Road to Himos Extreme, osa 2.

Road to Himos Extreme 2019, osa 2. Pitkä lenkki sairastelun jälkeen

Lähtötilanne:

Takana 10 päivän antibioottikuuri. Vain rauhallista kävelyä ja yksi juoksulenkki takana (kuurin loppupuolella olon ollessa jo hyvä). Henkisellä puolella treeniä enemmän: Tavoitetta on mietitty. Omia rajoja on tutkittu. Juoksukenkiä hypistelty. Tavoiteaikaa tarkasteltu. Olen käyttänyt myös suhteettoman paljon aikaa eri merkkisten half-zip-goes-fast paitojen etsimiseen netistä. Harmittavasti vain 50% alessa, joten etsintä jatkuu. Olen valmis uhraamaan vielä toiset 16h yli 55% alepaidan löytämiseksi.

Päivän pitkä.

Tarkoituksena juosta arviolta 20km. Aikaa on tarkoitus käyttää tarpeeksi, että menee perussykkeillä. Tämä lataa myös akkuja ollakseni parempi isä loppupäivän ja alkuviikon. Reitti pitäisi olla tuttu Aitovuorta kiertävä pätkä kahteen kertaan. Varusteina laitan vähän lämpimämpää, vihaan pientä palelua pidemmillä matkoilla. Mielummin hikoilen reilummin. Todennäköisesti vaihdan lennosta reittiä ja eksyn.

Lopputulema

Menin sitten johonkin. En ainakaan kahta kierrosta vaan yhden harhaillen. Löysin takaisin kellon ansiosta. Hirvikärpäsiä oli odotettua vähemmän. Poimin niskasta kaksi ja kaksi hihoista. Lenkki oli pituudeltaan 16,6km ja aikaa meni 2h23min. Ylämäet kävelin ja tasaiset pyrin juoksemaan alle 135 sykkeillä. Ylä ja alamäkeä jota lupasin treenata tuli 330m suunta. Harjoittelin myös ns. tossutasosta kuvaamista.

.Timo

davdavsdrsdrsdr

Väistö Road to Himos Extreme 26km 2019.

Ilmoittautuminen tehty tänään ensimmäisellä halvimmalla hintaportaalla, jolloin suhteessa viime vuoteen säästetyt rahat voi käyttää treenaamiseen (lue uusiin nopeampiin vaatteisiin, joka on ilmeisesti tavaramerkkini näissä kirjallisissa ulostuloissa). Yritän päivittää tästä eteenpäin iloksenne noin kerran kuukaudessa, tai viikossa jos minulla on tylsää. Treenivinkkejä, juoksijanravintoa tai muuta asiankuuluvaa tuskin, jotain muuta enemmän.

väistö

Asusteet:
Kengät (Salomon Sense Escape) varattu hyllyyn (voi olla, että menee talveksi vielä hetkeksi kaappiin) ja alustava asuvalinta tehty. Tosin hidasteena on tuo TTR:n paitatilaus, joka on vielä kesken. Onneksi aikaa on vaatimattomasti melkein 12kk eli eiköhän Väistökin saa ns.half-zip-goes-fast tyyppisen ratkaisun ylleen. Herrain tukisukat laitan ensi vuonnakin, nämä eivät tuo mitään extraa mutta näyttävät hyvältä joka on yksin metsässä tärkeää. Sekä nuo hyväksi koetut trailshortsit (Salomonin). Shortsien paras puoli oli verkkolisätaskut molemmilla puolilla niin alhaalla, että myös juomarepun kanssa sinne voi laittaa hauskoja matkaeväitä tai onnenamulettejä. Reppu hinkkasi viime kerralla selkään hämmentävän kuivettuman, joten jos löydän alelaarista juomaliivin hankin sellaisen. Sellanen siisti missä lukee isolla joku merkki ja on kaksi sellaista lötköäjuomapulloa. Sellasilla voittajat menee, oon nähnyt.

Ensi vuonna tarkoitus on jo pelkällä paidalla hioa ajasta vähintään 20minuuttia pois. Joka ei luulisi olevan suuri ongelma, monet menevät lujempaa kuin minä ja pitävät noita maagisia ominaisuuksia sisältäviä puolivetoketjupaitojaan. Taidan ostaa kaksi, jolloin myös treeneissä saan itsestäni aiempaa enemmän irti. Himoksen aggressiivinen markkinointi, jota myös itse olen yrittänyt edesauttaa, tuo ensi vuodeksi mukaan lisää porukkaa, jotka menevät ohi ellen tee jotain. Aion tehdä. Paljonkin.

Alustava suunnitelma ja treeniohjelma (tarkentuu vielä):

Viime vuoden tapaan aion ottaa rauhallisesti alun, mutta täräyttää jo alkumatkasta alamäet vauhdilla. Tuossa annoin viime vuonna melkein 50 kanssajuoksijalle liikaa tasoitusta. Toki keräsin osan ohittamalla taakseni myöhemmin. Sijoitukseni ei kuitenkaan vastaa puheitani, joka tietyllä tapaa syö uskottavuuttani metsärakettina. Alamäkiä aion myös treenata viime vuotista enemmän. Samaa teen ylämäille. Olen löytänyt lähimetsästäni oivan paikan jossa voi tehdä molemmat, lisäksi pätkällä on lyhyt kohta jossa ei näe pitkälle joten säilyy jännitys treenin aikana. Vähän niin kuin kisoissa.

