Polkunavigaattoria testaamassa

Tampere Trail Running -sivusto tarjoaa paikallisen polkujuoksuyhteisön keräämiä parhaita polkujuoksureittejä Pirkanmaan ja lähimaakuntien alueelta. Kukin polku esitellään omalla sivullaan karttanäkymän, statistiikan ja vapaamuotoisen esittelyn kera. Tämän lisäksi sivulta saa ladattua reitin gpx-tiedoston. Mutta mitä ihmettä sillä tehdään?

Alkuviikosta näin mielenkiintoisen uuden reitin TTR:n Facebook-ryhmässä. Hanne Koskelan jakama Kivikeskun polkulenkki sattui melko lähelle omaa asuinpaikkaani ja muutenkin tiesin Lamminpään alueen mukavaksi treenialueeksi. Monimutkaisen polkujuoksureitin opettelu etukäteen karttaa tutkimalla ei oikein onnistu ja tähän hätään ei opastakaan ollut reitille tarjolla. Päätin tällä kertaa kokeilla digitaalista apuria lenkille oppaaksi.

Muutamien kokeilujen jälkeen päädyin testaamaan polkunavigaattoria nimeltä BikeGPX, joka on saatavilla sekä iOS- että Android-puhelimille ilmaiseksi (itselläni iPhone). Sitten lenkkivarusteet päälle ja kohti aloituspaikkaa Lamminpään retkeilymajaa.

Parkkipaikalla menen puhelimen selaimella osoitteeseen https://tamperetrailrunning.fi ja navigoin Kivikeskun reittiesittelyyn. Painan latauslinkkiä Kivikesku.gpx jolloin tiedosto latautuu puhelimeen ja selain tarjoaa linkin ”Avaa apissa BikeGPX” jota painan. BikeGPX-sovellus aukeaa ja Kivikesku.gpx näkyy nyt ”All routes” -listassa. Painan nyt Kivikesku.gpx reittiä ja karttanäkymä aukeaa paljastaen koko edessä olevan urakan. Painan ”Start riding” jolloin navigointi käynnistyy.

Lähden hölköttelemään parkkipaikalta ylämäkeen kohti Teivon raviradan vieressä kulkevaa harjua puhelin kädessäni. Ilma on lämpimin tähän mennessä koko vuonna +23C. Sortseilla ja t-paidalla mennään tässä kelissä. Otin mukaan pienen juomarepun lämpimän kelin vuoksi. Jätin tarkoituksella säärystimet ja gaitersit kotiin, sillä arvelin että tällä polulla niille ei olisi juurikaan tarvetta. Toisin oli viime viikonlopun Bodom Traililla, jossa mentiin suossa polvia myöten ja välillä kalliota ylös nelivedolla 🙂

Löydän polun alkupisteelle mukavasti ja puhelimessa edessä oleva reitti näkyy paksuna punaisena viivana. Tuntuma on hyvin samanlainen kuin autonavigaattoreissa 3D-näkymineen kaikkineen. Kulku on helppoa neulaspolkua ja matka etenee kuin leikitellen. 21km polulla on minulle normaalin pitkiksen luokkaa, jonka juoksen kerran viikossa. Yleensä viikonloppuisin on näille aikaa.

bikegpx-1

Reittiä on helppo seurata välillä puhelinta vilkaisemalla. Etenkin risteyskohdissa tulee kaivettua puhelin esiin sortsintaskusta. Huomaan, että pysyn täydellisesti reitillä jos haluan. Jolkottelen pikkuhiljaa Pikku-Ahvenistolle ja ohitan laavulla makkaraa paistavan perheen.

 

Laavulta reitti kääntyy metsään ja jatkuu pienempää polkua pitkin kohti sisarjärveä nimeltä Iso-Ahvenisto. Iso-Ahveniston järveä sivutaan pikaisesti ja matkaa tehdään nyt retken varsinaisen pääkohteen Kivikeskun luo. Polut ovat selkeästi vähemmän taivallettuja ja välillä saa raivata tietä oksien ja risujen läpi. Metsäinen polku on upea ja ilta-auringon paiste korostaa luonnon kauneutta. Hyvin suunniteltu reitti välttää suorinta hiekkatietä ja kiertää pienen ketunlenkin polkujen kautta Kivikeskun rantaan.

