occ 2021

Hyväkuntoinen kilpailija La Gieten maisemissa vauhdikkaassa alamäessä (Flash-Sport)

Tarina erään keski-ikäisen ja keskivartalopullean hölkkääjän OCC-kisasta Alpeilla UTMB turneella.

Prologi
Noin 3v pikkupoika tarjoaa vettä juomapullon korkista. Vieressä 5v isosisko seisoo täysi juomapullo kädessään. Heidän isä naureskelee vähän sivummalla. Osaan noin 3 sanaa ranskaa. Kaikki puhuvat paljon, mutta en kuule yhtään tuttua sanaa puheensorinasta. Olen juossut lähes 10 tuntia ja yllättäin eteen tullut tilanne saa ajatukset pyörimään päässä sekavasti.

Alkufiilistelyä
55km pituisella OCC:llä on kolme vuorta, joiden yli pitää päästä. Mielellään aikataulussa. Jos keli on myöten, niin reitillä tulee näkemään huikeita näköaloja viereisille vuorille ja jäätiköille. Vuoristoniittyjen läpi kulkee kauniita polkuja. Niityillä on lehmiä, joiden kaulassa on valtavan kokoisia kelloja. Todella pitkiä ja raskaita ylämäkiä, jotka imevät mehut lihaksista. Vähän liian jyrkkiä ja aivan liian pitkiä alamäkiä, jotka hakkaavat etureidet rikki. Tasaista on kisan alussa, lopussa ja hieman isojen huoltojen ympärillä kylissä. Isot huollot on laaksoissa, mutta pariin paikkaan oli myös vuorelle saatu vesipaikka.

Samalla reissulla oli mukana Marko, Kati ja Lauri Niemelä. Marko paljasti omassa CCC-reissun tarinassaan reissuun liittyneitä majoitushärdellejä kattavasti, joten en mainitse niistä tämän enempää.

Ennen kilpailua piti Chamonixista etsiä paikka, mistä saa numerolapun ja gepsi-lähettimen. Ei ollut helppo homma se! Vasta kotimatkalla löysin materiaalista kartan, jonka perusteella numerolappu olisi pitänyt löytyä. Enkä ollut ainoa, joka oli hukassa. Lähes jokainen ensikertalainen näytti kiertävän samat kolme tiskiä ennenkuin löysivät sen koulun oven, josta numerolapun noutoprosessin pystyi aloittamaan. <huoh> GPS-lähetin ei tietenkään ollut samassa paikassa. Se löytyi hieman vähäisemmällä hakemisella info-teltan tiskiltä, jonka yläpuolella luki ”LOST AND FOUND”. Kieltämättä tuossa kyltissä on ihan hyvä logiikka 😂

Orsiéres, Startti
Starttipaikka oli vaihtunut Orsierén keskustasta läheiselle hiekkakentälle. Bussi saapui kentälle noin kolme tuntia ennen lähtöä. Oli hyvin aikaa syödä toinen aamupala ja etsiä juttuseuraa. No kyllähän suomalainen suomalaisen tuntee! Keräännyimme pieniin porukoihin keskustelemaan taktiikoista ja aikatauluista. Hennan kanssa olin viestitellyt jo aiemmin ja nyt tutustuin Minnaan. Minun ja Minnan starttivuoro olisi kolmannessa ryhmässä – tunti kärjen takana. Näimme kuuman ryhmän lähdön ja Hennan startin toisessa aallossa.

Hengailua starttipaikalla.

Lopulta saimme luvan ryhmittyä lähtökarsinaan ja Minna meni päättäväisesti ihan karsinan alkupäähän. Ja minä perässä. Kaikki ympärillä näyttivät ihan juoksijoilta. Jännää! Starttia odotellessa kuunneltiin ranskan- ja englanninkielisiä selostajia, tehtiin perinteiset kyykkyaallot, hypittiin ja venyteltiin hermostuneesti paikallaan ja otettiin starttiselfiet.

