Ohjeet yhteislenkille

Ohjeet TTR-yhteislenkeille osallistujille

(in English below)

Harkitsetko yhteislenkille osallistumista? Mikäli olet ensi kertaa matkassa, niin lue alla olevat ohjeet. Oikealla valmistautumisella lenkistä tulee hyvä kokemus niin itsellesi kuin muillekin. Tervetuloa mukaan!

Huomioi lenkin vauhtitaso sekä pituus arvioi kuntosi mieluummin ala- kuin yläkanttiin, jos sinulla ei ole kokemusta polkujuoksusta. Yleisohje vauhdin arvioimiseen: sileän juoksuvauhti x 1.5 (6 min/km sileällä = 9 min/km polulla). Lenkin pituus, mahdollinen teema ja arvioitu kesto ilmoitetaan lenkkikutsun yhteydessä.

Jokainen osallistuu yhteislenkeille omalla vastuullaan ja huolehtii omasta tapaturmavakuutuksestaan. Järjestäjillä tai ohjaajilla ei ole voimassa toiminnan vastuuvakuutusta.

Talvikauden 2020 keskiviikkoisin järjestettäviä yhteislenkkejä kutsutaan Lähilenkeiksi. Lenkit järjestetään yhteistyössä Lähitapiolan kanssa.

Lue lisää

occ 2021

Hyväkuntoinen kilpailija La Gieten maisemissa vauhdikkaassa alamäessä (Flash-Sport)

Tarina erään keski-ikäisen ja keskivartalopullean hölkkääjän OCC-kisasta Alpeilla UTMB turneella.

Prologi
Noin 3v pikkupoika tarjoaa vettä juomapullon korkista. Vieressä 5v isosisko seisoo täysi juomapullo kädessään. Heidän isä naureskelee vähän sivummalla. Osaan noin 3 sanaa ranskaa. Kaikki puhuvat paljon, mutta en kuule yhtään tuttua sanaa puheensorinasta. Olen juossut lähes 10 tuntia ja yllättäin eteen tullut tilanne saa ajatukset pyörimään päässä sekavasti.

Alkufiilistelyä
55km pituisella OCC:llä on kolme vuorta, joiden yli pitää päästä. Mielellään aikataulussa. Jos keli on myöten, niin reitillä tulee näkemään huikeita näköaloja viereisille vuorille ja jäätiköille. Vuoristoniittyjen läpi kulkee kauniita polkuja. Niityillä on lehmiä, joiden kaulassa on valtavan kokoisia kelloja. Todella pitkiä ja raskaita ylämäkiä, jotka imevät mehut lihaksista. Vähän liian jyrkkiä ja aivan liian pitkiä alamäkiä, jotka hakkaavat etureidet rikki. Tasaista on kisan alussa, lopussa ja hieman isojen huoltojen ympärillä kylissä. Isot huollot on laaksoissa, mutta pariin paikkaan oli myös vuorelle saatu vesipaikka.

Samalla reissulla oli mukana Marko, Kati ja Lauri Niemelä. Marko paljasti omassa CCC-reissun tarinassaan reissuun liittyneitä majoitushärdellejä kattavasti, joten en mainitse niistä tämän enempää.

Ennen kilpailua piti Chamonixista etsiä paikka, mistä saa numerolapun ja gepsi-lähettimen. Ei ollut helppo homma se! Vasta kotimatkalla löysin materiaalista kartan, jonka perusteella numerolappu olisi pitänyt löytyä. Enkä ollut ainoa, joka oli hukassa. Lähes jokainen ensikertalainen näytti kiertävän samat kolme tiskiä ennenkuin löysivät sen koulun oven, josta numerolapun noutoprosessin pystyi aloittamaan. <huoh> GPS-lähetin ei tietenkään ollut samassa paikassa. Se löytyi hieman vähäisemmällä hakemisella info-teltan tiskiltä, jonka yläpuolella luki ”LOST AND FOUND”. Kieltämättä tuossa kyltissä on ihan hyvä logiikka 😂

Orsiéres, Startti
Starttipaikka oli vaihtunut Orsierén keskustasta läheiselle hiekkakentälle. Bussi saapui kentälle noin kolme tuntia ennen lähtöä. Oli hyvin aikaa syödä toinen aamupala ja etsiä juttuseuraa. No kyllähän suomalainen suomalaisen tuntee! Keräännyimme pieniin porukoihin keskustelemaan taktiikoista ja aikatauluista. Hennan kanssa olin viestitellyt jo aiemmin ja nyt tutustuin Minnaan. Minun ja Minnan starttivuoro olisi kolmannessa ryhmässä – tunti kärjen takana. Näimme kuuman ryhmän lähdön ja Hennan startin toisessa aallossa.

Hengailua starttipaikalla.

Lopulta saimme luvan ryhmittyä lähtökarsinaan ja Minna meni päättäväisesti ihan karsinan alkupäähän. Ja minä perässä. Kaikki ympärillä näyttivät ihan juoksijoilta. Jännää! Starttia odotellessa kuunneltiin ranskan- ja englanninkielisiä selostajia, tehtiin perinteiset kyykkyaallot, hypittiin ja venyteltiin hermostuneesti paikallaan ja otettiin starttiselfiet.

Pari minuuttia ennen starttia vaihdoin viimehetken viestit Annen kanssa. Hän toimi kisan aikana kontaktina minun ja somen välissä. Varmasti käsittämättömän rankka homma seurata koko pitkä päivä pallukoita ja päivittää kamuille miten homma etenee ja millaisella fiiliksellä.

Lopulta päästiin matkaan. Jee. Ryhmän alkuvauhti vastasi lähinnä 1000m kilpailun starttia. Jos halusin nähdä edes ensimmäisen huollon, niin piti tehdä nopeita korjausliikkeitä. Pudotin vauhdin omaan matkavauhtiin ja porukkaa alkoi singahtaa ohitse oikealta ja vasemmalta. Ensimmäiset kilsat pujoteltiin Orsierén kaupungin vanhan osan kapeilla kujilla. Oli muuten idyllinen kaupunki! Pitääkin joskus tulla lomailemaan vähän rennommalla aikataululla. Samassa aallossa startanneista n. 400 kilpailijasta ainakin 350 ohitti minut jo ennen ensimmäistä nousua. Sorry, että olin tien tukkona!
Jostain syystä odotin koko ajan, että TAAS joku takanani alkaa laulaa ”Karavaanari karavaanari” -laulua… Terkkuja vaan Dubaihin 😅

Sampec Lac, vesihuolto 8.8km 1:56:03
Reitti pyörii ensimmäinen tunnin Orsierén lähellä olevan vuoren rinteillä. Vähän ylös, vähän alas peltoteitä pitkin. Reitti oli enimmäkseen tosi leveää baanaa ja kilpailijat pystyivät ilman ruuhkaa hakemaan paikkansa jonosta. Jos homma ei lähde yhtään käyntiin, niin Som La Prozin kylän kohdalla on vielä helppo siirtyä kannustusjoukkoihin. Tämän jälkeen alkaa ensimmäinen sitkeä nousu mutkittelevaa retkeilypolkua pitkin Champex järven vieressä olevaan huoltoon. Jalat toimivat nousun hyvin ja mieli pysyy virkeänä. Aurinkokin paistaa.