Sykkeet pysyivät edellisellä yrityksellä sen verran matalina, että keskisykettä voi huolella hilata lähemmäs 180 lyöntiin tai yli, siellä jälkipuoliskolla. Kunhan aluksi ei liioittele. Muutenkin tasaisuus vaivasi viime vuoden suoritusta eikä sellaista lennokasta loppua koskaan tullut, voi olla että kunto loppui kesken tai treeni ei osunut kohteeseen.

Tässä vaiheessa uraa olen ymmärtänyt noiden hitaiden lenkkien merkityksen ja saanutkin hieman sykkeitä peruslenkeillä alemmas. Hieman myös vauhtia lisää samassa suhteessa. Varsinkin poluilla isompia mäkiä kävellen, sykkeeni pysyvät nykyään helpohkosti alle 138lyönnin. Maantiellä tylsyys ja vauhdin lisäykset nostavat usein johonkin 150 lyönnin tienoille. Kello (Suunto ambit2 ja sykevyö) on kertonut, että sykkeeni jaksaa vielä käydä yli 200. Joten kisasykkeet voivat kai olla aika kovat.

Treenaamisestani:
Elän ruuhkavuosia ja treenaan (lue lenkkeilen) kun ehdin tai en ole kipeä. Viime vuosina varsinkin perusflunssat ovat syöneet useita viikkoja vuoden treeneistä. En ole myöskään päässyt ns.yksi pitkä lenkki viikossa-vauhtiin. Johon pitäisi hiljalleen totutella. Vuodessa (2015 alkaen) olen kuitenkin saanut aikaa noin 1000km lenkkeilyä (pääosin tietä pitkin) ja jotain oheistoimintaa päälle. Ilmeisesti 500km lisäämisellä voisi päästä jo huomattavasti parempiin tuloksiin. Tätä aikaa odotellessa.

Tänä vuonna yritän osallistua säännöllisesti omassa metsässäni järjestettäviin kimppalenkkeihin ja sen lisäksi rääkätä kehoa ja mieltä ylämäkitreenillä. Mitä surkeampi keli sitä kivempaa minulla usein on, joten syksy ei haittaa. Tosin hieman pitää vielä totutella metsän kenkiä kastelevaan vaikutukseen. Nyt varustekanta alkaa kuitenkin olla sen verran kattava, että syksy ja talvi voi huoletta saapua. Kiitos alelöytöjen ja kehonrakennukseni keskeneräisyyteni kokoisiani vaatteita löytyy erittäin edullisesti, kun jaksaa etsiä.

Treenaamisen aloittaminen siirtyy vielä viikolla, nyt menossa olevan antibioottikuurin takia. Odotukset on kuitenkin korkealla. Tämän vuoden treenikilometrit on ihan ok tässä vaiheessa vuotta. Ehdin saavuttaa 1000km tänäkin vuonna jos sairastelu ei vie paljoa loppuvuoden viikoista.

Mietin tässä vielä lokakuun Pirkan hölkkään ilmoittautumista, mutta muuten lappujuoksut taisivat olla tältä vuodelta ohi. Kunhan löydän aikaa, niin lähden vähän kauemmaskin kisailemaan.

Päätavoite olkoon kuitenkin Himos Extreme 2019. PAM! Lähtölaskenta on alkanut.

/Timo Väistö

NUTS KK 2018 – MARIA UURTO

Lapa pystyyn kenellä oli kivaa Kuusamossa viikonloppuna ja hymy edelleen korvissa?

Täällä ainakin oli elämäni kemut. Josta olisi voinut tulla itsesääliä tihkuva tarina, kun 45 vee arkikiireinen, alitreenannut ja pitkään huonosti nukkunut mutsi raahataan vaaran kupeeseen näin pitkälle hölkälle – siis 53:lle. Miksi se muuten on 53, kun matka on oikeasti sen 56 km🤔? Mutta keikasta tulikin lappujuoksu-urani tasapainoisin ja oman tasoni mukainen nappisuoritus ilman minkäänlaista tummumista tai vaikeudeksi laskettavaa asiaa. Miten voikaan pieni ihminen nauttia elostaan niin paljon kuin minä nautin lauantaina 26.5 8 tunnin ja 51 minuutin verran!

Kun ihmisaalto vyöryi Oulangalla ja paukku kuului, meikäläisen hymy, eikä kanssajuoksijoiden riesaksi myöskään jutut, hyytyneet. Yksin taivalsin vain viimeiset metrit Valtavaaralle ja sieltä alas. Että kyllä ne reilut 2000 tyyppiä siellä reitillä näkyi. Tavoitteena oli juosta alkuun reippaasti, niin pitkästi kuin maasto antaa myöten. Näin myös tehtiin siihen jonnekin kympin jälkeen alkavien juurakkokivikkojen alkuun. Mitä sekään haittasi, kun vieressä virtasi kuulas joki ja aurinko helli. Basecampilla oltiin noin neljässä ja puolessa tunnissa, mutta huoltoon tuhrattiinkin sitten reilut 15 minuuttia. Kokonaisuutena laskettuna fiksummilla huolloilla ajasta olisi napsaissut pois yhteensä juurikin sen vartin. Nyt niihin tuhrattiin reilut 20 minuuttia.

