UltraTimo kävi testeissä

Toinen osa siitä testistä, nyt testattavan näkövinkkelistä

Minut testattiin Valmennus- ja testauskeskus Kaupissa (testin valvoi Kimmo Lajunen) maskitestissä. (HUOM! Sain testistä alennuksen Tampere Trail Running -yhteisölle tekemäni päivityksen takia). Testistä yleisesti voi lukea aiemmasta päivityksestä ja se löytyy tästä. Saamani tulokset puhuvat puolestaan, tulevaisuus näyttää käytänkö saatuja tietoja hyödyksi. Aloitan hieman taustojen kertaamisella ja hötkyilevät tilastonikkarit voivat siirtyä saman tien raportin loppupuolelle. Pienenä teaserina vertaan itseäni hieman leikkimielisesti maamme kärkijuoksijoihin. Koska miksi ei?

Terävimmän kärjen takana, melkein peesissä

Muistatte minut ehkä parhaiten häikäisevistä tuloksistani kaduilla ja poluilla. Aiemmin olin ymmärtääkseni Suomen kovinta puoli- ja kokonaisen maratonin juoksijoita. Aloitin juoksemaan noin 2015 ja annoinkin sopivasti n.25 vuotta etumatkaa muille. Tätä etumatkaa olen yllättävän onnistuneesti kuronut kiinni. Näytöistäni mieleen tulee välittömästi Tampereen maraton elokuussa 2016. Tämä on edelleen useimpien huulilla. Sijoitukseni heti terävimmän kärjen takana ei jättänyt ketään kylmäksi. Juoksuni palailee usein kahvipöytäkeskusteluissa aiheeksi myös Pirkanmaan ulkopuolella. Sijoitukseni oli muuten 90. Kertakaikkisen upea juoksu. Hieman yli 4h, mutta kuitenkin reilusti alle 5. Vähän oudoksun urheiluliiton päätöksiä jättää minut tuona vuonna maajoukkueen ulkopuolelle.

Täyden maratonin lisäksi on mainittava Ideaparkin puolikas upeaan nousujohteiseen aikaan heti perään vuonna 2017. Sijoitus ns.kansallisessa ryhmässä upeasti 56. Edellisenä vuotena muuten heikommalla ajalla juoksin sijoitukselle 43. Kestävyysurheilun tason nousu näyttäytyy selkeästi. Näitäkin juoksuja on puitu varmasti jos ja ties missä, enimmäkseen ehkä ei. Hienoin sijoitukseni sijoittuu läpimurtokauteeni 2015 Kangasalan puolimaratonilla. Raskaasta kelistä välittämättä nousin upeasti 24. nopeimman joukkoon. Osallistujia oli kuitenkin lähes puolet enemmän. Näistä pohjista oli helppo käydä ensimmäisessä kuntotestissä elokuussa 2016.

Testin jälkeen jaksoin vielä muutaman vuoden parannella tasaisen vauhtia ja hätyytellä kärkijuoksijoitamme. Harmittavasti osuimme samoihin kisoihin vain harvoin. Kisasuorituksiani vaivasi yliyrittäminen ja heikot hermot. Mentaalipuolen ongelmat heijastuivat usein tekemiseen ja mielenkiinto hiipui sijoitusten parantuessa. Tästä syystä tein juoksu-urani dramaattisimman muutoksen. Lähdin juoksemaan poluille. Takana onkin nyt totuttelu uuteen alustaan ja yhteisöön. Olen tehnyt nousua polkueliittiin, nopeasti, mutta tehokkaasti. Sosiaalisten pyrkimysten vastapainoksi otin juoksutavoitteekseni ensimmäinen ultrajuoksun. Tämä projekti on yhä kesken ja muutama houkka onkin alkanut epäilemään koko projektia. Näille epäilijöille kerron. että maali häämöttää jo elokuussa juostavassa HimosTrail 2020 (https://www.himostrail.fi/) osakilpailussa. Täällä ei hermoni petä, kehoni ei jätä matkaa kesken ja tossu liikkuu aiempaa sulavammin. Saatte nähdä. Aikatavoitteet on asetettu, testi tosin antoi paljon mietittävää ja valmennustiimini kanssa yritämme pikaisesti miettiä mitä osa-alueita ja kehityskohteita rupeamme ensimmäisenä hiomaan ns.kisakuntoon.

Aivan kun edellä kerrottu, olen juossut noin kuusi vuotta ja käynyt nyt kahdesti testattavana. Edellisen kerran helmikuussa 2016 ja nyt heti perään kesäkuussa 2020. Ensimmäinen testi tehtiin minulle radalla juosten laktaatteja mitaten ja tämä uudempi maski päässä juoksumatolla rallatellen (kuin myös laktaatit verestä ottaen). Molemmissa testeissä pitkä tekeminen ja rautainen osaaminen näkyivät selkeästi. Tulokset puhuvat puolestaan.

