UltraTimo Road to HimosTrail 2020, 52km

Osa 1.

Tästä se lähtee. Meikän matka kohti HimosTrailia ja UltraTimo2020 projektin tämän hetkistä maalia. Elokuun jälkeen olen viisaampi haluanko jatkaa vielä pidemmille matkoille, vaihdanko lyhyemmille vai siirrynkö OCR (obstacle course run) fiilistelijäksi. Lähes kaikki on vielä auki, kuin myös ensimmäisen ultrani läpivienti.

Kenkäasiani kolahti onneksi kerralla kuntoon, kun minut valittiin mukaan VJ Team 2020 brändilähettilääksi. Olen juossut nyt jo reilun vuoden pelkästään VJn kengillä, joten valinta lähteä mukaan oli helppo. Samalla VJ on ollut lähes alusta asti polkuprojektissani mukana. Tästä huolimatta ja silti yritän jatkaa rehellistä kommentointia kengistä ja suhtaudun edelleen kenkiin ylianalysoiden. Samalla odotan tietenkin kevään/kesän uutuuksia (VJn kenkäarvioita aiemmassa blogitekstissäni). Pakko vielä loppuun todeta, että hyvillä jalkaasi sopivilla kengillä on iso ero sellaisiin, joissa on jokin tai joitain puutteita. Hyvällä kengällä juoksee mielellään ja pidemmälle.

dav

Onnistuin juoksemaan viime vuonna uskomattoman määrän ilman kipuja. Nilkkani onnistuin hajoittamaan toukokuussa. Luulin, että asiat on kunnossa, mutta ei ollut. Sain nilkan liikeradat tukkoon ja vasemman nilkan jäykkyys heijastui lopulta kantapäähän kipuna ja alaselkään saakka jumeina. Kehonhuollolla, lihaskunnolla ja tärkeimpänä avauksena jäsenkorjaus hoiti ongelmat pois tai ainakin siirsivät takavasemmalle. Toivotaan, että pysyvät siellä. Varsinkin lihaskunnon laiminlyöminen näkyi selkeästi. Tätä pyrin nyt lisäämään eksponentaalisesti. En ikinä juokse kivussa, mutta viisaamminkin voisi varmasti tehdä. Se ei juuri nyt kuitenkaan sovi. Menen tunteella.

Kengät, nilkka ja tavoite on siis kunnossa. Ja siksi ultraunelma näyttää juuri nyt aivan saavutettavalta. Pientä energiavalmistautumista ja kilsoja ehdin haalia ennen elokuuta. Hidastaa en aio. HimosTrail on nähdäkseni erinomainen paikka toteuttaa ultra. Toki muitakin vaihtoehtoja olisi, mutta juuri minulle Himos on loistava. Kotoa matka pääkallopaikalle ei kestä erityisen pitkään. Juoksumatka on jokseenkin inhimillinen, niillä mittareilla joilla yli 42km on inhimillistä. Järjestäjä tietää lempiaikani juosta iltapäivästä iltaan, joten lähtö on kasilta. Pari kysymysmerkkiä silti on. Ensimmäinen miten juon aamukahvit järkevästi ja toinen miten lounaan käy. Ihmisen on hyvä syödä aamupala klo 8, lounas 11 ja päivällinen 16. Laskin, että en ehdi näistä kahteen ensimmäiseen. Päivälliseen mennessä olen onneksi jo maalissa.

Maaliintuloa, poseerauksia ja ’itseni ylitin’-puheen olen jo harjoitellut. Saa nähdä odottaako urheiluruudun haastattelu maalissa. Vielä muutama silaus, eli mitkä shortsit sopivat parhaiten herraintukisukkieni kanssa ja pitäisikö kuulokkeet heittää korviin, jos meno tyssää metsään. Voi sitten kuunnella nuorisolaismusiikkia jos ei juoksemaan kykene.

dav

Epäilen, että jotain unohdin. Asiat onneksi selviää ennen kuin niistä kannattaa kauheasti stressata. Mielläni kuulisin, oletko mukana Himoksella elokuussa ja millä matkalla? Ja toki tietty jos ultra löytyy takataskusta, niin miten meni?

UltraTimo testasi suomalaisen jäsenkorjauksen

UltraTimo testaa (tämä teksti menee siis mainoksesta)

Olen käynyt (tähän mennessä) kolme kertaa suomalaisessa jäsenkorjauksessa Tampereen keskustassa Selkäaseman Markolla. Tekstissä jatkossa tarkoitan jäsenkorjauksella juuri suomalaista jäsenkorjausta, enkä ole koskaan käynyt muun tyyppisissä jäsenkorjauksissa.
Tänne asti lukeneille Marko halusi heittää pienen tarjouksen ja mahdollisuuden testata jäsenkorjausta. Maaliskuun loppuun saakka -20% alennus ensimmäisestä ja jatkokäynneistä 31.3.2020 saakka, kun mainitset varauksen yhteydessä ”UltraTimo”. Markon tiedot löytyy @jasenkorjaajamarko instassa ja facessa ja https://www.jasenkorjaajamarko.fi/

dav

Marko on kaverini ja kyseli onko juoksu aiheuttanut ongelmia ja olisinko kiinnostunut tukla käymään. Tottakai oli vaivaa ja olin kiinnostunut, siltä istumalta sovimme käynnin. Sovimme ns.kaverihinnan kolmesta käynnistä. Suosittelen testaamaan varsinkin jos mahdollinen ’vaivasi’ löytyy Markon nettisivuilta löytyvältä listalta.

