Romanttinen parisuhde-ultra tihkusateisessa Kuusamossa 😍

eli tarinamme Karhunkierroksen 83km kisasta.

Talven harjoittelu meni molemmilta vähän niin ja näin. Hyvät treenikaudet ja sairastelut vuorottelivat ja itsellä taisi olla jopa ylikunnon oireita keväällä. Eli lähdössä fiilikset eivät olleet mitenkään erityisen vahvat. Mutta mikäs tässä voisi mennä pieleen – reippaasti vaan syvään päähän 😜

Ensimmäinen väli (Hautajärvi – Oulanka 27,4km & 5h) vaikutti ajallisesti hyvin haastavalta. Tähän olin intohimoisena suunnittelijana tehnyt aikataulutuksen erityisen tarkkaan. Jos tästä välistä selvitään, niin loppu menee miten menee. Tiesimme tulevamme huoltoon ihan cut-off ajan nurkilla – joko ennen tai jälkeen.

Starttasimme varsin varovasti – ensimmäinen 15 minuuttia pelkästään kävellen. Takkia pois ja hölkkäämään. Seurailtiin keskinopeutta – hiljalleen saavutimme tavoiteaikataulun. Jossain vaiheessa meno muuttui juurakon vuoksi pikkuisen liikaa kävelyksi ja vähän tuli ylämäkiäkin ja yhdeltä laavulta löytyi vessa! Eli saimme kuin saimmekin sen kiireen siihen loppupätkälle 😱

Ensimmäinen pitkä ja loiva alamäkeä sai nimeksi ”Rytmikorjaamo” – sen verran kivasti jalka nousi siinä. Joskus 4h jälkeen alkoi Annella polveen sattua ja meno muuttui kävely-juoksuksi. Meillä oli käsitys, että huollosta pitää lähteä eteenpäin 5:00 kohdalla. Tulimme sisään noin 4:45 – eli varsin hyvällä marginaalilla 🥴

10 minuuttia huoltoa ja menoksi. Jossain kohtaa kuulimme huhun, että olisi riittänyt, että on sisällä ennen cut-off aikaa. Kiirehdimmekö siis ihan turhaan 😶

Huollon jälkeen ensimmäisellä kivellä Anne teippasi polven uusiksi ja otti särkylääkkeen. Ennen särkylääkkeen vaikuttamista meno oli aika hidasta. Tämän piti olla tämän välin nopein kohta… juoksu-kävely jatkui kivun rajoissa. Jossain kohtaa lähdimme kiipeämään mäelle. Tässä nurkilla Anne alkoi tummua 🥺 Energiat loppuu ja mikään ei kiinnosta – ultraajat kyllä tietää mistä on kyse. Sellainen jännä välivaihe, mikä monesti menee ohi. Minä ”työnsin takapuolesta” vaimon sinne mäen päälle. Minulla oli vielä hyvä meno päällä ja tsemppasin kaikin voimin. Mäen päällä Annella vointi parantui selvästi ja meno jatkui reippaana.

Nyt minulla vuorostaan tuli oma tumma hetkeni… iso mies, eikä jaksa kävellä. Lisäksi myös minulla alkoi polveen sattua. Ja palelin! Olin alun jälkeen mennyt ilman kuoritakkia. Yleensä minulla on aina kuuma, joten kostea keli tuntui erityisen hyvältä. Nyt siis palelin ensimmäisen kerran tässä lajissa. Anne jeesasi takin päälle ja kaivoi myös minulle särkylääkettä. Hiljalleen kroppa lämpeni ja virta alkoi riittää muuhunkin kuin tärisemiseen. Oli varsin hieno kokea tuo mystinen tummuminen ”turvallisissa olosuhteissa” 🤪

Alamäki on muuten aika hirveätä puuhaa kipeällä polvella – tai etureisi minulta taisi ”vaan” loppua. Se laskeutuminen sieltä mäeltä muuten kesti kauan. Todella kauan. Oli Annen vuoro tsempata ja kannustaa minua 🥳

Pääsimme vihdoin Kitkajoen varteen ja totesimme olevamme auttamattomasti jäljessä aikataulusta. Ilmoitus tekstarilla kisajärjestäjälle ja huoltojoukolle, että kaikki ok, mutta tullaan myöhässä seuraavaan cut-offiin.

Viimeinen 3 tuntia retkeilyä Kitkajoen vartta oli oikeastaan ihan rattoisaa puuhaa. Juteltiin, naureskeltiin ja maisteltiin toistemme eväitä. Välillä vähän hölkättiin, kun oli sopiva paikka. Siinä se pahin harmitus hiljalleen häipyi.