Testissä, testattavana, koeyksilö

Molemmat testit alkoivat kehonkoostumuksen mittauksella. Tämä on aina vain järkyttävämpää. Olen kasvanut hieman pituutta, olen hitusen lihonut ja rasvaprosenttini on hienoisessa kasvussa. Mittaustulokset voivat kuulemma vaihdella hieman testaajan mukaan, suuntaa molemmat ilmeisesti antavat. Taidan olla edelleen laihaläski. Vaikka juoksen, en pidä itsestäni ihan niin hyvää huolta kun monet ajattelevat. Samalla laihuuteni on ihmisten tekosyy ajatella, että olen fit. En silti ole. Olen muuten ihan hemmetin sinut itseni kanssa, mutta ehkä vähän voisi myös tsempata. Samalla pääsisin lujempaa, pidemmälle, helpommin. Nämähän on niitä elämän kiintopisteitä.

Olen aika laiska seuraamaan erityisen tarkasti mitään treeniohjelmia ja juoksen miten milloinkin hyvältä tuntuu. Muistelen, että juoksin viisi vuotta sitten useammin omaan tasooni mitaten lujempaa. Usein ihan täysiä. En juuri tehnyt PK-lenkkejä. Juoksin silti n.1000km/vuosi ja enimmillään puolimaratonin mittaisia aikoja. Suunnilleen samoihin aikoihin olen tehnyt tähän astiset pohja-ajat lähes kaikilla matkoilla. Enimmäkseen asfaltilla. Nykyään matkat ovat hieman pidentyneet ja PK-lenkkejä teen enemmän. Ja nykyään juoksen arviolta 80% poluilla.

Nyt keväällä ja kesällä olen pyrkinyt juoksemaan välillä lujempaa. Lisäsin kantapääongelmien takia lihaskuntotreeniä ja hieman kehonhuoltoa. Se ei tuntunut näkyvän vielä testissä. Nyt juoksen enimmäkseen poluilla, mutta lisään asfaltti enkkejä vauhdin takia. Tosin tekniikkani kaipaa hieman kohentamista. Askellukseni sulava lennokkuus on tainnut olla pelkkää mielen harhaa. Näitä sattuu.

 

Maskitesti

Sain tilaisuuden mennä ensimmäistä kertaa maskitestiin ja testauskeskuksen Kimmo otti minut vastaan. Sovimme muuten samalla, että kirjoittelen tänne. Näin tässä teen. Lähdin testiin takki auki ja tavoitteena oli lyödä kaikki, myös itseni ällikältä vetämällä sellaista kyytiä että heikompia hirvittäisi. Näin myös kävi. Alkuverryttelyjen aikana tajusin että nyt on tosi kyseessä. Kun tähän lisättiin maski päähän ja minulle kerrottiin mitä tekisimme. Kilometrin vauhdin lisäys joka kolmas minuutti sai ilmeen vakavoitumaan. Ajattelin, että jaksaisin juosta hyvin koko ajan. En jaksanut. Lopulta maskin aiheuttama ahdistus ja nenän tukkoisuus keskeytti testin, ehkä hieman liian aikaisin. Tosin maantiellä juoksemani vauhdit korreloivat testituloksiin hämmentävän hyvin. Luulen, että väsyin testin aikana perusvauhdeista, enkä saanut lopussa kaikkea irti.

Nyt jälkeenpäin taaksepäin katsoessani testi osui sopivaan kohtaan. Testipalaute antoi toisaalta tietoa siitä, että olen tehnyt asioita myös oikein. Toisaalta sain tietää, että paljon on vielä tehtävää. Varsinkin hapenkäyttöni ja juoksutekniikkani kaipaa pikaista parantamista. Läpsyttelen turhan kantapäävoittoisesti ja käytän kehoani huonosti. Jännä, että huiput menee lujempaa jos antaa ns.perusasioissa näin paljon etumatkaa. Tästä syystä päätinkin aloittaa tehokuurin. UltraTimo2020 v2 on tekeytymässä. Jos joku jaksaa lukea tänne saakka, on takataskussani jo ultramatkani jälkeisiä suunnitelmia. Näitä olen paljastanut lähimmille kilpakumppaneille ja sydänystäville. Eli noin kolmelle.

 

Vauhdeista ja sykkeistä

Testien palaute oli hieman erilainen (eri testit, eri teettäjät), mutta suuntaa antava ja näyttää mielestäni kehityksen. Teen pieniä oikaisuja ja yksinkertaistuksia asioiden yhdenmukaistamiseksi.

Testituloksiani suhteutettuna muihin samanikäisiini aktiivikuntoilijoihin sain seuraavanlaista palautetta. Aiemmin Aerobinen kynnykseni oli 3/5, nyt 5/5 ja anaerobinen 4/5, nyt 5/5. Juoksutekniikkaani hiomalla ja varsinkin maksimivauhteja lisäämällä uskon saavuttani tason 5/5 kaikilla osa-alueilla.  Edellisellä kerralla maksimaalisesta hapenottokyvystäni sain täydet 5/5, nyt tulokseni 3:53 juoksuvauhtina antoi vain 4/5. Varsinkin peruskestävyyden suhteen olen tehnyt töitä ja mukava, että tämä näkyi myös testissä. Samalla vauhdit ovat lisääntyneet ja voin jo hiljalleen juosta peruskestävyyslenkit. Toki ylämäet joudun usein edelleen ottamaan melko rauhallisesti. Tämä sama ongelma näkyy myös poluilla ja varsinkin polkukisoissa. En kykene pitämään vauhtia yllä useita tunteja hankalassa maastossa.

