 1h 45min tai jotain. Varaa olisi ollut parantaa ja jatkossa juuri mentaalipeliin aion keskittyä. Toki voisi vissiin myös ihan treenata. Toivottavasti kilpailuja järjestetään myös jatkossa. Isopeukku!

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s