Tähän väliin meni 7 tuntia aikaa, eli tulimme tunnin myöhässä Bace Camp -huoltoon. Olisihan tuolla retkeilyvauhdilla voinut jatkaa vaikka kuinka kauan, mutta järjestäjät ilmoittivat varsin selkeästi, että pariskunta on nyt kävellyt vähän liikaa ja voi seuraavaksi siirtyä vaikka tuohon raatobussiin.

Mukava retki oli, kiitos kulta 😘

Saldo siis 60km ja 12h. Ehkä sitten ensi kerralla pitemmälle.

Kisaraportti ensimmäistä polkujuoksutapahtumastani KK83:lta

Valmistautuminen: Tavoitteena oli reenailla 60-70 km viikossa enimmäkseen Aitovuoressa. Toteutui osittain. Noin 6-7 flunssaa ja hatuksi vatsatauti auttoivat välttämään ylikuntoa. Mäkiä voisi treenata enemmän, erityisesti jyrkkiä laskuja. Myös terveenä olisi hienoa pysyä enemmän. Pitkät pk:t saisivat olla kevättä kohti hieman nykyistä pidempiä.

Kisa: Jalassa uudehkot VJ Maxxit. Ehdin koeajaa vajaa 100 km. Toimivat hyvin. Tarkoitus oli lähteä jonojen välttämiseksi kuuman ryhmän perässä, mutta pitkä vessajono ennen starttia yllätti ensikertalaisen. Pääsin lähtemään porukan hänniltä ja niinpä alun 15 km edettiin tiiviissä jonomuodostelmassa kapeita polkuja ja pitkospuita. Koko reissua leimasi muutenkin jonottelu. Itse ei voinut vauhtiaan aina määrittää, ellei halunnut ohitella penkan puolelta. Väkeä oli kuin pipoa ja kun 55:n ja 34:n taivaltajat saatiin mukaan, tilanne kärjistyi n. 60 km kohdalla, jossa odottelimme reilun vartin riippusillan ylitystä. Vesisade yltyi samalla, mikä syväjäädytti kropan tehokkaasti. Keli oli viileä ja märkä koko matkan. Välillä ei satanut. Kuivia paitoja olisi voinut olla mukana yksi enemmän. Mukavia ihmisiä oli matkassa ja kilometrit taittuivat jutellen, mikä oli kulttuurishokki yksin juoksemiseen tottuneelle. N. 65 km kohdalla alkoi tulla rakkotuntemuksia molempiin peukalovarpaisiin. Aiheuttivat alamäissä pientä arastelua ja varovaisuutta. Etukäteen olin päättänyt juosta/hölkätä tasaiset osuudet, kävellä ylämäet ja juosta ne alamäet, joissa juokseminen onnistuu. Suunnitelma piti, mutta loppua kohden ylämäen määritelmä hieman höllentyi. Juurakoiden määrä yllätti hieman ja tiiviissä jonossa juostessa ei pystynyt suuntaamaan katsetta riittävän pitkälle eteen, mikä vei rentouden juurakkoetenemisestä.

Huollot ja eväät: drop bagistani oli irronnut numero jeesusteippausvarmistuksesta huolimatta. Numero oli sitten korvattu toisella numerolla, mikä aiheutti hieman hämminkiä Oulangassa. Myös äärimmäisen tärkeitä minuutteja menetettiin tässä häslingissä. Muutoin huollot menivät hyvin. Koitin syödä ja juoda mahdollisimman paljon mahdollisimman nopeasti, ettei kylmä pääsisi yllättämään. Onnistui hyvin. Eväänä oli Dexalin geelejä ja Cliffin patukoita. Geelit upposivat yllättävän hyvin, mutta patukat alkoivat tökkiä kolmannen jälkeen. Onneksi matkassa oli myös Marja-Aakkosia ja kuivattua peuranlihaa. Ne eivät tökkineet missään vaiheessa. Oulangan ja Juuman välillä täydensin 1,5 l vesivarastot purosta. Oli raikasta vettä eikä aiheuttanut vatsatuntemuksia.

Maali: oli melko euforista päästä perille. Pisin lenkki ennen tätä oli kestoltaan 6h. Nyt aikaa meni 13.02, joten etukäteen oli arvoitus, mitä kroppa sanoo. Lihakset toimivat hyvin koko matkan eikä kramppeja tullut. Maalissa kuuma kanakeitto lämpimässä teltassa maistui makoisalta ja kippo toimi myös hyvänä sormien lämmittäjänä. Päivä kisan jälkeen on yllättävän hyvä olo. Oletetut lihasjumit, mutta ei kiputiloja. Rakot osoittautuivat luultua lievemmiksi eivätkä haittaa menoa.