 

Lähden kiertämään Kivikeskua oikealta puolelta ympäri. Polku on hankalampaa kulkea ja muuttuu vetiseksi. Pääsen järven toiseen päähän ja huomaan olevani suolla. Nyt mennään kengät reilusti kastellen mättäältä toiselle. Bodom palaa nyt kirkkaana mieleen. Osuutta kestää kuitenkin vain vähän matkaa ja palaan pian järven alkupäähän. Nuoripari istuu nuotiolla ja ihmettelee metsästä kengät märkänä juoksevaa miestä. Vaihdamme muutaman sanan ja lähden Kivikeskulta paluumatkalle. Tultu reitti on tuoreena mielessä ja tarvitsen vain vähän navigaattorin apua, mutta tuntuu turvalliselta että ohjeita saa tarvittaessa.

 

Paluumatkalla poikkean tarkoituksella reitiltä kolmostien kohdalla, jotta näen miten navigaattori reagoi. Tulee pieni äänimerkki ja ilmoitus, että olen poistunut reitiltä. Juoksen kohti Lamminpäätä, mutta eri polkua pitkin jonkin matkaa. Kun palaan reitille niin navigaattori antaa taas pienen äänimerkin ja ilmoittaa minun olevan reitillä. Loppumatka sujuu mukavasti ja puhelin saa olla sortsintaskussa tarpeettomana tutuissa maastoissa. Saavun takaisin parkkipaikalle 2:44 ajassa.

Yhteenvetona reissusta täytyy sanoa että oli kyllä mukava juosta tämä polku. Navigaattorina BikeGPX hoiti hommansa hyvin ja harvinaisena piirteenä ohjelmistossa on, että se on yksinkertainen käyttää. Avaa vain gpx-tiedosto ja lähde seuraamaan reittiä. Jos huonoja puolia listataan niin taustakartta on köyhä eikä sitä pysty vaihtamaan. Ohjelmasta on maksullinenkin versio, mutta siihen en ole ehtinyt vielä tutustua.

Metsään mennessä navigaattorin varassa kannattaa huolehtia siitä, että akkua on riittävästi ja myös varavirtaa kannattaa pakata mukaan. Mikään erityisen virtasyöppö BikeGPX ei tuntunut olevan ja tuollaisen kolmituntisen jälkeen puhelin ilmoitti vielä 50% akusta olevan jäljellä vaikka päällä oli myös Endomondo koko juoksun ajan. Näillä vinkeillä ei muuta kuin kokeilemaan uusia reittejä TTR-sivustolta ja hyviä uusia polkuja!

Kirjoita TTR-blogi tai tee reittikuvaus ja voita Black Diamond lamppu!

Tampere Trail Running sivusto on auki kaikille jäsenilleen!

Haluatko kirjoittaa kisaraportin?
Tai oletko testannut jotain harrastukseen liittyvää välinetta/kenkää tms?
Onko sinulla jotain tietoa, jonka haluat jakaa toisten polkupöllöjen kanssa?
Juoksetko mielestäsi tosi hienoa reittiä, josta muilla ei ole tietoa?
Vai oliko viimeinen lenkkisi vain muuten kertomisen arvoinen (kuvien kera)?

Kirjoita blogi tai lähetä hyvä reitti tekstin ja kuvien kera!

Touko-elokuun välisenä aikana julkaistujen blogien/reittien kesken arvotaan Black Diamond Spot lamppu. Palkinto jaetaan samassa tilaisuudessa kuin Suuren Polkukuvakisan palkinnot

Teksti mahdollisine kuvineen osoitteeseen pirkanmaanpolkujuoksu@gmail.com ja ’toimitus’ hoitaa loput. Mahdollisuutta voittaa voit lisätä kirjoittamalla useammankin blogin. Jokainen julkaistu teksti on oma arpansa.

Sana ja polku on vapaa!

spot

Kilpailupäivitys 22.4.2017 – Timo Väistö

Osallistuin tänään paikalliseen polkujuoksukilpailuun. Sarjassa 31km varhaiskeski-ikäiset miehet.

Lähtö tapahtui klo 10.05 paikallisessa metsikössä ja etukäteen kilpailunjärjestäjä oli ilmoittanut maaston olevan tekninen tai erittäin tekninen. Kilpailu tapahtui juoksemalla 11km rinkiä, jossa jokaisessa nousu kilometrejä oli reilusti. Suomeksi tekninen tai erittäin tekninen tarkoittaa: lunta, mutaa, vettä, jäätä, lisää lunta, lisää mutaa, kiviä ja juurakkoja.