Ensimmäinen nousu Sampec Lacin huoltoon (Google maps)

Juoksin koko ensimmäisen huoltovälin Minnan kanssa enenmmän tai vähemmän samaa vauhtia. Välillä minä menin edellä ja kohta hän meni taas ohi. Ohimennen turinointia projektin etenemisestä, tulevista huolloista ja mitä kaikkea on vielä odotettavissa. Reitin varrella ollut valokuvaaja onnistui tallentamaan meidät kaverikuvaan.

Kaverikuva Minnan kanssa ensimmäisessä nousussa (Flash-Sport)
Champec Lacin huolto on kaunissa solassa järven rannalla.

Huollossa olen vähän edellä aikataulua ja kaikki vaikutti oikein hyvältä. Nopea vesitankkaus ja uudestaan polulle. Annelta tuli viestiä, että Champex Lacin sisääntulovideossa meno näyttää aivan liian kevyeltä. On kuulemma varaa kiristää selvästi. Vai niin. No sijoitus on tässä kohtaa 1419. Tämä on oikeastaan vähän hämmentävää, kun käsittääkseni koko kisaan piti osallistua vain 1200 kilpailijaa 😅

La Giete, 1. vuori, 20.3km 4:29:03
Champes Lacin jälkeen siirrytään hieman kivikkoisella lehmipolulle ja jostain syystä pystyn ohittamaan porukkaa vaikka kuinka ja paljon. Moni kävelee, vaikka tämä on ihan täysin juostava pätkä. Päivästä on tulossa aika lämmin – vaikuttaakohan se jo vauhteihin. Plan de Laussa on ensimmäinen cut off -paikka ja pelkäsin sitä etukäteen aika paljon. Olen siinä kuitenkin 30 minuutin marginaalilla. Tämä on viimeinen paikka napata hyytyneet pois jonosta ennen siirtymistä vuoristopolulle ja nousuun kohti ensimmäistä mäkeä.

Nousu La Giete vuorelle (Google maps)

Keli on paljon kuumempi kuin oletin. Kastelen lakin ja hanskat ihan jokaisessa purossa, minkä ohitan. Saan näin pidettyä lämmöt kurissa ja matkavauhti pysyy hyvänä. Muut eivät tunnu harrastavan tälläistä ja tuntuu, että ohitan ihan koko ajan porukkaa. Tuloksista katsoin, että paransin Sampec Lacin huollon ja La Gieten huipun välissä 99 sijaa. Olen perinteisesti ollut aika monni nousuissa, joten tilanne tuntui todella erikoiselta.

Ruuhkaa polulla. Muu -joukko vetää letkaa.

Huipulla on mahtavia niittyjä, joissa käyskenteli lehmiä. Eipä niillä mikään kiire ollut mihinkään. Tsekkauspisteen jälkeen on ylimääräinen vesihuolto vanhassa navetassa. En ”tarvinnut” enempää vettä, joten läpijuoksulla alamäkeen.

Trient, huolto laaksossa. 25.2km, 5:18:46
Edessä tunti alamäkeä! Alkuosa laskusta on suorastaan käsittämättömän nautinnollista, hieman teknistä ja sopivan kumpuilevaa, ja pystyin juoksemaan ihan rennosti ja lähes vapaalla pudotuksella. Olen oikeastaan parhaimmillani juuri tälläisessa rallattelussa. Ihan parasta.

Laskeutuminen La Gieteltä Foclaciin on erittäin nautinnollinen (Google maps)

Välissä käytiin Forclacin solassa hieman tasaisemmalla kohdalla ja viimeinen kilometri pudotettiin aivan järkyttävän jyrkkää rymy-siksakkia metsän läpi Trienttiin. Tokihan tuonkin kohdan yritin tulla parasta mahdollista vauhtia, joten alhaalla jalat vatkasivat villisti ja yritin kävellen rauhoittaa hengitystä ennen huoltotelttaa, etten hengästyneenä vedä pullanmuruja henkitorveen.

Hieman ennen Trientin huoltoa (Flash-Sport)

Trientin huollossa tein erittäin ison taktisen virheen, joka melkein pilasi koko loppureissun.
Nopeasti vedet mukaan, suklaata naamaan ja seuraavaan nousuun rauhallisesti. Eihän matka huollossa etene.
No hitsi, se nousu Les Tseppesille oli ihan ”pystysuoraa” seinää yöspäin, joten rauhallisuudesta ja kevyistä sykkeistä ei ollut tietoakaan. Olisi pitänyt olla malttia istua alas rauhassa, syödä paremmin ja juoda nestevajausta kiinni. Ja antaa kropan rauhoittua laskusta. Mutku oli kiire.

Les Tseppes, 2. vuori. 28.5km ja 6:49:03
Nousu Les Tseppesille oli jyrkkä, kuuma ja rankka! Alkuosassa mäkeä jalka vielä nousi hyvin, mutta täältä ei löytynyt yhtään (!) puroa, missä voisi kastella lakin. Nestevajaus paheni ja lämmöt nousi. Puolessa välissä lyhensin askelta, ettei kone keitä yli. Lopulta jalat alkoivat krampata. Istuin kivelle ja kaivoin repusta suolaa, joka onneksi auttoikin kramppeihin. Olo alkoi olla tosi ryytynyt ja voimaton. Vettä olisin tarvinnut paljon enemmän, mutta kun en tajunnut tankata sitä sitä enempää mukaan huollossa! Lisäksi alkumatkan rallattelu oli syönyt energiat ja meno alkoi selvästi hyytyä. Tosin tiesin kokemuksesta, että jossain kohtaa retkeä kuuluukin tulla blues-fiilis sokerivarantojen hiipuessa. Ei sen vielä pitänyt tulla!