Etukäteen olin arvellut, että haastavimpia olisivat Basecampin ja Konttaisen huollon väliset kilometrit, ne muistikuvissa tylsimmät, hitaat ja hivuttavat nousut. Mutta eihän ne mitään tylsiä olleet! Toki pölyävää suota, mutta pitkoksia, suopursuja, Kumpuvaaran maisemat ja paljon juostavaakin. Onneksi matkassa oli tuttu samavauhtinen juoksuystävä Tuija ja aviomies. Juttua piisasi ja voimia oli, joten matka sujui mukavasti. Välillä naurettiin, välillä puhuttiin vakaviakin. Aviomieheltä jouduin kysymään ”kirilupaa” jossakin vaiheessa, hänellä alkoi alkuvuoden juoksemattomuus tuntua askeleessa ja sykkeet olivat tapissa. Lupa tuli ja vaihdoin lennosta nuorempaan, peesiin tarttui herra Hämeenlinnan suunnalta. Tuli käytyä hyvin läpi tulevan Aulanko Trailin reitti ja maasto verrattuna Kuusamoon.

Onneksi myös Armas Aviomies taisteli hetken himmailun jälkeen itsensä maaliin ajassa 9.10. Aika hyvin tyypiltä, joka on erinäisten vammojen johdosta juossut tämän vuoden puolella ennen Karhunkierrosta 40 km.. No, lahjattomathan ne treenaa.

Merkillistä kyllä, odottelin koko matkan malttamattomana Konttaista ja tulevia nousuja, olisivatko ne muka nyt niin pahat. No, periaatteessa ja reisien mielestä kyllä. Olin henkisesti varautunut vähintään puoleentoista tuntiin Konttaiselta maaliin, mutta tässäkin yllätin itseni. Tunti ja vartti! Ja se nousu Valtavaaralle. Sillä hetkellä olin yksin. Maisema oli avara, mökki tärkeä kiintopiste. Liikutuin. Ja liikutusta riitti lisää, kun Valtavaaran jälkeen jaloissa oli edelleen poweria lähteä rullaamaan alamäkeen. Miten nautinnollista oli kyetä juoksemaan omaa reipasta yli 50 kilometrin matkan jälkeen. Yksin. Kyynelehtien. Huonoja biisejä ääneen hoilaten. Crawling Mom featuring Cheek & Diandra: ”Oon niin fiiliksissä, fileis, fileis, fileis..”

Rukan vika nousu oli paha. Pahin. Maali niin lähellä, mutta liian jyrkän nyppylän takana. Jonossa mentiin. Ehkä kymmenen ohitin vielä siinäkin. Viimeisen kymmenen kilometrin aikana ohi meni vain muutama rivakampi kolmekymppiläinen. Ja Konttaiselle hetkeksi tummunut aulankolainen peesi. Pahus, rökitti vajaalla minuutilla. Mutta alamäissä monen jalat oli jo juostu loppuun ja itse pääsin ohittelemaan juuri niissä. Minä, planeetan surkein alamäkijuoksija! Mutta nyt se rento uskallus kannatti, monta selkää tuli napsittua juuri alamäissä viimeisellä kympillä. Ja kun ei himmaillut ja pelännyt liikaa, jalat ovat nyt hyvässä kunnossa.

Näillä fiiliksillä maaliin asti, kunnon loppukirillä. I-han hui-ke-a fii-lis! Jos minä näillä harkkamäärillä ja tässä elämäntilanteessa pystyn, kuka vaan pystyy💪

Maaliintulosta eteenpäin olen vain ihmetellyt, miten se kaikki nyt loksahti omalla tasollani niin nappiin. Hitusen haastavasta lämmöstä huolimatta oma kroppa toimi ja otti kiltisti vastaan mitä tarjottiin. Riittävästi nestettä oli minulle tällä kertaa vettä noin 2,5 l, urkkajuomaa 1 l ja elektrolyyttijuomaa 0,5 l. Energiaa sain tankattua 7 geeliä, 1,5 Cliffin Blok patukkaa, puolikkaan vakkari-Snickersin ja taukopisteiden juomat ja ruuat – lähinnä ne taivaalliset mandariinit. Jo vanhat luottokengät Salomonin S-Lab Wingsit eivät temppuilleet, liivi ei hangannut ja ohuet pitkät trikoot ja hellekelille sopiva tekninen olivat nappivalinta. Muuten en kompuroinut enkä kaatunut, risti seinään siitäkin. Varpaita iskin tasaisesti kiviin, joten sandaalit kannatta pitää umpinaisina koko kesän. Vain yksi pieni rakko kynnen alla. Ei erityiskipuja oikein missään, vain normi hakattu olo sunnuntaina. Portaita könysin sujuvasti ylös alas töissä maanantaina jo parinkymmenen kerroksen verran.