Edellisen yön hioin taktiikkani kohdilleen ja mentaaliharjoitin tavoitteet. Varustauduin juomarepulla ja energiatableteilla. Aamulla oli n.5astetta plussaa ja laitoin päälleni upeat mustat trikooni, pitkän paidan ja ohuen takin. Päähän pipon joka samalla pitää lasini päässä. Jalkaan talvijuoksusukat ja inovin xtalonit, joiden päälle gaiterit suojaamaan roskien joutumista kenkään. Asusteet toivat kaivatut lisäpisteet lähtöpaikalle. En säästellyt ylisanoja itsestäni ja katsoin totisesti silmiin kanssajuoksijoita. Näin saavutin jo ennen lähtöä pientä henkistä yliotetta.

Taktiikkani oli lähteä seuraamaan nopeampaa ryhmää jossa porukasta suurin osa osallistui täysimaratoniin. Tiesin hyvin, että tämä vauhtiryhmä siivittää minut elämäni parhaimpaan suoritukseen poluilla.

Vauhti sopikin minulle hyvin, heti alussa sykkeet nousi tappiin ja olo muuttui pahaksi. Kuuden kilometrin kohdalla juoksu alkoi sujua ja kengät olivat kastuneet. Napsin 15minuutin välein energiaa ja hieman vettä. Ensimmäisen kierroksen jälkeen sijoituin helposti 10 parhaan joukkoon ja lähdin innolla toiselle kierrokselle. Tässä vaiheessa kengät olivat läpimärät ja ärsytti.

Ennen toisen kierroksen loppua 18km kohdalla aloin marisemaan energiavajeessa, eikä askeleessa ollut enää Paavo Nurmimaista kimmoisuutta, irvistelin ja niistelin hihaan. Tiesin hyvin, että voin jälleen taukopaikalla napata muutaman päänahan spurttaamalla ohi. Tulinkin toisen kierroksen kohdalla viidentenä kierrokselta.

Kolmannesta kierroksesta tulikin sitten vaikea. Pyrin seuraamaan kärkeä edelleen joka oli kaventunut seitsemään raudan lujaan juoksijaan. Katselin heidän selkiään ja mietin miten pyrähdän energiavajeen kärsimällä kehollani ohi. Vastaus tuli 28km kohdalla. Koko kärkiryhmä oli osallistunut ylimatkalle ja olin näin joukon ainoa, juuri 31km matkalle ilmoittautunut tuossa porukassa. Ryhmämme hajosi ns. Haljenneella kivellä josta minun oli helppolasketella voittoon kotiovelle. Voittoaika upea 4h 18min. Samalla oma ennätykseni, koska en ole koskaan juossut polulla näin helketin pitkää.

Elämäni ensimmäinen 31km polkukisan voitto maistui. Harmittavasti järjestäjä ei ollut varannut minulle mitalia, eikä voittokahveilleni saapunut kuin vaimoni ja lapseni. Aivan mahtavaa silti.

Kiitos Aitovuoripolkuchallengechampionship kilpailun muille osanottajille ja järjestäjille uskomattoman hienosta kilpailusta ja järjestelyistä. Kiitos. Toivottavasti näemme jälleen.

– Timo Väistö

Keväästä ja rakkaudesta lajiin

Mennyt talvi jaksoi pidemmälle kuin vuosiin. Lumisen talven ja kylmän maaliskuun ansiosta Tampereen polut ovat vielä huhtikuun alussa varsin talvisessa asussa. Vasta viime päivien suojasäät ja vesisateet ovat alkaneet sulattamaan lumia, mutta mennee vielä vähintään pari viikkoa ennen kuin enimmät lumet ovat sulaneet. Vielä ehtii nautiskelemaan kevättalven tunnelmista poluilla ja jäillä, ja paras hetki siihen on pakkasöiden jälkeiset aamut kun polut ovat kovia ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta.

Viimehetken lenkki-ilmoitus perjantai-iltapäivänä Tampere trail runningin fb-seinällä ei tuottanut tulosta, joten läksin lauantaiaamuna yksin liikkeelle Kaupin hyvin tampatuille talvipoluille. Keli oli fantastinen: pikkupakkanen ja auringon paiste vetivät suun hymyyn välittömästi kun pääsin ovesta ulos ja polulle. Edellisiltana satanut ja yöllä jäätynyt sohjo narskui tossun alla ja lisäsi mukavasti pitoa. Keskipitkää lenkkiä ajatellen piti varoa vauhdin hurmasta hullaantumista ja yrittää höllätä vauhtia, sillä reitit ovat nyt kesäkelejä nopeammassa kunnossa kun juuret ja kivet ovat tukevan lumi-jääkerroksen alla piilossa.