Trientin jälkeinen nousu Les Tseppesille on rankka! (Google maps)

Yritin vähän russuttaa Annelle, että alkaa mopo hyytyä. Vastaus oli peukku ja ”jaxuhali”. Eli ei tullut lupaa keskeyttää, joten eteenpäin sitten vain. Onneksi täälläkin oli maisemat kohdillaan. Taas löytyi niittyjä, lehmiä ja isoja kelloja. Mietin mennessäni, että mahtaako lehmiä kuinka harmittaa, kun kaulassa on valtava kello kumisemassa. Yritin kysyäkin asiaa yhdeltä lehmältä, mutta se ei puhunut suomea 🤷‍♂️

Les Tseppesin huipulta taaksepäin on hieno näkymä Glacier du Trient jääputoukselle.

Vallorcine, huolto laaksossa. 35.7km, 8:14:55
Edessä jälleen tunnin alamäki. Laskeutuminen Les Tseppesistä on näköaloiltaan ehkä yksi reissun hienoimpia! Kirmataan mahtavaa niittyrinnettä isoa siksakkia juuri sopivalla kaltevuudella ja maisemat on ihan parasta. Sain alun jumpittelun jälkeen jalatkin toimimaan ja laskin vaudilla alaspäin.

Laskeutuminen Les Tseppesiltä Vallorcineen oli erityisen hienoa.

Puolivälissä alamäkeä siirrytään Sveitsistä Ranskan puolella ja reitti muuttuu ihan täysin. Pölähdetiin hiihtohissin ala-asemalle ja siirrytään joksikin aikaa sepelitielle. Tie on jyrkkä ja sepeli vähän liian isoa raetta. Mielestäni tämä on reitin tylsin ja kurjin kohta! Loppuosa mentiin taas polkua pitkin. Jalat alkoivat olla ihan muusia alamäkirallattelusta.

Lasketumisen alkuosa Les Tseppesistä Vallorcineen on erittäin hieno (Google maps).

Saavuin Vallorcinen huoltoon kaikkeni antaneena, pahassa nestevajauksessa ja mieli ihan maassa. Vielä olisi yksi iso mäki edessä, eikä oikein nappaisi enää yhtään. Vaikka tämä kisa on varsin lyhyt verrattuna isojen poikien retkiin, niin ei tämäkään ihan helppo ollut. Tunsin olevani lähes ultrajuoksun ytimessä. Vastaan tulee ongelmia. Ja sitten yritetetään keksiä minkä takia ja mikä voisi auttaa asiaan. Ja yritetään vain jatkaa matkaa. Tai sitten otetaan taktinen lepo ja jatketaan vähän ajan kuluttua.

Edessä on suht loivaa pätkää n. 8km ennen seuraavaa huoltoa. Jospa siinä onnistuisi se vähän kevyempi ote etenemiseen. Join huollossa tarpeeksi kolaa ja tungin suun täyteen suklaata ja siirryin takaisin reitille potemaan synkkiä ajatuksia.

Argentieren kylä, vesihuolto. 44.2km 10:16:46
Reitti meni Col de Montesin solan ja Montrocin kylän läpi Argentiereen. Ohjelmassa siis ”palauttavaa” sauvakävelyä tasaisella. No ei tämäkään ihan tasainen pätkä ollut, mutta selkeästi helpompaa kuin ne vuoret. Olin etukäteen arvellut, että alkumatkan syömäni eväscoctail saattaa tässä vaiheessa jo tökkiä, joten olin varannut tälle pätkälle nallekarkkityylisiä energiapaloja. Tämä eväs maistuikin hyvin ja mieli hiljalleen kirkastui pienemmässä rasituksessa.

Vallorcinesta on vain 200m nousua Montesin solaan. Tämän jälkeen lähinnä lasketellaan Argentieren
huoltoon. (Goole maps)

Juuri ennen Argentieren huoltoa tajusin, että viimeisen tunnin aikana syömäni kaksi kourallista karkkeja ovat kerääntyneet möykyksi vatsaan eikä juomani vesi ei ole imeytynyt kunnolla. Vatsassa höskyi ikävästi. Fiilis oli kuitenkin tosi hyvä ja koska jäljellä oli enää ”vain” yksi mäki, niin päätin edetä tankkaussuunnitelman mukaisesti ja latasin mukaan uudet vedet ja suuntasin viimeiseen mäkeen. Kotoakin tuli hyvä tsempit, joten jalka oli kevyt jatkaa matkaa.

La Flegere, vesihuolto 3. vuoren päällä. 49.1km 11:54:27
Alkunousu sujui tosi hyvin ja jalat olivat ihmeelisesti palautuneet tasaisella kävelemisestä. Reitti oli juuri sopivan jyrkkä ja sauvoin reippaasti ylös. Valitettavasti juominen ja syöminen ei vain sujunut yhtään ja vatsassa oli kurja olo. Vähensin tankkaamista ja toivoin, että saan vatsan tyhjäksi ennen huipun jälkeen alkavaa alamäkeä. Vähän jännitti, miten äijän käy.

Nousussa kohti La Flegereä alkoi jo hämärtää.

Kun mäkeä oli jäljellä kolmasosa alkoi meno taas hyytyä. Hitto. Yritin juoda väkisin edes hieman, mutta siitä seurasi lähinnä kyökkäilyjä. Tämä olikin ihan uusi ilmiö minulla. Lopussa mentiin viimeinen kilometri hämärässä laskettelurinnettä pitkin. Olipas harvinaisen ankea pätkä. Huippu näkyi älyttömän kauas eikä tuntunut lähestyvän ollenkaan. Aloin jo katselemaan jotain ”aurausviittoja”, että tuohon asti ainakin jaksan ennenkuin pidän tauon.

Flegeren nousu ei meinannut loppua koskaan (Google maps)

Laskettelurinteen päällä oli läpituulettuva huoltoteltta. Heti, kun pysähtyi tuli ihan tautisen kylmä. Muut kaivoivat täristen tuulitakkeja päälle, mutta toivoin, että alamäkijalkani vielä toimisivat ja lämpenisin liikkeestä. Päätin jatkaa T-paidalla ja shortseilla. Kaivoin otsalampun repusta ja valkkasin hyväksi havaitun Maurtenin kofeiinigeelin ja huuhdoin sen alas järjestäjien kolalla.

