Road to Himos Extreme, osa 2.

Road to Himos Extreme 2019, osa 2. Pitkä lenkki sairastelun jälkeen

Lähtötilanne:

Takana 10 päivän antibioottikuuri. Vain rauhallista kävelyä ja yksi juoksulenkki takana (kuurin loppupuolella olon ollessa jo hyvä). Henkisellä puolella treeniä enemmän: Tavoitetta on mietitty. Omia rajoja on tutkittu. Juoksukenkiä hypistelty. Tavoiteaikaa tarkasteltu. Olen käyttänyt myös suhteettoman paljon aikaa eri merkkisten half-zip-goes-fast paitojen etsimiseen netistä. Harmittavasti vain 50% alessa, joten etsintä jatkuu. Olen valmis uhraamaan vielä toiset 16h yli 55% alepaidan löytämiseksi.

Päivän pitkä.

Tarkoituksena juosta arviolta 20km. Aikaa on tarkoitus käyttää tarpeeksi, että menee perussykkeillä. Tämä lataa myös akkuja ollakseni parempi isä loppupäivän ja alkuviikon. Reitti pitäisi olla tuttu Aitovuorta kiertävä pätkä kahteen kertaan. Varusteina laitan vähän lämpimämpää, vihaan pientä palelua pidemmillä matkoilla. Mielummin hikoilen reilummin. Todennäköisesti vaihdan lennosta reittiä ja eksyn. Lue lisää

Road to Himos Extreme 2019, osa 2. Pitkä lenkki sairastelun jälkeen

Lähtötilanne:

Takana 10 päivän antibioottikuuri. Vain rauhallista kävelyä ja yksi juoksulenkki takana (kuurin loppupuolella olon ollessa jo hyvä). Henkisellä puolella treeniä enemmän: Tavoitetta on mietitty. Omia rajoja on tutkittu. Juoksukenkiä hypistelty. Tavoiteaikaa tarkasteltu. Olen käyttänyt myös suhteettoman paljon aikaa eri merkkisten half-zip-goes-fast paitojen etsimiseen netistä. Harmittavasti vain 50% alessa, joten etsintä jatkuu. Olen valmis uhraamaan vielä toiset 16h yli 55% alepaidan löytämiseksi.

Päivän pitkä.

Tarkoituksena juosta arviolta 20km. Aikaa on tarkoitus käyttää tarpeeksi, että menee perussykkeillä. Tämä lataa myös akkuja ollakseni parempi isä loppupäivän ja alkuviikon. Reitti pitäisi olla tuttu Aitovuorta kiertävä pätkä kahteen kertaan. Varusteina laitan vähän lämpimämpää, vihaan pientä palelua pidemmillä matkoilla. Mielummin hikoilen reilummin. Todennäköisesti vaihdan lennosta reittiä ja eksyn.

Lopputulema

Menin sitten johonkin. En ainakaan kahta kierrosta vaan yhden harhaillen. Löysin takaisin kellon ansiosta. Hirvikärpäsiä oli odotettua vähemmän. Poimin niskasta kaksi ja kaksi hihoista. Lenkki oli pituudeltaan 16,6km ja aikaa meni 2h23min. Ylämäet kävelin ja tasaiset pyrin juoksemaan alle 135 sykkeillä. Ylä ja alamäkeä jota lupasin treenata tuli 330m suunta. Harjoittelin myös ns. tossutasosta kuvaamista.

.Timo

davdavsdrsdrsdr

Väistö Road to Himos Extreme 26km 2019.

Ilmoittautuminen tehty tänään ensimmäisellä halvimmalla hintaportaalla, jolloin suhteessa viime vuoteen säästetyt rahat voi käyttää treenaamiseen (lue uusiin nopeampiin vaatteisiin, joka on ilmeisesti tavaramerkkini näissä kirjallisissa ulostuloissa). Yritän päivittää tästä eteenpäin iloksenne noin kerran kuukaudessa, tai viikossa jos minulla on tylsää. Treenivinkkejä, juoksijanravintoa tai muuta asiankuuluvaa tuskin, jotain muuta enemmän.