Unohtaa ei sovi myöskään seuraa. Se, kun saa jakaa näitä elämyksiä luonnossa ja endorfiinipöllyssä muiden samanlaisten hihhuleiden kanssa. Lahkon, totesi mieheni. Joten toteanpa jälleen kerran, miten hienoja ihmisiä juoksu on tuonut elämääni ja millaisia kokemuksia olen saanut yhdessä jakaa. Onneksi, eihän kukaan ”maallikko” kestäisi näitä stooreja geelien riittävyydestä tai sykekäyrän heilahduksista. Kymmenenteen kertaan J 🤣

Niin ja koko reissu sujui nätisti pk2 sykkeellä. Niinpä rasitus ei ollut missään vaiheessa liian kova. Tietysti mietin, olisiko ollut paukkuja mennä kovempaa. Olisi varmaan, mutta näin hyvävoimaisena on hitokseen paljon kivempaa. Myös pää kesti menon. Yleensä lyhyemmilläkin matkoilla ketuttaa jossain vaiheessa ja ongelmia saa yrittää töniä mielestä ettei henkinen luovutus valtaa mielialaa ja syitä keskeyttää löydy liikaa.

Äänestin Nutsin Karhunkierroksen Facebookin KPK24/7 -ryhmän kyselyssä Suomen parhaaksi juoksutapahtumaksi monen muun tavoin. Niin oikeaan paikkaan meni se ääni😍. Kiitos kanssakisaajat tunnelmasta. Kiitos#nutsfi että tarjoilette meille näitä mahdollisuuksia💗

Milloinkohan tämä euforia menee ohi?

Inov-8 Trail Cup Kauppi – Timo Väistö

Kilpailupäivitys 29.5.

Osa varmaankin muistaa edellisen kilpailupäivitykseni. Sain jonkin verran palautetta, että muut osallistujat olivat (muka vain) pitkällä lenkillä. Vei tavallaan pohjaa voitoltani, jos kerta muut eivät olleet tosissaan. Siksi päätin yrittää uudestaan.

Olen seuraillut Pirkanmaalla järjestettävää polkujuoksutapahtumaa Inov-8 Trail Cupia johon päätin osallistua yhden kilpailun verran Kaupissa. Kilpailun pituus n.7km ja sarjana Miehet. Varmistin ennen lähtöä muilta, ovatko tosissaan. Aika moni vakuutti olevansa. Hyvä näin.

Ennakkoon kirjoitin vähän valmisteluista: Olo on vähän kehno, pientä flunssaa ja yöllä kurkku oli karhea. Oman allergiakauden alku tuskin helpottaa tilannetta. Valmistautuminen lyhykäisyydessään: sopivien vaatteiden valinta ja makaronilaatikkoa ruuaksi. Tämä on tähän asti toiminut hyvin. Vähän urheilujuomaa ja vettä ennen lähtöä. Matka on lyhyt, joten voi vetää melkolailla täysiä alusta loppuun. Pienellä käsijarrulla olotilan vuoksi. Tavoitteena n. 32-35min aika.

Sykkeistä: Alkuun olin melko rauhallinen, ilmeisesti psyykkaamisen poisjättäminen auttoi. Lähdin tekemään omaa suoritusta, en haastamaan muita. Tiesin tosin jo valmiiksi, etten ehkä voita. En ainakaa Ylivoimaisesti. Lähdön jälkeen sykkeet saivatkin sitten rallia. Keskisyke 181, huippu 196. Yleisesti ottaen menen yleensä aika kovilla sykkeillä, mutta yllätti miten kroppa jaksoi hyvin koko matkan. Alussa olisi kannattanut mennä jopa hieman kovempaa, ohitusten vähentämiseksi.

Matka alkoi lyhyellä hiekkatiellä jonka olin käynyt juoksemassa läpi. Tiesin, että ruuhkaa tulee kun sännätään metsään. Olisi pitänyt varautua paremmin. Juoksu tyssäsi kohdallani kokonaan. Tosin aika nopeasti metsässä huomasin juoksevani muita hieman kovempaa ja ohittelin hitaampia. Varsinkin alamäet otin lujaa. Treeni Aitovuorella tuotti tuloksia. Olenko väärässä jos väitän polkujuoksijan erottuvan juuri alamäissä, se joka osaa askeltaa ja rullaa alamäet on tehnyt tätä ennenkin. Tosin kilpailun kärki oli tässä vaiheessa jo ties missä. Ihme raketteja vaikka poluilla oli jopa esteitä.

Polut olivat melko juurakkoisia, ei tosin tippaakaan liukkaita. Ehkä kerran astuin harhaan ja jalka kävi mudassa hidastaen menoa. Toinen epäonnekas kohta oli kova juurakko johon löin vasemman jalkani. En onneksi kaatunut, enkä edes horjahtanut. Ei vaikuttanut edes vauhtiin. Kaupin polut on tampatumpia kuin täkäläiset, mutta juostavia. Ohittaminen polulla on aina hankalaa ja tein niitä vain harkitusti melko rauhallisella valmistelulla.

Heti alusta hengitys alkoi avautua, eikä flunssa vaivannut menoa. Olisiko enemmän allergiaa, kuin tautia. Jalat toimivat hyvin ja valitsemani vaatteet olivat hyvät, tosin niissä ei ole sponsoreiden tarroja. Kengät toimivat moitteettomasti, eli Inovin x-talonit.

Lopussa aloin hieman kiihdyttää ohittaen muutamia niistä, jotka olivat juosseet liian lujaa alkuun. Oma vauhtini oli onneksi hitusen nousujohteinen. Maaliin jäi vähän turhan paljon voimia, olisi voinut ehkä tiukat trikoot päällä mennä lujempaakin? Toinen missä annan selkeästi etua on tuo tavallinen juoksupaita. Yleensä nopeimmilla on jonkin seuran paita. Täytyy hommata itsekin.