Pari minuuttia ennen starttia vaihdoin viimehetken viestit Annen kanssa. Hän toimi kisan aikana kontaktina minun ja somen välissä. Varmasti käsittämättömän rankka homma seurata koko pitkä päivä pallukoita ja päivittää kamuille miten homma etenee ja millaisella fiiliksellä.

Lopulta päästiin matkaan. Jee. Ryhmän alkuvauhti vastasi lähinnä 1000m kilpailun starttia. Jos halusin nähdä edes ensimmäisen huollon, niin piti tehdä nopeita korjausliikkeitä. Pudotin vauhdin omaan matkavauhtiin ja porukkaa alkoi singahtaa ohitse oikealta ja vasemmalta. Ensimmäiset kilsat pujoteltiin Orsierén kaupungin vanhan osan kapeilla kujilla. Oli muuten idyllinen kaupunki! Pitääkin joskus tulla lomailemaan vähän rennommalla aikataululla. Samassa aallossa startanneista n. 400 kilpailijasta ainakin 350 ohitti minut jo ennen ensimmäistä nousua. Sorry, että olin tien tukkona!
Jostain syystä odotin koko ajan, että TAAS joku takanani alkaa laulaa ”Karavaanari karavaanari” -laulua… Terkkuja vaan Dubaihin 😅

Sampec Lac, vesihuolto 8.8km 1:56:03
Reitti pyörii ensimmäinen tunnin Orsierén lähellä olevan vuoren rinteillä. Vähän ylös, vähän alas peltoteitä pitkin. Reitti oli enimmäkseen tosi leveää baanaa ja kilpailijat pystyivät ilman ruuhkaa hakemaan paikkansa jonosta. Jos homma ei lähde yhtään käyntiin, niin Som La Prozin kylän kohdalla on vielä helppo siirtyä kannustusjoukkoihin. Tämän jälkeen alkaa ensimmäinen sitkeä nousu mutkittelevaa retkeilypolkua pitkin Champex järven vieressä olevaan huoltoon. Jalat toimivat nousun hyvin ja mieli pysyy virkeänä. Aurinkokin paistaa.

Ensimmäinen nousu Sampec Lacin huoltoon (Google maps)

Juoksin koko ensimmäisen huoltovälin Minnan kanssa enenmmän tai vähemmän samaa vauhtia. Välillä minä menin edellä ja kohta hän meni taas ohi. Ohimennen turinointia projektin etenemisestä, tulevista huolloista ja mitä kaikkea on vielä odotettavissa. Reitin varrella ollut valokuvaaja onnistui tallentamaan meidät kaverikuvaan.

Kaverikuva Minnan kanssa ensimmäisessä nousussa (Flash-Sport)
Champec Lacin huolto on kaunissa solassa järven rannalla.

Huollossa olen vähän edellä aikataulua ja kaikki vaikutti oikein hyvältä. Nopea vesitankkaus ja uudestaan polulle. Annelta tuli viestiä, että Champex Lacin sisääntulovideossa meno näyttää aivan liian kevyeltä. On kuulemma varaa kiristää selvästi. Vai niin. No sijoitus on tässä kohtaa 1419. Tämä on oikeastaan vähän hämmentävää, kun käsittääkseni koko kisaan piti osallistua vain 1200 kilpailijaa 😅

La Giete, 1. vuori, 20.3km 4:29:03
Champes Lacin jälkeen siirrytään hieman kivikkoisella lehmipolulle ja jostain syystä pystyn ohittamaan porukkaa vaikka kuinka ja paljon. Moni kävelee, vaikka tämä on ihan täysin juostava pätkä. Päivästä on tulossa aika lämmin – vaikuttaakohan se jo vauhteihin. Plan de Laussa on ensimmäinen cut off -paikka ja pelkäsin sitä etukäteen aika paljon. Olen siinä kuitenkin 30 minuutin marginaalilla. Tämä on viimeinen paikka napata hyytyneet pois jonosta ennen siirtymistä vuoristopolulle ja nousuun kohti ensimmäistä mäkeä.