väistö

Asusteet:
Kengät (Salomon Sense Escape) varattu hyllyyn (voi olla, että menee talveksi vielä hetkeksi kaappiin) ja alustava asuvalinta tehty. Tosin hidasteena on tuo TTR:n paitatilaus, joka on vielä kesken. Onneksi aikaa on vaatimattomasti melkein 12kk eli eiköhän Väistökin saa ns.half-zip-goes-fast tyyppisen ratkaisun ylleen. Herrain tukisukat laitan ensi vuonnakin, nämä eivät tuo mitään extraa mutta näyttävät hyvältä joka on yksin metsässä tärkeää. Sekä nuo hyväksi koetut trailshortsit (Salomonin). Shortsien paras puoli oli verkkolisätaskut molemmilla puolilla niin alhaalla, että myös juomarepun kanssa sinne voi laittaa hauskoja matkaeväitä tai onnenamulettejä. Reppu hinkkasi viime kerralla selkään hämmentävän kuivettuman, joten jos löydän alelaarista juomaliivin hankin sellaisen. Sellanen siisti missä lukee isolla joku merkki ja on kaksi sellaista lötköäjuomapulloa. Sellasilla voittajat menee, oon nähnyt.

Ensi vuonna tarkoitus on jo pelkällä paidalla hioa ajasta vähintään 20minuuttia pois. Joka ei luulisi olevan suuri ongelma, monet menevät lujempaa kuin minä ja pitävät noita maagisia ominaisuuksia sisältäviä puolivetoketjupaitojaan. Taidan ostaa kaksi, jolloin myös treeneissä saan itsestäni aiempaa enemmän irti. Himoksen aggressiivinen markkinointi, jota myös itse olen yrittänyt edesauttaa, tuo ensi vuodeksi mukaan lisää porukkaa, jotka menevät ohi ellen tee jotain. Aion tehdä. Paljonkin.

Alustava suunnitelma ja treeniohjelma (tarkentuu vielä):

Viime vuoden tapaan aion ottaa rauhallisesti alun, mutta täräyttää jo alkumatkasta alamäet vauhdilla. Tuossa annoin viime vuonna melkein 50 kanssajuoksijalle liikaa tasoitusta. Toki keräsin osan ohittamalla taakseni myöhemmin. Sijoitukseni ei kuitenkaan vastaa puheitani, joka tietyllä tapaa syö uskottavuuttani metsärakettina. Alamäkiä aion myös treenata viime vuotista enemmän. Samaa teen ylämäille. Olen löytänyt lähimetsästäni oivan paikan jossa voi tehdä molemmat, lisäksi pätkällä on lyhyt kohta jossa ei näe pitkälle joten säilyy jännitys treenin aikana. Vähän niin kuin kisoissa.

Sykkeet pysyivät edellisellä yrityksellä sen verran matalina, että keskisykettä voi huolella hilata lähemmäs 180 lyöntiin tai yli, siellä jälkipuoliskolla. Kunhan aluksi ei liioittele. Muutenkin tasaisuus vaivasi viime vuoden suoritusta eikä sellaista lennokasta loppua koskaan tullut, voi olla että kunto loppui kesken tai treeni ei osunut kohteeseen.

Tässä vaiheessa uraa olen ymmärtänyt noiden hitaiden lenkkien merkityksen ja saanutkin hieman sykkeitä peruslenkeillä alemmas. Hieman myös vauhtia lisää samassa suhteessa. Varsinkin poluilla isompia mäkiä kävellen, sykkeeni pysyvät nykyään helpohkosti alle 138lyönnin. Maantiellä tylsyys ja vauhdin lisäykset nostavat usein johonkin 150 lyönnin tienoille. Kello (Suunto ambit2 ja sykevyö) on kertonut, että sykkeeni jaksaa vielä käydä yli 200. Joten kisasykkeet voivat kai olla aika kovat.

Treenaamisestani:
Elän ruuhkavuosia ja treenaan (lue lenkkeilen) kun ehdin tai en ole kipeä. Viime vuosina varsinkin perusflunssat ovat syöneet useita viikkoja vuoden treeneistä. En ole myöskään päässyt ns.yksi pitkä lenkki viikossa-vauhtiin. Johon pitäisi hiljalleen totutella. Vuodessa (2015 alkaen) olen kuitenkin saanut aikaa noin 1000km lenkkeilyä (pääosin tietä pitkin) ja jotain oheistoimintaa päälle. Ilmeisesti 500km lisäämisellä voisi päästä jo huomattavasti parempiin tuloksiin. Tätä aikaa odotellessa.