Lopputulos: Aika 34:53.05 ja onnistunut suoritus. Riitti miesten kilpailussa sijalle 41. Vertailun vuoksi kuntosarjassa olisin ollut 5. Hieman jäi parannettavaa. Ensi vuoteen treenillä minuutti loppuajasta ja sillä sponssipaidalla toinen. Onnea kilpailun voittajille, muille osallistujille ja kiitos mukavasta tapahtumasta järjestäjille.

timo.jpg

Kisarapsa NUTS KK – Katja Niininen

Juumasta startti 31 kilometrille. Kuule lähtöjonossa tiltaltti.

🐦 Kävele. Hoida heti kohta kantapään rakko. Luule että kaverin söi susi, kun se ei enää niistäkkään sun takana. Jatka matkaa. Kuule kohteliaisuus, tuoksut kuulemma raikkaalta kuin tiikeribalsami.

😂 Someta. Säädä huollossa kuin ensikertalainen joka olet. Juttele kaikille. Edusta pöllöpaidassa. Heilahda suon yli ja toisenkin. Pidä oma tauko puron varressa. Huikkaile vastarannan belgialaisille, kinua vähän kahvia.

Nouse portaita, totea että kuusamon tytöllä on sama vauhti ja liity seuraan. Kuuntele hauskoja juttuja, näe ihmisiä ylittämässä omia rajojaan. Väistä vauhdikkaita. Maista kohteliaasti kuivattua poronlihaa ja laskeudu haastavia rinteitä. Tankkaa ja lähde viimeiselle vitoselle. Kiroa mäki ja nauti turistina maisemista, tänne kuulemma pääsee helpompaakin reittiä. Sinnittele ja hymyile kuvaajalle. Ota loppukiri ja kiitä ryhmää juoksuseurasta. Saavuta punainen matto. Tuuleta. 🎖

Vanno ainakin viiden minuutin ajan ettei koskaan enää. Kysy milloin olisi seuraava tapahtuma.

katja.jpg


Voimabiisejä yksinäisiin hetkiin – TTR looong runs!

Spotifystä löytyy nyt ”Tampere Trail Running – loooong runs” nimellä yhteiskäyttölista, jonne voi jokainen lisäillä omia ’voimabiisejään’ ja näin tsempata toistenkin etenemistä.

Lista ei ole ryppyotsainen, vaan sen on juuri tarkoitus siloittaa niitä hankalien hetkien aikana. Juoksua, kävelyä, metsää, oman itsensä voittamista tai sille häviämistä, you know. Pientä twistiä myös pitempien kisapaikkojen suuntaan on.

Listalla on tällä hetkellä 89 kappaletta, ja lisää tulee…

Polkunavigaattoria testaamassa

Tampere Trail Running -sivusto tarjoaa paikallisen polkujuoksuyhteisön keräämiä parhaita polkujuoksureittejä Pirkanmaan ja lähimaakuntien alueelta. Kukin polku esitellään omalla sivullaan karttanäkymän, statistiikan ja vapaamuotoisen esittelyn kera. Tämän lisäksi sivulta saa ladattua reitin gpx-tiedoston. Mutta mitä ihmettä sillä tehdään?

Alkuviikosta näin mielenkiintoisen uuden reitin TTR:n Facebook-ryhmässä. Hanne Koskelan jakama Kivikeskun polkulenkki sattui melko lähelle omaa asuinpaikkaani ja muutenkin tiesin Lamminpään alueen mukavaksi treenialueeksi. Monimutkaisen polkujuoksureitin opettelu etukäteen karttaa tutkimalla ei oikein onnistu ja tähän hätään ei opastakaan ollut reitille tarjolla. Päätin tällä kertaa kokeilla digitaalista apuria lenkille oppaaksi.

Muutamien kokeilujen jälkeen päädyin testaamaan polkunavigaattoria nimeltä BikeGPX, joka on saatavilla sekä iOS- että Android-puhelimille ilmaiseksi (itselläni iPhone). Sitten lenkkivarusteet päälle ja kohti aloituspaikkaa Lamminpään retkeilymajaa.

Parkkipaikalla menen puhelimen selaimella osoitteeseen https://tamperetrailrunning.fi ja navigoin Kivikeskun reittiesittelyyn. Painan latauslinkkiä Kivikesku.gpx jolloin tiedosto latautuu puhelimeen ja selain tarjoaa linkin ”Avaa apissa BikeGPX” jota painan. BikeGPX-sovellus aukeaa ja Kivikesku.gpx näkyy nyt ”All routes” -listassa. Painan nyt Kivikesku.gpx reittiä ja karttanäkymä aukeaa paljastaen koko edessä olevan urakan. Painan ”Start riding” jolloin navigointi käynnistyy.