Nousu La Giete vuorelle (Google maps)

Keli on paljon kuumempi kuin oletin. Kastelen lakin ja hanskat ihan jokaisessa purossa, minkä ohitan. Saan näin pidettyä lämmöt kurissa ja matkavauhti pysyy hyvänä. Muut eivät tunnu harrastavan tälläistä ja tuntuu, että ohitan ihan koko ajan porukkaa. Tuloksista katsoin, että paransin Sampec Lacin huollon ja La Gieten huipun välissä 99 sijaa. Olen perinteisesti ollut aika monni nousuissa, joten tilanne tuntui todella erikoiselta.

Ruuhkaa polulla. Muu -joukko vetää letkaa.

Huipulla on mahtavia niittyjä, joissa käyskenteli lehmiä. Eipä niillä mikään kiire ollut mihinkään. Tsekkauspisteen jälkeen on ylimääräinen vesihuolto vanhassa navetassa. En ”tarvinnut” enempää vettä, joten läpijuoksulla alamäkeen.

Trient, huolto laaksossa. 25.2km, 5:18:46
Edessä tunti alamäkeä! Alkuosa laskusta on suorastaan käsittämättömän nautinnollista, hieman teknistä ja sopivan kumpuilevaa, ja pystyin juoksemaan ihan rennosti ja lähes vapaalla pudotuksella. Olen oikeastaan parhaimmillani juuri tälläisessa rallattelussa. Ihan parasta.

Laskeutuminen La Gieteltä Foclaciin on erittäin nautinnollinen (Google maps)

Välissä käytiin Forclacin solassa hieman tasaisemmalla kohdalla ja viimeinen kilometri pudotettiin aivan järkyttävän jyrkkää rymy-siksakkia metsän läpi Trienttiin. Tokihan tuonkin kohdan yritin tulla parasta mahdollista vauhtia, joten alhaalla jalat vatkasivat villisti ja yritin kävellen rauhoittaa hengitystä ennen huoltotelttaa, etten hengästyneenä vedä pullanmuruja henkitorveen.

Hieman ennen Trientin huoltoa (Flash-Sport)

Trientin huollossa tein erittäin ison taktisen virheen, joka melkein pilasi koko loppureissun.
Nopeasti vedet mukaan, suklaata naamaan ja seuraavaan nousuun rauhallisesti. Eihän matka huollossa etene.
No hitsi, se nousu Les Tseppesille oli ihan ”pystysuoraa” seinää yöspäin, joten rauhallisuudesta ja kevyistä sykkeistä ei ollut tietoakaan. Olisi pitänyt olla malttia istua alas rauhassa, syödä paremmin ja juoda nestevajausta kiinni. Ja antaa kropan rauhoittua laskusta. Mutku oli kiire.

Les Tseppes, 2. vuori. 28.5km ja 6:49:03
Nousu Les Tseppesille oli jyrkkä, kuuma ja rankka! Alkuosassa mäkeä jalka vielä nousi hyvin, mutta täältä ei löytynyt yhtään (!) puroa, missä voisi kastella lakin. Nestevajaus paheni ja lämmöt nousi. Puolessa välissä lyhensin askelta, ettei kone keitä yli. Lopulta jalat alkoivat krampata. Istuin kivelle ja kaivoin repusta suolaa, joka onneksi auttoikin kramppeihin. Olo alkoi olla tosi ryytynyt ja voimaton. Vettä olisin tarvinnut paljon enemmän, mutta kun en tajunnut tankata sitä sitä enempää mukaan huollossa! Lisäksi alkumatkan rallattelu oli syönyt energiat ja meno alkoi selvästi hyytyä. Tosin tiesin kokemuksesta, että jossain kohtaa retkeä kuuluukin tulla blues-fiilis sokerivarantojen hiipuessa. Ei sen vielä pitänyt tulla!