Tänä vuonna yritän osallistua säännöllisesti omassa metsässäni järjestettäviin kimppalenkkeihin ja sen lisäksi rääkätä kehoa ja mieltä ylämäkitreenillä. Mitä surkeampi keli sitä kivempaa minulla usein on, joten syksy ei haittaa. Tosin hieman pitää vielä totutella metsän kenkiä kastelevaan vaikutukseen. Nyt varustekanta alkaa kuitenkin olla sen verran kattava, että syksy ja talvi voi huoletta saapua. Kiitos alelöytöjen ja kehonrakennukseni keskeneräisyyteni kokoisiani vaatteita löytyy erittäin edullisesti, kun jaksaa etsiä.

Treenaamisen aloittaminen siirtyy vielä viikolla, nyt menossa olevan antibioottikuurin takia. Odotukset on kuitenkin korkealla. Tämän vuoden treenikilometrit on ihan ok tässä vaiheessa vuotta. Ehdin saavuttaa 1000km tänäkin vuonna jos sairastelu ei vie paljoa loppuvuoden viikoista.

Mietin tässä vielä lokakuun Pirkan hölkkään ilmoittautumista, mutta muuten lappujuoksut taisivat olla tältä vuodelta ohi. Kunhan löydän aikaa, niin lähden vähän kauemmaskin kisailemaan.

Päätavoite olkoon kuitenkin Himos Extreme 2019. PAM! Lähtölaskenta on alkanut.

/Timo Väistö

NUTS KK 2018 – MARIA UURTO

Lapa pystyyn kenellä oli kivaa Kuusamossa viikonloppuna ja hymy edelleen korvissa?

Täällä ainakin oli elämäni kemut. Josta olisi voinut tulla itsesääliä tihkuva tarina, kun 45 vee arkikiireinen, alitreenannut ja pitkään huonosti nukkunut mutsi raahataan vaaran kupeeseen näin pitkälle hölkälle – siis 53:lle. Miksi se muuten on 53, kun matka on oikeasti sen 56 km🤔? Mutta keikasta tulikin lappujuoksu-urani tasapainoisin ja oman tasoni mukainen nappisuoritus ilman minkäänlaista tummumista tai vaikeudeksi laskettavaa asiaa. Miten voikaan pieni ihminen nauttia elostaan niin paljon kuin minä nautin lauantaina 26.5 8 tunnin ja 51 minuutin verran!

Kun ihmisaalto vyöryi Oulangalla ja paukku kuului, meikäläisen hymy, eikä kanssajuoksijoiden riesaksi myöskään jutut, hyytyneet. Yksin taivalsin vain viimeiset metrit Valtavaaralle ja sieltä alas. Että kyllä ne reilut 2000 tyyppiä siellä reitillä näkyi. Tavoitteena oli juosta alkuun reippaasti, niin pitkästi kuin maasto antaa myöten. Näin myös tehtiin siihen jonnekin kympin jälkeen alkavien juurakkokivikkojen alkuun. Mitä sekään haittasi, kun vieressä virtasi kuulas joki ja aurinko helli. Basecampilla oltiin noin neljässä ja puolessa tunnissa, mutta huoltoon tuhrattiinkin sitten reilut 15 minuuttia. Kokonaisuutena laskettuna fiksummilla huolloilla ajasta olisi napsaissut pois yhteensä juurikin sen vartin. Nyt niihin tuhrattiin reilut 20 minuuttia.

Etukäteen olin arvellut, että haastavimpia olisivat Basecampin ja Konttaisen huollon väliset kilometrit, ne muistikuvissa tylsimmät, hitaat ja hivuttavat nousut. Mutta eihän ne mitään tylsiä olleet! Toki pölyävää suota, mutta pitkoksia, suopursuja, Kumpuvaaran maisemat ja paljon juostavaakin. Onneksi matkassa oli tuttu samavauhtinen juoksuystävä Tuija ja aviomies. Juttua piisasi ja voimia oli, joten matka sujui mukavasti. Välillä naurettiin, välillä puhuttiin vakaviakin. Aviomieheltä jouduin kysymään ”kirilupaa” jossakin vaiheessa, hänellä alkoi alkuvuoden juoksemattomuus tuntua askeleessa ja sykkeet olivat tapissa. Lupa tuli ja vaihdoin lennosta nuorempaan, peesiin tarttui herra Hämeenlinnan suunnalta. Tuli käytyä hyvin läpi tulevan Aulanko Trailin reitti ja maasto verrattuna Kuusamoon.