Lähetin huollosta Annelle itkuisen viestin, että perCssä ei ole voimaa enää ollenkaan.
”Alamäessä tarvitaan enää reisiä! Vauhdilla alamäkeen vaan! Jaksaa jaksaa!”. Eli ei yhtään sääliä…
Seuraavaksi laitoin Katille viestin, että olen 30minuuttia myöhässä aikataulusta. Vastauksena oli, että ”Alamäki on hyvä paikka ottaa aikataulua kiinni. Olen jo maalisuoralla odottamassa. Hopi hopi!”

No vissiin mä jatkan matkaa… <huoh>
(oikeasti en edes harkinnut keskeyttämistä).

Chamonix, maali, 56km, 13:20:05
Alkuosa laskusta meni aivan käsittämättömän jyrkkää laskettelurinnettä pitkin suoraan alas ja pelkäsin pitävätkö kengät rinteessä ollenkaan. Onneksi oli kuivaa eikä lipsumisia tapahtunut. Sitten siirryttiin aivan ihanalle siksak-polulle ja suorastaan sytyin. Otsalampun valossa paukutin mäkeä alas riemuissani ja ohittelin kanssakilpailijoita oikealta ja vasemmalta. En pysähtynyt edes syömään, ettei flow katoa. Pari kertaa meinasin pannuttaa, kun silmäkulmassa vilahti valo alemmalta polulta ja kurkkasin polulta sivuun. Ja samantien kompuroin johonkin kiveen. Toisella kertaa jo uskoin, että nyt kannattaa oikeasti katsoa vain ja ainoastaan polkua.

Loppulasku Chamonixiin. Jo oli aikakin! (Google maps)

Noin 45minuutin laskeutumisen jälkeen alkoi soratie. Liian jyrkkä ja liian kivinen. Yritin juosta sipsuttaa alaspäin, mutta meno ei ollut lähelläkään rentoa juoksua. Totesin, että etureidet alkavat hiljalleen antaa pettämisen merkkejä. Homenna en välttämättä pystyisi kävelemään kunnolla. Aiwan sama. Matkaa maaliin oli alle 30minuuttia. (Muistiin itselle: opettele juoksemaan rennosti ja taloudellisesti liian jyrkkiä alamäkiä!).

Viimeinen kilometrin reitti meni sileällä Chamonixin läpi virtaavan Arve -joen vartta ja itseasiassa ylitti joen neljä kertaa. Käytännössä mentiin mahdollisen monen ravintolan terassin vierestä. Kansa taputti ja olo oli kuin olisi tehnyt jonkin isonkin suorituksen. Ei mitään mahdollisuutta, että olisi kehdannut kävellä – ei pienintäkään. Kati juoksi vähän matkaa mukana ja oikaisi talojen välistä maaliin odottamaan.
Ihan päällikköfiilis 😎

Sankarimme on juuri saapunut maaliin (Flash-Sport).

Aika 13:20:05. Aikaa suorittamiseen olisi ollut 14:30:00.
Sijoitus on 1274/1359 (+105 keskeyttänyttä).
Omassa ikäryhmässäni V2H (”Vanhat Herrat 2”) sijoitus 162/178.
Eipä tuolla sijoituksella sinällään kauheasti juhlita, mutta tavoite oli päästä läpi. Ja se onnistui ihan hyvällä marginaalilla.

Onnellinen mitalisti.

Evästaktiikkana oli ensimmäisen 8h ajan Maurtenin 320 energiajuomaa 1pss/h, High5 geelejä 1kpl/h + Nosht Mocca 1kpl/h (=tasatuntikaffe). Hiilaria tuli alkuperäisestä suunnitelmasta n. 90 g/h. Tämä upposi ja toimi hyvin ja täysin turhaan lähdin kikkailemaan nallekarkkien kanssa Vallercinen jälkeen. Trientissä olisi vain pitänyt huoltaa paremmin ja tankata nestettä enemmän ennen ylämäkeä.

Eväät edellä reissuun 😋

Entäpä ne reitillä olevat ihmiset. Nehän ovat ihan mahtavia! Tuntui, että joka kylässä väki oli kerääntynyt reitin varrelle viettämään aikaa ja kannustamaan. ”Ale Ale” ja ”Bravo Bravo” huudettiin ihan jokaiselle, joka meni ohitse. Tälläinen ujo poika ihan punastui moisesta huomiosta 😚

Kiitokset
Kiitos TTR:n treeniryhmä treenisparrauksesta ja erityisesti Ville Siukkola erittäin toimivista täsmäohjelmista tähän minun tavoitteeseen, josta olen unelmoinut monta vuotta Hyvin upposi treenit!

Kiitos Marko, Kati ja Lauri huipusta reissuseurasta! Olipa harvinaisen lysti keikka 🥳

Ja kiitos Anne, kun sain pitää tämän ykkösjuttuna käytännössä koko kesän sekä sain stressata tankkaussuunnitelmista ja pakkaamisesta ihan omassa rauhassa. Olit hienosti mukana kisan aikaisena tukena ja tsempparina synkkinä hetkinä 😘

Prologi
”Se on tyhmä, joka ei osaa juoda kuravettä kupista hiekkalaatikon reunalla”.
Tämä elämänohje välähtää mieleeni muutaman vuoden takaa.
Lasten vieressä on ”hana seinässä ja kaukalo”. Näitä oli reitillä siellä ja täällä. Tarjottu vesi on ilmeisesti siitä. Kaivan oman mukin taskusta, poika kaataa veden korkista kuppiin ja tyttö kaataa pullosta kupin täyteen. Kiitän ranskaksi ja suomeksi ja lapset nauravat hassulle kielelle. Juon veden ja tunnen kuinka matkan aiheuttama väsymys karisee mielestä ja jaloista. Jatkan varsin onnellisena viimeistä vuorta kohti.

VJ SARVA Kenkätesti (osa 2.)

VJ Sarva kenkätesti osa 2.

Tässä jatko-osassa arvioin VJ:n kengät IRock 3 ja Devil. Rock on varustettu räyheillä nappuloilla ja Devil nappuloiden ohella pitävillä nastoilla. Olen osa VJ:n brändilähettiläs ohjelmaa ja olen saanut kengät testattavaksi. Pidän lähtökohtaisesti kenkien istuvuudesta, molemmat kengät on värimaailmaltaan neutraalit, mustapunainen ja mustaoranssi on takuuvarma valinta. Vaikka kenkiä ei saisikaan ostaa ulkonäön takia, suosin itse mielummin mahdollisimman värikkäitä kenkiä. Rapa ja muta näyttää hienolta värikkäämmissä kengissä. Vertailupohjaa minulla on jonkin verran muihin malleihin, mutta ei viime vuodelta enää rinnaikaisilta valmistajilta. Vuosi vuodelta enemmän kokemusta poluilla juoksemisesta, joka on muuttanut hieman kengiltä odottamiani ominaisuuksia. Istuvuus ja pito on tullut tärkeämmäksi, kuin suojaavuus.