Trientin jälkeinen nousu Les Tseppesille on rankka! (Google maps)

Yritin vähän russuttaa Annelle, että alkaa mopo hyytyä. Vastaus oli peukku ja ”jaxuhali”. Eli ei tullut lupaa keskeyttää, joten eteenpäin sitten vain. Onneksi täälläkin oli maisemat kohdillaan. Taas löytyi niittyjä, lehmiä ja isoja kelloja. Mietin mennessäni, että mahtaako lehmiä kuinka harmittaa, kun kaulassa on valtava kello kumisemassa. Yritin kysyäkin asiaa yhdeltä lehmältä, mutta se ei puhunut suomea 🤷‍♂️

Les Tseppesin huipulta taaksepäin on hieno näkymä Glacier du Trient jääputoukselle.

Vallorcine, huolto laaksossa. 35.7km, 8:14:55
Edessä jälleen tunnin alamäki. Laskeutuminen Les Tseppesistä on näköaloiltaan ehkä yksi reissun hienoimpia! Kirmataan mahtavaa niittyrinnettä isoa siksakkia juuri sopivalla kaltevuudella ja maisemat on ihan parasta. Sain alun jumpittelun jälkeen jalatkin toimimaan ja laskin vaudilla alaspäin.

Laskeutuminen Les Tseppesiltä Vallorcineen oli erityisen hienoa.

Puolivälissä alamäkeä siirrytään Sveitsistä Ranskan puolella ja reitti muuttuu ihan täysin. Pölähdetiin hiihtohissin ala-asemalle ja siirrytään joksikin aikaa sepelitielle. Tie on jyrkkä ja sepeli vähän liian isoa raetta. Mielestäni tämä on reitin tylsin ja kurjin kohta! Loppuosa mentiin taas polkua pitkin. Jalat alkoivat olla ihan muusia alamäkirallattelusta.

Lasketumisen alkuosa Les Tseppesistä Vallorcineen on erittäin hieno (Google maps).

Saavuin Vallorcinen huoltoon kaikkeni antaneena, pahassa nestevajauksessa ja mieli ihan maassa. Vielä olisi yksi iso mäki edessä, eikä oikein nappaisi enää yhtään. Vaikka tämä kisa on varsin lyhyt verrattuna isojen poikien retkiin, niin ei tämäkään ihan helppo ollut. Tunsin olevani lähes ultrajuoksun ytimessä. Vastaan tulee ongelmia. Ja sitten yritetetään keksiä minkä takia ja mikä voisi auttaa asiaan. Ja yritetään vain jatkaa matkaa. Tai sitten otetaan taktinen lepo ja jatketaan vähän ajan kuluttua.

Edessä on suht loivaa pätkää n. 8km ennen seuraavaa huoltoa. Jospa siinä onnistuisi se vähän kevyempi ote etenemiseen. Join huollossa tarpeeksi kolaa ja tungin suun täyteen suklaata ja siirryin takaisin reitille potemaan synkkiä ajatuksia.

Argentieren kylä, vesihuolto. 44.2km 10:16:46
Reitti meni Col de Montesin solan ja Montrocin kylän läpi Argentiereen. Ohjelmassa siis ”palauttavaa” sauvakävelyä tasaisella. No ei tämäkään ihan tasainen pätkä ollut, mutta selkeästi helpompaa kuin ne vuoret. Olin etukäteen arvellut, että alkumatkan syömäni eväscoctail saattaa tässä vaiheessa jo tökkiä, joten olin varannut tälle pätkälle nallekarkkityylisiä energiapaloja. Tämä eväs maistuikin hyvin ja mieli hiljalleen kirkastui pienemmässä rasituksessa.

Vallorcinesta on vain 200m nousua Montesin solaan. Tämän jälkeen lähinnä lasketellaan Argentieren
huoltoon. (Goole maps)

Juuri ennen Argentieren huoltoa tajusin, että viimeisen tunnin aikana syömäni kaksi kourallista karkkeja ovat kerääntyneet möykyksi vatsaan eikä juomani vesi ei ole imeytynyt kunnolla. Vatsassa höskyi ikävästi. Fiilis oli kuitenkin tosi hyvä ja koska jäljellä oli enää ”vain” yksi mäki, niin päätin edetä tankkaussuunnitelman mukaisesti ja latasin mukaan uudet vedet ja suuntasin viimeiseen mäkeen. Kotoakin tuli hyvä tsempit, joten jalka oli kevyt jatkaa matkaa.