Onneksi myös Armas Aviomies taisteli hetken himmailun jälkeen itsensä maaliin ajassa 9.10. Aika hyvin tyypiltä, joka on erinäisten vammojen johdosta juossut tämän vuoden puolella ennen Karhunkierrosta 40 km.. No, lahjattomathan ne treenaa.

Merkillistä kyllä, odottelin koko matkan malttamattomana Konttaista ja tulevia nousuja, olisivatko ne muka nyt niin pahat. No, periaatteessa ja reisien mielestä kyllä. Olin henkisesti varautunut vähintään puoleentoista tuntiin Konttaiselta maaliin, mutta tässäkin yllätin itseni. Tunti ja vartti! Ja se nousu Valtavaaralle. Sillä hetkellä olin yksin. Maisema oli avara, mökki tärkeä kiintopiste. Liikutuin. Ja liikutusta riitti lisää, kun Valtavaaran jälkeen jaloissa oli edelleen poweria lähteä rullaamaan alamäkeen. Miten nautinnollista oli kyetä juoksemaan omaa reipasta yli 50 kilometrin matkan jälkeen. Yksin. Kyynelehtien. Huonoja biisejä ääneen hoilaten. Crawling Mom featuring Cheek & Diandra: ”Oon niin fiiliksissä, fileis, fileis, fileis..”

Rukan vika nousu oli paha. Pahin. Maali niin lähellä, mutta liian jyrkän nyppylän takana. Jonossa mentiin. Ehkä kymmenen ohitin vielä siinäkin. Viimeisen kymmenen kilometrin aikana ohi meni vain muutama rivakampi kolmekymppiläinen. Ja Konttaiselle hetkeksi tummunut aulankolainen peesi. Pahus, rökitti vajaalla minuutilla. Mutta alamäissä monen jalat oli jo juostu loppuun ja itse pääsin ohittelemaan juuri niissä. Minä, planeetan surkein alamäkijuoksija! Mutta nyt se rento uskallus kannatti, monta selkää tuli napsittua juuri alamäissä viimeisellä kympillä. Ja kun ei himmaillut ja pelännyt liikaa, jalat ovat nyt hyvässä kunnossa.

Näillä fiiliksillä maaliin asti, kunnon loppukirillä. I-han hui-ke-a fii-lis! Jos minä näillä harkkamäärillä ja tässä elämäntilanteessa pystyn, kuka vaan pystyy💪

Maaliintulosta eteenpäin olen vain ihmetellyt, miten se kaikki nyt loksahti omalla tasollani niin nappiin. Hitusen haastavasta lämmöstä huolimatta oma kroppa toimi ja otti kiltisti vastaan mitä tarjottiin. Riittävästi nestettä oli minulle tällä kertaa vettä noin 2,5 l, urkkajuomaa 1 l ja elektrolyyttijuomaa 0,5 l. Energiaa sain tankattua 7 geeliä, 1,5 Cliffin Blok patukkaa, puolikkaan vakkari-Snickersin ja taukopisteiden juomat ja ruuat – lähinnä ne taivaalliset mandariinit. Jo vanhat luottokengät Salomonin S-Lab Wingsit eivät temppuilleet, liivi ei hangannut ja ohuet pitkät trikoot ja hellekelille sopiva tekninen olivat nappivalinta. Muuten en kompuroinut enkä kaatunut, risti seinään siitäkin. Varpaita iskin tasaisesti kiviin, joten sandaalit kannatta pitää umpinaisina koko kesän. Vain yksi pieni rakko kynnen alla. Ei erityiskipuja oikein missään, vain normi hakattu olo sunnuntaina. Portaita könysin sujuvasti ylös alas töissä maanantaina jo parinkymmenen kerroksen verran.