Aiemmin arvioin kengistä XTRM:n, MAXxin, sekä nastareista Xero 5 ja Xante mallit. Nämä arviot löytyvät täältä: VJ kenkätesti Mikäli olet sovittanut tai testannut näistä malleista jotakin, pyrin vertaamaan malleja toisiinsa. Kenkäasioista jotain oppineena suosittelen testaamaan rohkeasti erilaisia kenkiä. Jos lähtötilanne jo sovittaessa on huono, en ole useinkaan saanut kenkää kunnolla käyttöönsä.

Käytän VJ:n kengissä kokoa 44, joka on pituudeltaan jalkaani sopiva. Joudun kuitenkin kesäisin lisäämään kenkiin pienen lisäpohjallisen viemään turhaa liikettä ylös alas kengässä. Samalla kenkä lukittuu näin jalkaani hyvin, ei hankaa, ei aiheutta hiertymiä, eikä pituutensa vuoksi irroita varpaankynsiä kuin erityisen pitkillä lenkeillä (+40km). Viimeinen on ongelma, jota en ole voinut välttää täysin koskaan.

Lue lisää

Aulanko tower trail 2020 (ultratimo)

Aulanko Tower Trail oli ollut ohjelmassani kesäkuussa 2019. Pienen epäonnistumisen takia luuhasin silloin reitillä tolkuttoman pitkää. Kokemattomuus kostautui ja voimat loppui kesken. Päätin vuoden 2020 olevan tältä osin parempi. Kilpailun piti olla ultramatkaani valmistava nopea kilpailu pari kuukautta ennen. Ei ollut, nykymeno kun tuntuu olevan se, että jos pääsee paikalle ja tapahtuma saadaan järjestettyä ollaan voiton puolella. Jos itse eksyy mukaan, vielä parempi. Minä onneksi pääsin.

Kesäkuun kilpailu olisi sopinut itselleni erinomaisesti, korona päätti kuitenkin toisin ja kisa siirtyi syyskuulle. Eli viime lauantaille. Onneksi siirron esteitä ei silloin vielä ollut. Tosin typeryyksissäni ja pitempää miettimättä olin ajanut pois viiksisysteemini pari viikkoa ennen kisaa. Tästä huolimatta olin enemmän kuin luottavainen nykytasooni. Ultrat ja muut tavoitteet oli jo saavutettu. Pettymykset Aulangoltakin ajattelin pyyhkiä tänä vuonna yli. Aivan näin yksioikoinen retkeni ei kuitenkaan ollut. Tässä vaiheessa on hyvä kertoa tilastot, joita tolkuton kaarteluni ei kiinnosta pätkääkään joten tässä statsit niitä diggaileville (suluissa vuoden 2019 tulos): 22km aikaan 2h 24min (2h 38min) ja sijoitus upeasti 80. (127.). Eteenpäin on menty mielestäni reilusti. Tuloksista voi todeta näin todella olevan. Pahaa notkahdusta vauhdissa ei tullut, vaikka siltä matkalla muutamaan otteeseen tuntui.

Kuva: Miska Koivumäki

Lähtökohtaisesti suuria ongelmia ei siis ollut. Elokuun Himos-startin jälkeen olin palautunut erinomaisesti ja ehtinyt tehdä pari kovempaa treeniä. Varsinkin 10km testilenkki poluilla osoitti kaiken olevan kunnossa. Kilpailupäivän aattona päätin työporukan kanssa juosta vähän portaita ja söin tukevasti buffetissa. Molemmat aiheutti ongelmia olotiloissa. Jatkoin illalla tankkaamista pienellä kebabannoksella ja vielä yöpalaksi kello 23.45 nautin rullakebabin puolikkaan. Olo oli ylensyönyt ja ylisuolattu. Yöllä nesteet katosi kehosta. Todella vahvaa tekemistä.Lähtöruutuni tarkistin muuten aivan liian myöhään. Olin alunperin ilmoittautunut lähtöryhmään 2/3. Koronamuutosten takia minut oli siirretty ryhmään 4. Koska tällainen mestari ei asiaa sulattanut heitin tapauksen viraaliksi, eli instaan. No sieltähän sitä ei tietenkään moni lue ja lähtöruutu pysyi samana. Ei auttanut, kuin nöyrtyä ja heittää sähköpostia järjestäjälle. Selittää tilanne ja pyytää kiltisti lähtöryhmä muutosta. Järjestystoimikunta toimi perinteisen tehokkaasti, olin 15minuuttia myöhemmin takaisin toivomassani lähtöajassa. Saatteessa tosin sanottiin, että on sitten parempi juosta lähtöryhmän mukaisesti. Ei auttanut muu, kuin yrittää.

Kisaaamu alkoi perinteisesti. Tosin janoon join tietenkin kahvia ja poikkeuksellisen paljon vettä. Suolaisen ruuan takia oli koko ajan jänö ja se muuten jatkuu pitkään. Aamupalan jälkeen pakkasin kamppeet. Hauskasti putkikassiani koristi aiempien tapahtuman tiiminimi, joka sai hymyilemään jo kotoa lähtiessä. Tiimijäsen muuten huomasi tämän paikanpäällä. Toivottavasti pääsen Pasin kanssa taas kohta radalle, johonkin. Kisapaidaksi pitkähihainen ja jalkaan shortsit. Himoksella viimeisen reissunsa tehneiden eläköityneiden VJ Xtreme kenkien paikan sai napata Irock 3. Päätin muuten jättää juomaliivin kotiin ja edetä kuin todellinen mestari. Otin pienen tötsäpullon vyöhön. Tämä osoittautui fiksuksi päätökseksi, koska en lue ohjeita, en tiennyt ettei mukeja ollut huollossa. Minulla oli onneksi pullo. Otin jonkun proteiinipatukan evääksi autoon ja matka kaverin kyydissä kohti Aulankoa alkoi.Matka oli taas perinteistä juoksufiilistelyä. Pääkallopaikalla juoksukamat niskaan, tuttujen moikkailua, kenkien sitomista ja oman lähdön odottelua. Koska kello kävi, meinasi tulla jopa kiire. Lähtöruudun nappasin puolessa välissä ryhmää ja vähän yllätyin ettei kakkosryhmän kärkeen ollut kauheaa tunkua. Kuuluttaja ilmoitti minuutin lähtöön ja 5, 4, 3, 2, 1 HEP. Ja urku auki kohti Aulangon upeita polkuja.