Lähden hölköttelemään parkkipaikalta ylämäkeen kohti Teivon raviradan vieressä kulkevaa harjua puhelin kädessäni. Ilma on lämpimin tähän mennessä koko vuonna +23C. Sortseilla ja t-paidalla mennään tässä kelissä. Otin mukaan pienen juomarepun lämpimän kelin vuoksi. Jätin tarkoituksella säärystimet ja gaitersit kotiin, sillä arvelin että tällä polulla niille ei olisi juurikaan tarvetta. Toisin oli viime viikonlopun Bodom Traililla, jossa mentiin suossa polvia myöten ja välillä kalliota ylös nelivedolla 🙂

Löydän polun alkupisteelle mukavasti ja puhelimessa edessä oleva reitti näkyy paksuna punaisena viivana. Tuntuma on hyvin samanlainen kuin autonavigaattoreissa 3D-näkymineen kaikkineen. Kulku on helppoa neulaspolkua ja matka etenee kuin leikitellen. 21km polulla on minulle normaalin pitkiksen luokkaa, jonka juoksen kerran viikossa. Yleensä viikonloppuisin on näille aikaa.

bikegpx-1

Reittiä on helppo seurata välillä puhelinta vilkaisemalla. Etenkin risteyskohdissa tulee kaivettua puhelin esiin sortsintaskusta. Huomaan, että pysyn täydellisesti reitillä jos haluan. Jolkottelen pikkuhiljaa Pikku-Ahvenistolle ja ohitan laavulla makkaraa paistavan perheen.

 

Laavulta reitti kääntyy metsään ja jatkuu pienempää polkua pitkin kohti sisarjärveä nimeltä Iso-Ahvenisto. Iso-Ahveniston järveä sivutaan pikaisesti ja matkaa tehdään nyt retken varsinaisen pääkohteen Kivikeskun luo. Polut ovat selkeästi vähemmän taivallettuja ja välillä saa raivata tietä oksien ja risujen läpi. Metsäinen polku on upea ja ilta-auringon paiste korostaa luonnon kauneutta. Hyvin suunniteltu reitti välttää suorinta hiekkatietä ja kiertää pienen ketunlenkin polkujen kautta Kivikeskun rantaan.

 

Lähden kiertämään Kivikeskua oikealta puolelta ympäri. Polku on hankalampaa kulkea ja muuttuu vetiseksi. Pääsen järven toiseen päähän ja huomaan olevani suolla. Nyt mennään kengät reilusti kastellen mättäältä toiselle. Bodom palaa nyt kirkkaana mieleen. Osuutta kestää kuitenkin vain vähän matkaa ja palaan pian järven alkupäähän. Nuoripari istuu nuotiolla ja ihmettelee metsästä kengät märkänä juoksevaa miestä. Vaihdamme muutaman sanan ja lähden Kivikeskulta paluumatkalle. Tultu reitti on tuoreena mielessä ja tarvitsen vain vähän navigaattorin apua, mutta tuntuu turvalliselta että ohjeita saa tarvittaessa.

 

Paluumatkalla poikkean tarkoituksella reitiltä kolmostien kohdalla, jotta näen miten navigaattori reagoi. Tulee pieni äänimerkki ja ilmoitus, että olen poistunut reitiltä. Juoksen kohti Lamminpäätä, mutta eri polkua pitkin jonkin matkaa. Kun palaan reitille niin navigaattori antaa taas pienen äänimerkin ja ilmoittaa minun olevan reitillä. Loppumatka sujuu mukavasti ja puhelin saa olla sortsintaskussa tarpeettomana tutuissa maastoissa. Saavun takaisin parkkipaikalle 2:44 ajassa.

Yhteenvetona reissusta täytyy sanoa että oli kyllä mukava juosta tämä polku. Navigaattorina BikeGPX hoiti hommansa hyvin ja harvinaisena piirteenä ohjelmistossa on, että se on yksinkertainen käyttää. Avaa vain gpx-tiedosto ja lähde seuraamaan reittiä. Jos huonoja puolia listataan niin taustakartta on köyhä eikä sitä pysty vaihtamaan. Ohjelmasta on maksullinenkin versio, mutta siihen en ole ehtinyt vielä tutustua.

Metsään mennessä navigaattorin varassa kannattaa huolehtia siitä, että akkua on riittävästi ja myös varavirtaa kannattaa pakata mukaan. Mikään erityisen virtasyöppö BikeGPX ei tuntunut olevan ja tuollaisen kolmituntisen jälkeen puhelin ilmoitti vielä 50% akusta olevan jäljellä vaikka päällä oli myös Endomondo koko juoksun ajan. Näillä vinkeillä ei muuta kuin kokeilemaan uusia reittejä TTR-sivustolta ja hyviä uusia polkuja!

Kirjoita TTR-blogi tai tee reittikuvaus ja voita Black Diamond lamppu!

Tampere Trail Running sivusto on auki kaikille jäsenilleen!

Haluatko kirjoittaa kisaraportin?
Tai oletko testannut jotain harrastukseen liittyvää välinetta/kenkää tms?
Onko sinulla jotain tietoa, jonka haluat jakaa toisten polkupöllöjen kanssa?
Juoksetko mielestäsi tosi hienoa reittiä, josta muilla ei ole tietoa?
Vai oliko viimeinen lenkkisi vain muuten kertomisen arvoinen (kuvien kera)?

Kirjoita blogi tai lähetä hyvä reitti tekstin ja kuvien kera!