Kiersin varulta ilmoittamani lähtöpaikan kautta josko joku olisi ollut tulossa ilmoittamatta mukaan. Eipä ollut, joten suuntasin kohti itää Pirunvuoren eteläpuolitse. Pysähtelin välillä ottamaan puhelimella kuvia keväästä ja imemään itseeni luonnon voimaa. Juoksu kulki. Soukonvuoren pohjoisrinteellä törmäsin uuteen hakkuualueeseen ja tein pienen ketunlenkin ajouraa pitkin takaisin oikealle polulle. Tähän mennessä ylitseni oli ehtinyt lentää useampikin muuttomatkalla ollut joutsenparvi ja yhdestä ennätin jopa nappaamaan valokuvan. Metsän linnutkin ovat aloittaneet kosiopuuhansa joten ilma alkaa täyttyä liverryksestä.

Luhtaanrannassa poikkesin polulta järven jäälle, sillä keväisellä järvellä juokseminen on sekä oivallista vaihtelua metsän polkuun että muutenkin harvinaista herkkua. Aurinko häikäisi, joten juoksin osan matkasta silmät kiinni auringon lämmittäessä kasvojani – fantastista! Saarten välissä pintajää meinasi pettää, joten jouduin hidastamaan vauhtia. Hetken päästä jääkuori ei kantanut enää lainkaan ja upposin joka askeleella nilkkaa myöten jääkylmään veteen. Kun tilanne ei näyttänyt muuttuvan paremmaksi käännyin kohti rantaa ja rämmin kuivalle maalle ja edelleen mökkitielle. Mitäpä tuosta, jalat lämpenivät taas parin minuutin juoksun jälkeen. Jalkineiden märkyyttäkään ei pane enää hetken jälkeen merkille. 24h kisoissa olen tottunut siihen, että jalat kastuvat yleensä viimeistään tunnin jälkeen ja pysyvät märkinä seuraavat 23 tuntia. Ongelmia alkaa tulla märkien jalkojen kanssa vasta kun pakkanen huitelee kymmenen alapuolella.

Atalassa juoksin hetken aikaa ojan jääkantta pitkin, joka lopussa paljastui vain muutaman sentin paksuiseksi ontoksi kuoreksi. Isompi kastuminen oli hiuskarvan varassa. Matka jatkui Lamminrahkaan, missä polku oli edelleen priimaa ja vastaan tuli muutamia maastopyöräilijöitä. Kangasalan puolella talvi oli vielä tukevasti läsnä, mutta Lahdentien penkoilla pilkotti jo vihreää. Rissosta Linnainmaalle, pieni tiesiirtymä ja Pappilan kallioiden kautta kotiin. Lopussa mittari näytti 23,4 km ja 2:24 joten keskivauhdiksi tuli 9,7 km/h. Tavoitevauhti oli pienempi, mutta toisaalta polut olivat nopeita ja meno vielä rentoa.

Tässä lenkissä olivat mukana kaikki ne elementit minkä takia lajiin on helppo rakastua. Luonto, vuodenaikojen vaihtumisen seuraaminen, metsän eläinten näkeminen, pieni seikkailu jäällä ja pientä löytöretkeilyä yhden uuden polun kautta (täkäläiset polut ovat jo niin tuttuja että niillä saa enää hyvin harvoin seikkailun tuntua). Kaunis keli on plussaa ja pisteitä voisi parantaa vielä hyvä lenkkiseura, mutta tämä oli näinkin kaikenkaikkiaan erinomainen aloitus viikonlopulle.

Varustepuolesta lyhyesti: jalassa Sarvan Xerot (tähtinasta pitää varmasti), taskussa vesipullo (turhaa painoa näin lyhyellä lenkillä) ja eväänä lakupötkö ja suolainen lakritsitoffee.

Matka Alkaa

Tampere Trail Running -sivustolle kerätään tietoa polkujuoksusta Pirkanmaan alueella. Polkujuoksuasiaa edistämään on perustettu Pirkanmaan Polkujuoksu ry, jossa on mukana jo satoja aktiivisia polkujuoksijoita.

Voit liittyä yhdistyksen jäseneksi maksamalla vuoden 2018 jäsenmaksun seuraavasti:

  • Summa: 10€
  • Pankki: Aito SP
  • Vastaanottaja: Pirkanmaan Polkujuoksu ry
  • Tilinumero: FI43 4503 0010 4693 48
  • Viitenumero: 00000 11112

Lähetä sen jälkeen sähköpostilla viesti osoitteeseen pirkanmaanpolkujuoksu@gmail.com, jossa kerrot nimesi ja asuinkuntasi niin sinut lisätään jäsenrekisteriin ja saat kutsut yhdistyksen kokouksiin.