Kuva: Video Hasari

Olin jo ennalta päättänyt edetä reippaasti ensimmäiseen mäkeen, jossa jarrut pohjaan ja kävellen ylös. Tiesin, että saan menetettyä aikaa reilusti kiinni jos otan alussa rauhassa ja pääsen tinttaamaan poluille hyvillä voimin. Kaverini Mika oli päättänyt samoin. Tiedän Mikan kovakuntoisemmaksi kuin olen, mutta Mika valitteli ettei tänään lähde. Sanoin, että seuraappa tästä selkää niin eiköhän se siitä.Vauhti olikin poikkeuksellisen hyvää. Aiemmasta viisastuneena päätin ohitella hitaampia jo alkumatkasta, koska isoja nousuja oli vain vähän. Toki pientä jojoa tein, kun jyrkemmät mäet kävelin ja minut jälkeen ohitettiin. Myöhemmin kuittasin kivasti ylämäkiä juosseita.Hämmentävimpiä hetkiä reitillä koin n.3-4km kohdalla kun reittimerkit yllättäen puuttui. Harmittavasti pienen hetken itsekin hämäännyin ja osan palatessa pienen matkan, löysin ryhmämme kärjessä oikean reitin. Sähkölinjan poikki, jonka jälkeen isommassa mutkassa oli toimitsija. Reitti oli löytynyt. Suunta oli oikea ja juoksu kulki. Ystäväni ehti jopa kehua vauhtiamme.

Jatkoin sillä millä olin aloitellutkin.Hauskasti moni tunnisti lärvini ja kannustus oli kivaa. Ensimmäiseen huoltoon saavuimme todella hyvässä vauhdissa 7km kohdalle. Pullon join tyhjäksi ja täytin. Ylämäki reippasti kävellen ja pyysin Mikan ottamaan vetovastuun. Mika totesi, että kulkee jo ja aloinkin jäämään miehestä noin kahden kilometrin aikana. Tässä vaiheessa näköyhteys miehen selkään katosi. Takaa tuli vielä yksi komea herrasmies ohi, jonka kanssa juoksin arviolta 4-5km yhtä matkaa muita ohitellen. Tosin osan jojoilin kunnes selkä katosi.Tässä vaiheessa tapahtui todella hämmentäviä. Aiemmin minut, kuin seisoville jaloille jättänyt Mika saapui takaani ohi. Tuntui hämmentävältä tulla ohitetuksi kahdesti, ilman että kuittaat ohitusta takaisin. Samalla joku toinenkin polkuohjus kuittasi minut ja huusi, että lähdes perään. En lähtenyt. Pari minuuttia myöhemmin tämä kyseinen kaveri saapui Aulangon rannalta juostuaan harhaan Sibeliuksen metsän kallioilla. Molemmat jättivät minut melko nopeasti ja sain jatkaa rauhassa yksin.

Ylipäänsä reitti oli muuten hieman teknisempi kuin viime vuodelta muistelin. Tai sitten ajankohta oli niin eri. Ei erityisen märkä, mutta juurakot oli hankalan liukkaita ja kiviä oli muisteloitani enemmän. Mäet oli muuttuneet tänä vuonna loivemmiksi, tai sitten oma kuntoni parantunut. Hauskasti askel osui erinomaisesti, eikä isoja ongelmia tullut. En tosiaan eksynyt kertaakaan, enkä edes kaatunut. Kerran tosin jouduin sitomaan kengännauhat, ne jostain syystä löystyivät puoleen väliin tultaessa.

Kuva: Miska Koivumäki

Laskeskelin tässä vaiheessa yksin jäätyäni, että 2h30min alitus olisi mahdollinen. Pidin vauhtia yllä ja ohittelin ajoittain selkiä. Ennen Aulangon tornin suuntaan ensimmäisen kerran noustessa Hannes oli reitin varrella. Kehui juoksua ja kertoi että vauhti oli hyvää. Tiedä häntä, mutta innostuin vähän. Tunkkasin mäkeä ylös reilulla askeleella. Alas takaisin tornilta sujui todella vauhdikkaasti. Reidet kesti alamäkeä ja juoksentelin tasaisia pätkiä reippaasti. Nykyään juostessa muistuttelen itseäni työntämään lantiota eteenpäin, ettei hanuri valahtaisi. Tästä on tullut yksinään juoksiessani pieni mantra. Toistin taas ja se tuntui auttavan. Kilometrit väheni ja matkavauhti pysyi hyvänä. Viimeinen tornille johtava pitkä nousu alkoi jo vähän hapottaa, mitään kramppeja ei tullut. Mäessä oli kuitenkin paljon minua väsyneempi joita kannustin ylöspäin ja yritin pitää vauhtia yllä. Tornille päästyäni tuntu kylläi siltä, että reitille oli poimittu kaikki yli 12cm juuret ja juurakot, mäet ja nyppylät, joita reitin varrelta oli helposti löydettävissä. Ratamestarille kiitos niistä. Tornilta tiesin loppumatkan olevan pelkkää alamäkeä ja lisäsin vauhtia. Kukaan ei poikkeuksellisesti enää ohittanut, mutta ehdin hakea vielä pari selkää. Tämä tuntuu toimivan itselläni, saan pientä piristystä siitä, että oma vauhti riittää. Poikkeuksellisesti vauhtini vain kiihtyi. Pieni alamäki, sillan ali ja maalisuoralle. Aivan mieletön ihmismeri oli odottamassa juuri minun maaliintuloani. Tai sitten ei, mutta kello pysähtyi aikaan 2h 24min ja sain tiristettyä 14minuutin aikaparannuksen viime vuodelta. Fiilis oli hyvä ja onnistuminen on aina hauskaa.