Unohtaa ei sovi myöskään seuraa. Se, kun saa jakaa näitä elämyksiä luonnossa ja endorfiinipöllyssä muiden samanlaisten hihhuleiden kanssa. Lahkon, totesi mieheni. Joten toteanpa jälleen kerran, miten hienoja ihmisiä juoksu on tuonut elämääni ja millaisia kokemuksia olen saanut yhdessä jakaa. Onneksi, eihän kukaan ”maallikko” kestäisi näitä stooreja geelien riittävyydestä tai sykekäyrän heilahduksista. Kymmenenteen kertaan J 🤣

Niin ja koko reissu sujui nätisti pk2 sykkeellä. Niinpä rasitus ei ollut missään vaiheessa liian kova. Tietysti mietin, olisiko ollut paukkuja mennä kovempaa. Olisi varmaan, mutta näin hyvävoimaisena on hitokseen paljon kivempaa. Myös pää kesti menon. Yleensä lyhyemmilläkin matkoilla ketuttaa jossain vaiheessa ja ongelmia saa yrittää töniä mielestä ettei henkinen luovutus valtaa mielialaa ja syitä keskeyttää löydy liikaa.

Äänestin Nutsin Karhunkierroksen Facebookin KPK24/7 -ryhmän kyselyssä Suomen parhaaksi juoksutapahtumaksi monen muun tavoin. Niin oikeaan paikkaan meni se ääni😍. Kiitos kanssakisaajat tunnelmasta. Kiitos#nutsfi että tarjoilette meille näitä mahdollisuuksia💗

Milloinkohan tämä euforia menee ohi?

Inov-8 Trail Cup Kauppi – Timo Väistö

Kilpailupäivitys 29.5.

Osa varmaankin muistaa edellisen kilpailupäivitykseni. Sain jonkin verran palautetta, että muut osallistujat olivat (muka vain) pitkällä lenkillä. Vei tavallaan pohjaa voitoltani, jos kerta muut eivät olleet tosissaan. Siksi päätin yrittää uudestaan.

Olen seuraillut Pirkanmaalla järjestettävää polkujuoksutapahtumaa Inov-8 Trail Cupia johon päätin osallistua yhden kilpailun verran Kaupissa. Kilpailun pituus n.7km ja sarjana Miehet. Varmistin ennen lähtöä muilta, ovatko tosissaan. Aika moni vakuutti olevansa. Hyvä näin.

Ennakkoon kirjoitin vähän valmisteluista: Olo on vähän kehno, pientä flunssaa ja yöllä kurkku oli karhea. Oman allergiakauden alku tuskin helpottaa tilannetta. Valmistautuminen lyhykäisyydessään: sopivien vaatteiden valinta ja makaronilaatikkoa ruuaksi. Tämä on tähän asti toiminut hyvin. Vähän urheilujuomaa ja vettä ennen lähtöä. Matka on lyhyt, joten voi vetää melkolailla täysiä alusta loppuun. Pienellä käsijarrulla olotilan vuoksi. Tavoitteena n. 32-35min aika.

Sykkeistä: Alkuun olin melko rauhallinen, ilmeisesti psyykkaamisen poisjättäminen auttoi. Lähdin tekemään omaa suoritusta, en haastamaan muita. Tiesin tosin jo valmiiksi, etten ehkä voita. En ainakaa Ylivoimaisesti. Lähdön jälkeen sykkeet saivatkin sitten rallia. Keskisyke 181, huippu 196. Yleisesti ottaen menen yleensä aika kovilla sykkeillä, mutta yllätti miten kroppa jaksoi hyvin koko matkan. Alussa olisi kannattanut mennä jopa hieman kovempaa, ohitusten vähentämiseksi.

Matka alkoi lyhyellä hiekkatiellä jonka olin käynyt juoksemassa läpi. Tiesin, että ruuhkaa tulee kun sännätään metsään. Olisi pitänyt varautua paremmin. Juoksu tyssäsi kohdallani kokonaan. Tosin aika nopeasti metsässä huomasin juoksevani muita hieman kovempaa ja ohittelin hitaampia. Varsinkin alamäet otin lujaa. Treeni Aitovuorella tuotti tuloksia. Olenko väärässä jos väitän polkujuoksijan erottuvan juuri alamäissä, se joka osaa askeltaa ja rullaa alamäet on tehnyt tätä ennenkin. Tosin kilpailun kärki oli tässä vaiheessa jo ties missä. Ihme raketteja vaikka poluilla oli jopa esteitä.