Tulosten vertailua:

Aiemmassa testissä 

PK1/PK2 tasot olivat: 94-129,vauhti 7:35-9:35

nyt:

PK1 115-135, vauhti yli 7min

PK2 130-145, vauhti 6-7min

PK-vauhtien lisääntyminen on ehkä se tärkein asia, että juoksusta voi mielestäni “nauttia”. En yksinkertaisesti jaksa kävellä pitkiä aikoja vaan pidän juoksuvauhdista. Varsinkin nyt kun helpolla alustalla pääsen n.6min30s vauhtiin, olen tyytyväinen. Samalla sykkeiden sallimissa rajoissa voin tehdä monipuolisempia treenejä, syke antaa myös “luvan” juoksennella leppoisasti ylämäkiä. Tämä jos mikä hellii kehoa ja mieltä. Tämä taitaa olla samalla monien ongelma. Mikäli treenaat kuin minä, pääset minun tuloksiin. Jos teet tätä fiksummin, kehitys tapahtuu nopeammin.

 

Aiemmassa testissä

VK1 ja VK2 syke 129-167, vauhti 5:05-7:35

Nyt:

VK1 145-155 6min/km

VK2 155-165 4min36s/km

Vauhtikestävyystreeneistä olen pitänyt aina ja pystynkin ilmeisesti juoksemaan melko korkealla sykkeellä melko pitkään. Tässä tosin alkaa selkeästi näkyä tekniikkaongelmat, joiden syytä en ihan suoraan osaa sanoa. Kieltämättä olen ajatellut juoksevani paremmalla tekniikalla, millä todellisuudessa juoksen. Jos epäilet itselläsi olevan samankaltaisia ongelmia, suosittelen tekemään korjausliikkeitä. Paljon juoksevat höntyilijät loukkaa itsensä helposti.

 

Maksimi

Syke 167-192, vauhti 3:51-5:05

Nyt:

Syke 165-175, vauhti oli maksimissaan 3:53min/km

Maksimivauhtini suurin este taitaa olla puhtaasti juoksutekninen. Hieman pistän viimeistä vauhtia juoksumatolla juoksemattomuuteni piikkiin ja paljon maskin aiheuttaman ahdistuksen piikkiin. En yksinkertaisesti saanut hengitettyä maskin läpi. En tiedä olisiko asialle voinut tehdä jotain. Ehkä aiempi vuodenaika olisi poistanut allergiaongelmia ja pidempi totuttautuminen maskiin olisi varmasti auttanut. Pikkuvikoja tietysti.

 

Yhteenvetona

Käytännössä testi kertoi melko lailla sen, että mikäli haluan pysyä terävimmän kärjen kanssa samassa vauhdissa on tehtävä seuraavaa: lihaskuntotreeniä lisää, tekniikka drillejä ja keskittymistä juoksuasentoon, monipuolista juoksua pääpaino edelleen peruskunnon kasvattamisessa ja viimeisenä muttei vähäisimpänä pientä hienosäätöä elämäntapoihin. Pelkkä juoksu ja vanhentuva kehoni ei taida kestää siihen änkemääni epäterveellistä ruokamäärää. Toisaalta totaalista elämänmuutosta ei tietenkään aio tehdä. Nachot ja perjantaimässäily jäävät pysyväksi osaksi kokonaisvaltaista kehopalvontaani.

Laskennallinen VO2 (60s): [ml/kg/min] tulokseni oli 53,6. Vertailun vuoksi kestävyysurheilun huipulla tulos voisi olla yli 75, jopa 90. Laskin, itse että 40 ei ole kauhean paljon. Eli lähellä ollaan. Kipchoge esimerkiksi juoksee hieman kimmoisammalla askeleella ja pystyy tekemään jopa kymmenen kilometrin vetoa. Vertailun vuoksi myös ultramatkoja juostaan minun mittapuulla täysiä. Hurjaa puuhaa.

Kestävyysurheilu on kyllä verrattain ankaraa puuhaa. Onneksi teen tätä omaksi ilokseni ja loppujen lopuksi ihan vaan vähän kiinnostaa mihin tuloksiin pääsen. Se ei toki ole niiltä pois, jotka tätä huipulla tekevät. Tekemieni uhrausten määrä lajille on varsin minimalistiset. Loppukaneettina on samalla todettava, että jos en olisi laihaläski vaan teräksisessä kunnossa oleva atleetti. Voisin hyvinkin olla Kipchogen ja niiden norjalaisten komeiden veljesten kanssa nyt leirillä. Vaan en ole, eikä se nyt niin harmita. Tai no vähän. Ihan pikkaisen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s