La Flegere, vesihuolto 3. vuoren päällä. 49.1km 11:54:27
Alkunousu sujui tosi hyvin ja jalat olivat ihmeelisesti palautuneet tasaisella kävelemisestä. Reitti oli juuri sopivan jyrkkä ja sauvoin reippaasti ylös. Valitettavasti juominen ja syöminen ei vain sujunut yhtään ja vatsassa oli kurja olo. Vähensin tankkaamista ja toivoin, että saan vatsan tyhjäksi ennen huipun jälkeen alkavaa alamäkeä. Vähän jännitti, miten äijän käy.

Nousussa kohti La Flegereä alkoi jo hämärtää.

Kun mäkeä oli jäljellä kolmasosa alkoi meno taas hyytyä. Hitto. Yritin juoda väkisin edes hieman, mutta siitä seurasi lähinnä kyökkäilyjä. Tämä olikin ihan uusi ilmiö minulla. Lopussa mentiin viimeinen kilometri hämärässä laskettelurinnettä pitkin. Olipas harvinaisen ankea pätkä. Huippu näkyi älyttömän kauas eikä tuntunut lähestyvän ollenkaan. Aloin jo katselemaan jotain ”aurausviittoja”, että tuohon asti ainakin jaksan ennenkuin pidän tauon.

Flegeren nousu ei meinannut loppua koskaan (Google maps)

Laskettelurinteen päällä oli läpituulettuva huoltoteltta. Heti, kun pysähtyi tuli ihan tautisen kylmä. Muut kaivoivat täristen tuulitakkeja päälle, mutta toivoin, että alamäkijalkani vielä toimisivat ja lämpenisin liikkeestä. Päätin jatkaa T-paidalla ja shortseilla. Kaivoin otsalampun repusta ja valkkasin hyväksi havaitun Maurtenin kofeiinigeelin ja huuhdoin sen alas järjestäjien kolalla.

Lähetin huollosta Annelle itkuisen viestin, että perCssä ei ole voimaa enää ollenkaan.
”Alamäessä tarvitaan enää reisiä! Vauhdilla alamäkeen vaan! Jaksaa jaksaa!”. Eli ei yhtään sääliä…
Seuraavaksi laitoin Katille viestin, että olen 30minuuttia myöhässä aikataulusta. Vastauksena oli, että ”Alamäki on hyvä paikka ottaa aikataulua kiinni. Olen jo maalisuoralla odottamassa. Hopi hopi!”

No vissiin mä jatkan matkaa… <huoh>
(oikeasti en edes harkinnut keskeyttämistä).

Chamonix, maali, 56km, 13:20:05
Alkuosa laskusta meni aivan käsittämättömän jyrkkää laskettelurinnettä pitkin suoraan alas ja pelkäsin pitävätkö kengät rinteessä ollenkaan. Onneksi oli kuivaa eikä lipsumisia tapahtunut. Sitten siirryttiin aivan ihanalle siksak-polulle ja suorastaan sytyin. Otsalampun valossa paukutin mäkeä alas riemuissani ja ohittelin kanssakilpailijoita oikealta ja vasemmalta. En pysähtynyt edes syömään, ettei flow katoa. Pari kertaa meinasin pannuttaa, kun silmäkulmassa vilahti valo alemmalta polulta ja kurkkasin polulta sivuun. Ja samantien kompuroin johonkin kiveen. Toisella kertaa jo uskoin, että nyt kannattaa oikeasti katsoa vain ja ainoastaan polkua.