Maalissa minua nopeammat olivat jo hengailemassa ja suurin osa palkinnoistakin oli jaettu. Monien kanssa ehti vähän turista ja heittää läpändeerosta ennen, kuin porukka häipyi. Näin muutamia uusia somenaamatuttuja ja ilmeisesti muutamat tunnisti myös minut. Hauskaa yhteisöllisyyttä koko rahalla. Järkkäilijänä tapahtumassa ollut herrasmies kertoi reittimerkkien katoamisen johtuneen muuten ilkivallasta ja kyseli pysyinkö reitillä. Itseni oikeastaan yllätti, että pysyin reitillä ilman huolia. Tässä auttoi, että olen juossut reitin pariin otteeseen. Samalla muuten pisteet hyvin järjestetystä tapahtumasta ja hyvin suunnitellusta ja kauniista reitistä. Erityismainintana edelleen kalliot ja näkymät Tornin juurelta. Sekä erityisen mieleenpainuva on kohta, jossa mennään jotenkin kuninkaallisessa puistomaisemassa. Tänä vuonna olin vaan liian hyvissä voimin, enkä jäänyt fiilistelemään oksennuksenmaku suussa maisemia, kuten tein viime vuonna. Aulangolla on siis todella hauska juosta, taidan tehdä muutaman vakoilureissun ensi kaudellakin, jopa ennen ATT-kisaa. Toivottavasti myös kilpailu löytyy sopivasti kohdasta kalenteria ja pääsen ottamaan uusia aikatavoitteita.

Ultramatkailu UltraTimon silmin

Tässä raporttini Himos Trail 2020 tapahtumasta ja omasta matkastani

Matkan tiedot:

  • Kohde: HimosTrail 52km
  • Päivä ja lähtöaika: 22.8.2020, klo 8.00
  • Maaliintulo: 6h 56min 3s myöhemmin
  • Sää: puolipilvinen, hieman sadetta, kuumahko
  • Varusteet: lippa ylös ja ulos, VJ Sport XTRM kengät ja Lunta Go 1000mile Fusion sukat
  • Eväät: hitosti liikaa karkkia, Eatnosht marmeladeja, merisuolaa ja yksi proteiinipirtelö
  • Tunnelma: erinomainen
  • Reitti: vanha tuttu, mutta viime vuotta helpomman tuntuinen, liekö tullut treenattua enemmän
  • Valmistautuminen: lue jotain aiempia ulostulojani

Koko tähänastisen (some)juoksu-urani kohokohta ja huipentuma. Jännitys urakkaa kohtaan alkoi suunnilleen viikkoa aiemmin. Olen ottanut tavaksi aina ennen lappujuoksua kuunnella kehoa liikaa ja aloittaa pienen höntyilyn. Onneksi tiesin kaiken johtuvan jännityksestä ja annoin asioiden olla. Tämä paljastui lähtöaamuna parhaaksi mahdolliseksi tavaksi valmistautua.

Kisaviikon tiistaina kävin hierojalla käsittelemässä jalat ja torstaina lyhyellä lenkillä, sekä piipahdin radio-haastatteluun lähipusikkoon. (Yle Areenassa). Perjantaina Saavuin töiden jälkeen Himokselle, jossa puolestaan odotti haastattelu ISTVn lauantaiseen lähetykseen (jälkilähetykseen). Koska miksi ei, sain myös GPS seurannan tapahtumaan. Sain myöhemmin tietää, että yllättävän moni oli seurannut edesottamuksia. Osa eri matkojen kisailijoistakin. Siistiä.

Lue lisää

Kannonnousu ultra 2020 – yksilön reaktio siirrettyihin juoksutapahtumiin

Kello näytti varttia yli aamuneljän, heinäkuun ja kesäloman kolmantena aamuna. Seison Pudasjärven torilla, siinä S-Marketin puoleisessa päädyssä. Tori on hiljainen kuin marraskuinen tiistaipäivä. Aamuauringon säteiden kimallus kosteilla pihlajanlehdillä sekä yleinen vehreys kuitenkin paljastavat ajankohdan kesäaamuksi.

Miksi seison tuossa paikassa, sitä voisin hieman taustoittaa. Noin viikon päästä tuosta hetkestä minun piti olla Pallaksella lähdössä juoksemaan kohti Yllästä. Mutta kuten tiedämme, koronakevään takia kaikki peruttiin. Hieman se harmittikin, varsinkin kun viimeinen vuosi oli sujunut liikuntaharrasteiden osalta mukavasti ja nousujohteisesti. Globaalissa tai kansallisessakaan mittakaavassa tämä ei taatusti ole murheista suurimpia, mutta kestävyysliikuntaan hurahtaneen yksilön tasolla kysymys kuului: Mistä motivaatio kaikille pitkille lenkeille, kun minkäänlaista edistymisen mittaria tai kivaa tavoitetta ei ole ulottuvilla? Näistä lähtökohdista päätin järjestää omatoimisen ultratapahtuman. Syntyi Kannonnousu Ultra 2020.

Lue lisää

UltraTimo kävi testeissä

Toinen osa siitä testistä, nyt testattavan näkövinkkelistä

Minut testattiin Valmennus- ja testauskeskus Kaupissa (testin valvoi Kimmo Lajunen) maskitestissä. (HUOM! Sain testistä alennuksen Tampere Trail Running -yhteisölle tekemäni päivityksen takia). Testistä yleisesti voi lukea aiemmasta päivityksestä ja se löytyy tästä. Saamani tulokset puhuvat puolestaan, tulevaisuus näyttää käytänkö saatuja tietoja hyödyksi. Aloitan hieman taustojen kertaamisella ja hötkyilevät tilastonikkarit voivat siirtyä saman tien raportin loppupuolelle. Pienenä teaserina vertaan itseäni hieman leikkimielisesti maamme kärkijuoksijoihin. Koska miksi ei?

Lue lisää

Tietoja Valmennus- ja testauskeskus Kaupin testistä

Testitietoa ja muistutus jäsenedusta! (VTE-Kauppi nettisivut)

Tampere Trail Running yhteisön jäsenenä saat alennuksen juoksumatolla toteuttavista kuntotesteistä. Testin voi toteuttaa joko maskin kanssa (suora maksimaalisen hapenottokyvyn testi) tai ilman (kynnystesti). Maskin kanssa saadaan tarkempia tietoja hengityskaasujen muodossa. Molemmissa testeissä laktaatteja (maitohappoja) mitataan sormenpäästä otettavista verinäytteistä. 

Testin hinta on hengityskaasujen mittauksella 145 euroa, mutta TTR:n jäsenille 110e. Ilman kaasuja kynnystestin hinta on 89 euroa, TTR:n jäsenille 75euroa. Hinnat nykyisten tietojen mukaan vuoden 2020 loppuun.

Testi tehdään juosten (voidaan tehdä myös sauvakävellen, rullahiihtäen, pyöräillen tai soutaen). Aluksi lämmittellen ja lopetellaan palautellen. Itse testissä vauhtia lisätään 2-3 minuutin välein 1km/h. Tarkoitus on aloittaa mahdollisimman rauhallisesti ja päättää jokaisen maksimivauhtiin. Jokaisen vauhdin lisäyksen välissä sormenpäästä otetaan verinäyte. Testi kokonaisuudessaan verryttelyineen kestää n.45min.