Polut olivat melko juurakkoisia, ei tosin tippaakaan liukkaita. Ehkä kerran astuin harhaan ja jalka kävi mudassa hidastaen menoa. Toinen epäonnekas kohta oli kova juurakko johon löin vasemman jalkani. En onneksi kaatunut, enkä edes horjahtanut. Ei vaikuttanut edes vauhtiin. Kaupin polut on tampatumpia kuin täkäläiset, mutta juostavia. Ohittaminen polulla on aina hankalaa ja tein niitä vain harkitusti melko rauhallisella valmistelulla.

Heti alusta hengitys alkoi avautua, eikä flunssa vaivannut menoa. Olisiko enemmän allergiaa, kuin tautia. Jalat toimivat hyvin ja valitsemani vaatteet olivat hyvät, tosin niissä ei ole sponsoreiden tarroja. Kengät toimivat moitteettomasti, eli Inovin x-talonit.

Lopussa aloin hieman kiihdyttää ohittaen muutamia niistä, jotka olivat juosseet liian lujaa alkuun. Oma vauhtini oli onneksi hitusen nousujohteinen. Maaliin jäi vähän turhan paljon voimia, olisi voinut ehkä tiukat trikoot päällä mennä lujempaakin? Toinen missä annan selkeästi etua on tuo tavallinen juoksupaita. Yleensä nopeimmilla on jonkin seuran paita. Täytyy hommata itsekin.

Lopputulos: Aika 34:53.05 ja onnistunut suoritus. Riitti miesten kilpailussa sijalle 41. Vertailun vuoksi kuntosarjassa olisin ollut 5. Hieman jäi parannettavaa. Ensi vuoteen treenillä minuutti loppuajasta ja sillä sponssipaidalla toinen. Onnea kilpailun voittajille, muille osallistujille ja kiitos mukavasta tapahtumasta järjestäjille.

timo.jpg

Kisarapsa NUTS KK – Katja Niininen

Juumasta startti 31 kilometrille. Kuule lähtöjonossa tiltaltti.

🐦 Kävele. Hoida heti kohta kantapään rakko. Luule että kaverin söi susi, kun se ei enää niistäkkään sun takana. Jatka matkaa. Kuule kohteliaisuus, tuoksut kuulemma raikkaalta kuin tiikeribalsami.

😂 Someta. Säädä huollossa kuin ensikertalainen joka olet. Juttele kaikille. Edusta pöllöpaidassa. Heilahda suon yli ja toisenkin. Pidä oma tauko puron varressa. Huikkaile vastarannan belgialaisille, kinua vähän kahvia.

Nouse portaita, totea että kuusamon tytöllä on sama vauhti ja liity seuraan. Kuuntele hauskoja juttuja, näe ihmisiä ylittämässä omia rajojaan. Väistä vauhdikkaita. Maista kohteliaasti kuivattua poronlihaa ja laskeudu haastavia rinteitä. Tankkaa ja lähde viimeiselle vitoselle. Kiroa mäki ja nauti turistina maisemista, tänne kuulemma pääsee helpompaakin reittiä. Sinnittele ja hymyile kuvaajalle. Ota loppukiri ja kiitä ryhmää juoksuseurasta. Saavuta punainen matto. Tuuleta. 🎖

Vanno ainakin viiden minuutin ajan ettei koskaan enää. Kysy milloin olisi seuraava tapahtuma.

katja.jpg


Voimabiisejä yksinäisiin hetkiin – TTR looong runs!

Spotifystä löytyy nyt ”Tampere Trail Running – loooong runs” nimellä yhteiskäyttölista, jonne voi jokainen lisäillä omia ’voimabiisejään’ ja näin tsempata toistenkin etenemistä.

Lista ei ole ryppyotsainen, vaan sen on juuri tarkoitus siloittaa niitä hankalien hetkien aikana. Juoksua, kävelyä, metsää, oman itsensä voittamista tai sille häviämistä, you know. Pientä twistiä myös pitempien kisapaikkojen suuntaan on.

Listalla on tällä hetkellä 89 kappaletta, ja lisää tulee…