Kisajärjeställe terveisiä, että lähtöjä olisi hyvä jotenkin porrastaa, ettei ruuhkia syntyisi noin paljon. Finisher-paita olisi myös bueno lisämauste ja suihkut saisivat olla lähempänä maalialuetta. Ja starttiin lisää vessoja.

UltraTimon kesäkauden avaus BodomTrailillä 2019, 21km. (@ultratimo2020)

Tämä itseluottamuspäällikkö uskaltautui ensimmäisen kerran (juoksijaelämässään) etelään mittamaan maamme kärkijuoksijoiden polkunopeuden. Tiesin olevani vahvoilla jossain oikeiden juoksijoiden ja lajiin tutustujien välimaastossa. Aioin haastaa Bodomin reitin ja selviytyä voittajana koitoksesta. Halusin selvittää pakopelin Bodomilta ajassa 2h20min.

Olin varautunut testilenkkeilemällä erilaisissa asukokonaisuuksissa koko kuluneen kevään ja harjoitus osui omaan nilkkaan. Valitsin täydellisen asukokonaisuuden, mikäli lämpötila olisi ollut noin 8 astetta alhaisempi. Lippani laitoin sentään trendikkäästi ylös ja jalassa kiiltäneet mustat trikoot näyttävät aina hyvältä. Tämä oli silti laiha lohtu, Bodom alkoi ottaa niskalenkkiä jo ennen lähtöä.

sdr

Lue lisää

TTR-leiri Helvetinjärven kansallispuistossa 26-28.4.2019

Tampere Trail Runningin väki vietti mukavan viikonlopun Helvetinjärven kansallispuiston maisemissa pohjoisella Pirkanmaalla. Olimme vuokranneet perjantain ja lauantain väliseksi yöksi Haukkajärven rannalta Metsähallituksen Hiedan majan saunoineen, joka on aivan Haukanhiedan yleisen uimarannan ja retkeilypaikan vieressä.

Haukkajärvi oli perjantaina vielä heikosti jäässä.
Lue lisää

Oman elämänsä supersankari

Hahmo: Ultratimo2020 (insta: ultratimo2020)

dav

Ensiesiintyminen: 7.tammikuuta 2019.

Tavoite: Ultrata vuonna 2020, vähintään viiskytjotain kilometriä

Ryhmäsidokset: TampereTrailRunning, sitoutumaton noin muuten.

Supervoimat: Aerodynamisen pieni pää, sitkeä liha, isoego, yli-inhimillisen kestävä, ketterä, nopea ja vahva. Mahtavat jutut. Kyky eksyä polulta, vaikka se ei edes haaraudu mihinkään. Lue lisää

UltraTimo ja suhde kenkiin, osa 1.

Kaikilla meillä on salaisuuksia. Asioita, joista emme mielellään kerro. Edes lähimmillemme. UltraTimon salaisuus on kengät. Olen aina salaa naureskellut, kun joku kertoo käyttävänsä suuria määriä rahaa kenkiin, useisiin kenkiin. Nyt minusta on tullut tuo kenkäfanaatikko, sinkkuelämien Kari. Ja kyllä samaistun paljon NY:ssa jetset elämää viettäviin naisiin. Ruutanahan tavallaan on Pirkanmaan Manhattan.

mde

Juoksukenkien ostelu lähti minulla liikkeelle juoksemisen mukana. Aluksi aika harmittoman oloisesti. Ostin heti ensimmäisenä oikeana juoksuvuotenani yhdet nopeat ja yhdet hyvin tuetut tossut. Juoksukoulua varten ostin polkukengät ja yhdet nastakengät, että pysyisin pystyssä kaikilla keleillä. Kaikki tuli käyttöön. Lue lisää

UltraTimon ja Jussin matka jatkuu, älkää kysykö minne tai edes miksi

Himoksen lumiset huiput jäivät viikko sitten taakse. Pölyjä en selästäni pyyhi, Himokselle palaan vielä. Nyt olen kuitenkin matkalla eteenpäin. Edelleenkään taskussani ei ole sormusta mistä tahtoisin päästä eroon, enkä ole hanhen kyydissä, velho ei käskenyt matkaan enkä oikeastaan edes ole menossa mihinkään. Kunhan juoksen, koska tuli olo, että pitää juosta. Tuo tunne on tullut viimeaikoina useammin.

IMG_20190217_181743.jpg

Vielä hetken käytän nastoja. Kunhan kevätaurinko lämmittää enemmän, kaapista kaivetaan uudet kengät ja shortsit. Nyt reisiäni lämmittää edelleen kireät mustat trikoot. Tästä sankarista on kuoriutunut pieni vaatehifistelijä, vähemmälläkin varmasti pärjäisi. Lue lisää