Touko-elokuun välisenä aikana julkaistujen blogien/reittien kesken arvotaan Black Diamond Spot lamppu. Palkinto jaetaan samassa tilaisuudessa kuin Suuren Polkukuvakisan palkinnot

Teksti mahdollisine kuvineen osoitteeseen pirkanmaanpolkujuoksu@gmail.com ja ’toimitus’ hoitaa loput. Mahdollisuutta voittaa voit lisätä kirjoittamalla useammankin blogin. Jokainen julkaistu teksti on oma arpansa.

Sana ja polku on vapaa!

spot

Kilpailupäivitys 22.4.2017 – Timo Väistö

Osallistuin tänään paikalliseen polkujuoksukilpailuun. Sarjassa 31km varhaiskeski-ikäiset miehet.

Lähtö tapahtui klo 10.05 paikallisessa metsikössä ja etukäteen kilpailunjärjestäjä oli ilmoittanut maaston olevan tekninen tai erittäin tekninen. Kilpailu tapahtui juoksemalla 11km rinkiä, jossa jokaisessa nousu kilometrejä oli reilusti. Suomeksi tekninen tai erittäin tekninen tarkoittaa: lunta, mutaa, vettä, jäätä, lisää lunta, lisää mutaa, kiviä ja juurakkoja.

Edellisen yön hioin taktiikkani kohdilleen ja mentaaliharjoitin tavoitteet. Varustauduin juomarepulla ja energiatableteilla. Aamulla oli n.5astetta plussaa ja laitoin päälleni upeat mustat trikooni, pitkän paidan ja ohuen takin. Päähän pipon joka samalla pitää lasini päässä. Jalkaan talvijuoksusukat ja inovin xtalonit, joiden päälle gaiterit suojaamaan roskien joutumista kenkään. Asusteet toivat kaivatut lisäpisteet lähtöpaikalle. En säästellyt ylisanoja itsestäni ja katsoin totisesti silmiin kanssajuoksijoita. Näin saavutin jo ennen lähtöä pientä henkistä yliotetta.

Taktiikkani oli lähteä seuraamaan nopeampaa ryhmää jossa porukasta suurin osa osallistui täysimaratoniin. Tiesin hyvin, että tämä vauhtiryhmä siivittää minut elämäni parhaimpaan suoritukseen poluilla.

Vauhti sopikin minulle hyvin, heti alussa sykkeet nousi tappiin ja olo muuttui pahaksi. Kuuden kilometrin kohdalla juoksu alkoi sujua ja kengät olivat kastuneet. Napsin 15minuutin välein energiaa ja hieman vettä. Ensimmäisen kierroksen jälkeen sijoituin helposti 10 parhaan joukkoon ja lähdin innolla toiselle kierrokselle. Tässä vaiheessa kengät olivat läpimärät ja ärsytti.

Ennen toisen kierroksen loppua 18km kohdalla aloin marisemaan energiavajeessa, eikä askeleessa ollut enää Paavo Nurmimaista kimmoisuutta, irvistelin ja niistelin hihaan. Tiesin hyvin, että voin jälleen taukopaikalla napata muutaman päänahan spurttaamalla ohi. Tulinkin toisen kierroksen kohdalla viidentenä kierrokselta.

Kolmannesta kierroksesta tulikin sitten vaikea. Pyrin seuraamaan kärkeä edelleen joka oli kaventunut seitsemään raudan lujaan juoksijaan. Katselin heidän selkiään ja mietin miten pyrähdän energiavajeen kärsimällä kehollani ohi. Vastaus tuli 28km kohdalla. Koko kärkiryhmä oli osallistunut ylimatkalle ja olin näin joukon ainoa, juuri 31km matkalle ilmoittautunut tuossa porukassa. Ryhmämme hajosi ns. Haljenneella kivellä josta minun oli helppolasketella voittoon kotiovelle. Voittoaika upea 4h 18min. Samalla oma ennätykseni, koska en ole koskaan juossut polulla näin helketin pitkää.

Elämäni ensimmäinen 31km polkukisan voitto maistui. Harmittavasti järjestäjä ei ollut varannut minulle mitalia, eikä voittokahveilleni saapunut kuin vaimoni ja lapseni. Aivan mahtavaa silti.

Kiitos Aitovuoripolkuchallengechampionship kilpailun muille osanottajille ja järjestäjille uskomattoman hienosta kilpailusta ja järjestelyistä. Kiitos. Toivottavasti näemme jälleen.

– Timo Väistö

Keväästä ja rakkaudesta lajiin

Mennyt talvi jaksoi pidemmälle kuin vuosiin. Lumisen talven ja kylmän maaliskuun ansiosta Tampereen polut ovat vielä huhtikuun alussa varsin talvisessa asussa. Vasta viime päivien suojasäät ja vesisateet ovat alkaneet sulattamaan lumia, mutta mennee vielä vähintään pari viikkoa ennen kuin enimmät lumet ovat sulaneet. Vielä ehtii nautiskelemaan kevättalven tunnelmista poluilla ja jäillä, ja paras hetki siihen on pakkasöiden jälkeiset aamut kun polut ovat kovia ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta.