Testipalautteesta saa tiedoksi omat harjoitusalueet. Eli millä sykkeellä ja millä vauhdilla erilaisia harjoituksia olisi syytä tehdä parhaan mahdollisen hyödyn saavuttamiseksi. Testikoosteesta jokaiselle annetaan viisiportainen harjoitusalueiden jaottelu: Peruskestävyys: PK1, PK2, Vauhtikestävyys: VK1, VK2 ja Maksimikestävyys: MK. Samalla testissä oma taso vertautuu muihin aktiiviliikkujiin ja omaan ikäryhmään. Testin alussa tehtävä kehonkoostumusmittaus kertoo mm. rasvaprosentin ja lihasmassan määrän.

Testissä juoksuani kuvattiin ja samalla sain palautetta juoksuasennosta, askelluksesta ja juoksun taloudellisuudesta. Usein kuntourheilijan omat käsitykset treenaamisesta ja tasosta voivat olla yllättävänkin kaukana todellisuudesta. Tästä syystä testi sopiikin hyvin kaikille, joita liikkuminen edes hieman tavoitteellisesti kiinnostaa.

Testin hyödyt lyhykäisyydessään voisivat olla esimerkiksi:

1.Tietää missä mennään tai mihin kannattaisi treenaamisessa painottaa. Samalla kertoo nykytason tai jos testejä on tehnyt jo aiemmin, mahdollisen kehityksen ja päivittää aiempaa treeniohjelmaa.

2.Auttaa harjoittelemaan fiksummin. Testi antaa tietoja eri harjoitusalueiden sykkeistä ja vauhdeista sekä kestävyysominaisuuksien tasapainosta.

3.Palautteesta saa tietoa oman tason suhteesta muihin aktiiviliikkujiin ja ikäryhmään yleisesti

4.Testin palautteessa on yksilöllisiä harjoitteluohjeita testitulosten perusteella.

Testin voi käytännössä teettää milloin vain. Testaaja suositteli harjoituskauden alkua. Polkujuoksijalle tämä voisi tarkoittaa marras-helmikuun aikaa, jolloin aiemmat kisat on ohi ja uusi harjoituskausi on aluillaan. Tavoitteellinen harrastaja hyötyy testistä 6kk välein, mutta kuntoilijalle vuoden tai kahden väli ei välttämättä tee suuria muutoksia.

 

Hengityskaasujen mittaamisen hyödyt:

1. Kynnysten määrittely hengityskaasuista laktaattien lisäksi tarkentaa tuloksia

2. Se kertoo hapenkulutuksen kautta juoksutekniikan taloudellisuudesta (mitä vähemmän happea kuluu tietyllä vauhdilla, sitä lujempaa voi juosta)

3. Mittaus kertoo todellisen maksimaalisen hapenottokyvyn

Aivan ensimmäistä kertaa testiä tekevälle, hengityskaasujen mittaamista voi miettiä. Toki mitä useampaa asiaa mitataan, sitä tarkempi itse testi on.

Lyhyesti yhteenvetona:

Testistä on lähes varmasti hyötyä kaikille. Testiä varten ei tarvitse olla niin sanotusti huippukunnossa, testi on testi, eikä kisa. Sekä tietenkin yhteisöön kuulumisen tuoma alennus kannattaa ehdottomasti hyödyntää.

Kirjoittaja Timo Väistö (UltraTimo2020), kävin itse testissä ja pyysin testiä koskevat tiedot Valmennus- ja testauskeskus Kaupin Kimmo Lajuselta (oikoluettu ja tarkistettu)

Tutkimus: (Varhais)Keski-ikäisen miehen itsetietoisuus ja käsitys itsestä suhteessa lippalakin lipan asentoon

Tutkimus: (Varhais)Keski-ikäisen miehen itsetietoisuus ja käsitys itsestä suhteessa lippalakin lipan asentoon

1.Johdanto

Pseudotieteellinen tutkimus polkujuoksijan lippalakin lipan nostamisesta ylös. Todellisuuden sekoittuminen harhaiseen minäkuvaan ja käsitykseen itsestä, suhteessa muihin ja toisiin.

Tutkimuksessa haastateltiin lippalakin lipan ylöskääntäviä miehiä, joiden keski-ikä sopi tutkimukseen. Yläikäisiä tai alaikäisiä ei huomioitu ja heidän vastauksensa tuhottiin ettei tutkimustulos vääristy. Tutkimusaineisto on julistettu salaiseksi, eikä sitä näytetä, luovuteta tai anneta kenellekään. Tägäsin suurimman osan mukaan Instagramiin. Tutkittavien henkilötietoja ei vuodettu sen kauemmas.

Lue lisää

Inov8 Trail Cup 2020 osakilpailut

Alunperin instagramissa julkaisemani viisi Inov8 Tampere Trail Cup osakilpailuaraporttia olkaa hyvät.

 

Inov8 Tampere Trail Cup osakilpailu 1.Kauppi

Kauppi on tunnettu eliittipoluistaan ja Kauppi Centteristä ja tästä päivästä eteenpäin meikän pohja-ajasta. Nyt mentiin lujaa. Täydellinen kehon tasapaino, rentous ja vauhti yhdistyi tänään erinomaisesti. Löysin lähes täydellisen rytmin juoksuun heti alussa, eli menin aivan liian lujaa ja meinasin kuolla ensimmäisen kilsan jälkeen.

Lue lisää

UltraTimo testasi Nosht energiakarkit

Voitin ja sain Noshtin virtuaalikisasta energiakarkkisetin. Tämä menee mainoksesta, mutta en tee yhteistyötä firman kanssa. Noshtin karkkeja on kahdeksaa eri makua, joista alla esittelen nämä kaikki. Namuset on pakattu pieneen taskuun menevään pakettiin, jossa jokaisessa on kolme marmeladia muistuttavaa laattaa. Jokainen laatta vastaa energiasisällöltään yhtä perinteistä geeliä. En pidä geelipusseista roskan takia ja niiden koostumus ei ole mielestäni mitenkään nautinnollinen. Geelikarkit ovat siis mun juttu jo lähtökohtaisesti. Tästä eka piste ennen arviointia. Hyvänä lisänä näitä tuntuu syövän kaikki tällä hetkellä polkujuoksunsilmäätekevät. 

Lue lisää