Loppulasku Chamonixiin. Jo oli aikakin! (Google maps)

Noin 45minuutin laskeutumisen jälkeen alkoi soratie. Liian jyrkkä ja liian kivinen. Yritin juosta sipsuttaa alaspäin, mutta meno ei ollut lähelläkään rentoa juoksua. Totesin, että etureidet alkavat hiljalleen antaa pettämisen merkkejä. Homenna en välttämättä pystyisi kävelemään kunnolla. Aiwan sama. Matkaa maaliin oli alle 30minuuttia. (Muistiin itselle: opettele juoksemaan rennosti ja taloudellisesti liian jyrkkiä alamäkiä!).

Viimeinen kilometrin reitti meni sileällä Chamonixin läpi virtaavan Arve -joen vartta ja itseasiassa ylitti joen neljä kertaa. Käytännössä mentiin mahdollisen monen ravintolan terassin vierestä. Kansa taputti ja olo oli kuin olisi tehnyt jonkin isonkin suorituksen. Ei mitään mahdollisuutta, että olisi kehdannut kävellä – ei pienintäkään. Kati juoksi vähän matkaa mukana ja oikaisi talojen välistä maaliin odottamaan.
Ihan päällikköfiilis 😎

Sankarimme on juuri saapunut maaliin (Flash-Sport).

Aika 13:20:05. Aikaa suorittamiseen olisi ollut 14:30:00.
Sijoitus on 1274/1359 (+105 keskeyttänyttä).
Omassa ikäryhmässäni V2H (”Vanhat Herrat 2”) sijoitus 162/178.
Eipä tuolla sijoituksella sinällään kauheasti juhlita, mutta tavoite oli päästä läpi. Ja se onnistui ihan hyvällä marginaalilla.

Onnellinen mitalisti.

Evästaktiikkana oli ensimmäisen 8h ajan Maurtenin 320 energiajuomaa 1pss/h, High5 geelejä 1kpl/h + Nosht Mocca 1kpl/h (=tasatuntikaffe). Hiilaria tuli alkuperäisestä suunnitelmasta n. 90 g/h. Tämä upposi ja toimi hyvin ja täysin turhaan lähdin kikkailemaan nallekarkkien kanssa Vallercinen jälkeen. Trientissä olisi vain pitänyt huoltaa paremmin ja tankata nestettä enemmän ennen ylämäkeä.

Eväät edellä reissuun 😋

Entäpä ne reitillä olevat ihmiset. Nehän ovat ihan mahtavia! Tuntui, että joka kylässä väki oli kerääntynyt reitin varrelle viettämään aikaa ja kannustamaan. ”Ale Ale” ja ”Bravo Bravo” huudettiin ihan jokaiselle, joka meni ohitse. Tälläinen ujo poika ihan punastui moisesta huomiosta 😚

Kiitokset
Kiitos TTR:n treeniryhmä treenisparrauksesta ja erityisesti Ville Siukkola erittäin toimivista täsmäohjelmista tähän minun tavoitteeseen, josta olen unelmoinut monta vuotta Hyvin upposi treenit!

Kiitos Marko, Kati ja Lauri huipusta reissuseurasta! Olipa harvinaisen lysti keikka 🥳

Ja kiitos Anne, kun sain pitää tämän ykkösjuttuna käytännössä koko kesän sekä sain stressata tankkaussuunnitelmista ja pakkaamisesta ihan omassa rauhassa. Olit hienosti mukana kisan aikaisena tukena ja tsempparina synkkinä hetkinä 😘

Prologi
”Se on tyhmä, joka ei osaa juoda kuravettä kupista hiekkalaatikon reunalla”.
Tämä elämänohje välähtää mieleeni muutaman vuoden takaa.
Lasten vieressä on ”hana seinässä ja kaukalo”. Näitä oli reitillä siellä ja täällä. Tarjottu vesi on ilmeisesti siitä. Kaivan oman mukin taskusta, poika kaataa veden korkista kuppiin ja tyttö kaataa pullosta kupin täyteen. Kiitän ranskaksi ja suomeksi ja lapset nauravat hassulle kielelle. Juon veden ja tunnen kuinka matkan aiheuttama väsymys karisee mielestä ja jaloista. Jatkan varsin onnellisena viimeistä vuorta kohti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s