Viimehetken lenkki-ilmoitus perjantai-iltapäivänä Tampere trail runningin fb-seinällä ei tuottanut tulosta, joten läksin lauantaiaamuna yksin liikkeelle Kaupin hyvin tampatuille talvipoluille. Keli oli fantastinen: pikkupakkanen ja auringon paiste vetivät suun hymyyn välittömästi kun pääsin ovesta ulos ja polulle. Edellisiltana satanut ja yöllä jäätynyt sohjo narskui tossun alla ja lisäsi mukavasti pitoa. Keskipitkää lenkkiä ajatellen piti varoa vauhdin hurmasta hullaantumista ja yrittää höllätä vauhtia, sillä reitit ovat nyt kesäkelejä nopeammassa kunnossa kun juuret ja kivet ovat tukevan lumi-jääkerroksen alla piilossa.

Kiersin varulta ilmoittamani lähtöpaikan kautta josko joku olisi ollut tulossa ilmoittamatta mukaan. Eipä ollut, joten suuntasin kohti itää Pirunvuoren eteläpuolitse. Pysähtelin välillä ottamaan puhelimella kuvia keväästä ja imemään itseeni luonnon voimaa. Juoksu kulki. Soukonvuoren pohjoisrinteellä törmäsin uuteen hakkuualueeseen ja tein pienen ketunlenkin ajouraa pitkin takaisin oikealle polulle. Tähän mennessä ylitseni oli ehtinyt lentää useampikin muuttomatkalla ollut joutsenparvi ja yhdestä ennätin jopa nappaamaan valokuvan. Metsän linnutkin ovat aloittaneet kosiopuuhansa joten ilma alkaa täyttyä liverryksestä.

Luhtaanrannassa poikkesin polulta järven jäälle, sillä keväisellä järvellä juokseminen on sekä oivallista vaihtelua metsän polkuun että muutenkin harvinaista herkkua. Aurinko häikäisi, joten juoksin osan matkasta silmät kiinni auringon lämmittäessä kasvojani – fantastista! Saarten välissä pintajää meinasi pettää, joten jouduin hidastamaan vauhtia. Hetken päästä jääkuori ei kantanut enää lainkaan ja upposin joka askeleella nilkkaa myöten jääkylmään veteen. Kun tilanne ei näyttänyt muuttuvan paremmaksi käännyin kohti rantaa ja rämmin kuivalle maalle ja edelleen mökkitielle. Mitäpä tuosta, jalat lämpenivät taas parin minuutin juoksun jälkeen. Jalkineiden märkyyttäkään ei pane enää hetken jälkeen merkille. 24h kisoissa olen tottunut siihen, että jalat kastuvat yleensä viimeistään tunnin jälkeen ja pysyvät märkinä seuraavat 23 tuntia. Ongelmia alkaa tulla märkien jalkojen kanssa vasta kun pakkanen huitelee kymmenen alapuolella.

Atalassa juoksin hetken aikaa ojan jääkantta pitkin, joka lopussa paljastui vain muutaman sentin paksuiseksi ontoksi kuoreksi. Isompi kastuminen oli hiuskarvan varassa. Matka jatkui Lamminrahkaan, missä polku oli edelleen priimaa ja vastaan tuli muutamia maastopyöräilijöitä. Kangasalan puolella talvi oli vielä tukevasti läsnä, mutta Lahdentien penkoilla pilkotti jo vihreää. Rissosta Linnainmaalle, pieni tiesiirtymä ja Pappilan kallioiden kautta kotiin. Lopussa mittari näytti 23,4 km ja 2:24 joten keskivauhdiksi tuli 9,7 km/h. Tavoitevauhti oli pienempi, mutta toisaalta polut olivat nopeita ja meno vielä rentoa.

Tässä lenkissä olivat mukana kaikki ne elementit minkä takia lajiin on helppo rakastua. Luonto, vuodenaikojen vaihtumisen seuraaminen, metsän eläinten näkeminen, pieni seikkailu jäällä ja pientä löytöretkeilyä yhden uuden polun kautta (täkäläiset polut ovat jo niin tuttuja että niillä saa enää hyvin harvoin seikkailun tuntua). Kaunis keli on plussaa ja pisteitä voisi parantaa vielä hyvä lenkkiseura, mutta tämä oli näinkin kaikenkaikkiaan erinomainen aloitus viikonlopulle.

Varustepuolesta lyhyesti: jalassa Sarvan Xerot (tähtinasta pitää varmasti), taskussa vesipullo (turhaa painoa näin lyhyellä lenkillä) ja eväänä lakupötkö ja suolainen lakritsitoffee.

Matka Alkaa

Tampere Trail Running -sivustolle kerätään tietoa polkujuoksusta Pirkanmaan alueella. Polkujuoksuasiaa edistämään on perustettu Pirkanmaan Polkujuoksu ry, jossa on mukana jo satoja aktiivisia polkujuoksijoita.

Voit liittyä yhdistyksen jäseneksi maksamalla vuoden 2018 jäsenmaksun seuraavasti:

  • Summa: 10€
  • Pankki: Aito SP
  • Vastaanottaja: Pirkanmaan Polkujuoksu ry
  • Tilinumero: FI43 4503 0010 4693 48
  • Viitenumero: 00000 11112

Lähetä sen jälkeen sähköpostilla viesti osoitteeseen pirkanmaanpolkujuoksu@gmail.com, jossa kerrot nimesi ja asuinkuntasi niin sinut lisätään jäsenrekisteriin ja saat kutsut yhdistyksen kokouksiin.