Jäsenkorjauksen erot ns. tavalliseen hierontaan Marko tiivisti seuraavasti:

1. Menetelmän ydin on löytää ja korjata nivelten virheasennot, lihaksia käsitellään tarpeen mukaan.

2. Menetelmä sopii hyvin akuuttien niska-selkä-käsi-jalkavaivojen hoitamiseen.

3. Menetelmä ei ole ”wellness” tai ”spa-hoito” vaikka hoitokäynti voi keventää oloa ja virkistää mieltä kun kipu helpottaa.

Pari sanaa ongelmistani, että tiedätte hieman missä mentiin ennen ja lopussa jälkeen. Olen juossut reilu viisi vuotta yli 1000km, joista viime vuosi oli kovin. Kilometrimäärä alkoi näkyä kropan virheasentoina ja jo toukokuussa muljahtanut nilkka oli osoitus, että olisi voinut monipuolistaa treeniä. Sain nilkan kuitenkin kasaan ja homma jatkui. Alaselkä ja hartiat on tästä kaikesta somettamisesta ja nihkeästä ryhdistä johtuen ihan mutkalla. Tämä toki vaikuttaa lonkankoukistajiin ja tukkii kroppaa. Onneksi juoksin lisää. Tosin liike pitää ukon kuosissa, kunhan paikat ei hajoa yhdestä iskusta.

sdr

Luulin jo nilkan olevan kunnossa, mutta alkusyksystä alkoi vaivata oikean kantapään oudot olotilat ja poltteen tunne. Töissä seisominen entisestään pahensi tilannetta. Juokseminen ei kuitenkaan missään vaiheessa sattunut. Tai olisin pitänyt taukoa. Tauko ei kuitenkaan sovi, koska ollaan menossa kohti tavoitteita ja niiden yli. Siksi kroppaa piti saada ensin auki ja sitten liikkeelle.

Aluksi Marko kartoitti perusasioita ja kyseli hieman taustoja. Totesin ongelmikseni edellä mainitun oikean nilkan ja hartiat, joihin ensimmäinen käsittelykerta pureutui. Nilkan käsittely toimi ja nilkan liikeradat palaili takaisin aiemmin alkukesästä sattuneen nyrjähdyksen seurauksena. Selkä ja hartiat on toinen ongelmani. Olen usein melko jumissa ja teen kehonhuoltoa liian vähän. Hartiat avautui yllättävän paljon käsittelyn seurauksena. Harmittavasti en jaksanut tietenkään kiinnittää niskojen liikkuvuuteen kotona enää huomiota.

sdr

Ensimmäisestä kerrasta käteen jäi mukava fiilis. Koska en oikein tiennyt mitä odottaa en ehkä antanut tarpeeksi palautetta ja hoito jäi hitusen vajaaksi. Vaikka olen melko hintelä, kokemukseni mukaan hieronta ja nyt tämä jäsenkorjaus saisi ihan tuntua, jolloin lukot ja keho aukeasi tehokkaammin. Lonkankoukistajia Marko ei halunnut käsitellä, vaan suositteli rentouttamaan kroppaa esimerkiksi makoilemalla lantio ylhäällä. Ajatuksena, että nilkan liikeratojen palauduttua ja pohkeiden rentouduttua, myös lantio rentoutuu. Piti paikkaansa.

Alustavasti oli tarkoitus ottaa toinen käynti melko nopeasti ensimmäisen perään, mutta kiireiden takia käynti viivästyi ja taisi tulla noin puolentoista kuukauden tauko. Tällä välin olin saanut oikean kantapääni oudoksi ja sitä poltteli. Juokseminen ei aiheuttanut kipua, mutta jotain hämärää oli meneillään. Pyysin samalla, että Marko voisi olla hieman ronskimpi otteissaan.

Nilkan käsittelyssä kävi ilmi, että oikean nilkan liikeradat oli kaukana vasemmasta ja olin ilmeisesti juostessa saanut nilkkaa pahemmin jumiin. Tämä seurauksena olin varonut nilkkaa ja liikeradat oli kaventuneet entisestään. Toisena ongelmana oli edelleen selkä-hartiaseutu. Hemmetti kun pitää olla laiska. En ole edes kiipeillyt, vaikka tiedän että se avaa ja on ihan saakelin hauskaa.

Nilkan käsittely oli uskomaton kokemus, nilkkaa pyörittelemällä ja painelemalla nilkka vetreytyi ja liikeradat palasivat. Oikeastaan seuraavasta päivästä nilkan outo kuumotus oli poissa. Lenkkeily helpottui ja askel oli kevyt. Hartioiden käsittelyn yhteydessä selästä löytyi pieni virheasento ja käsittely palautti pään jotakuinkin suoraan. Vielä kun asennon jaksaisi pitää myös arjessa.

dav

Kolmatta kertaa ei sovittu ja yllättäen onnistuin viivyttelemään käyntiä melkein 3kk. Tämä oli sinänsä ihan hyvä, koska jonkinlainen asentovirhe siirsi oikean nilkan ja kantapään ongelmat vasempaan jalkaan. Koska en tietenkään ole vähentänyt juoksua vaan tallannut pienestä jomotuksesta huolimatta eteenpäin. Vasen kantapää oli ollut ennen käsittelyä noin 3viikkoa arka tai hellä. Varsinkin aamuisin kantapää oli ajoittain ihan kipeä.

Kipua on hankala kuvata, mutta varsinkin kiipeilyseinältä tippuminen aiheutti viiltävää kipua. Olen siis muka yrittänyt avata niskoja. Hyvä mä. Hieroin kantapäätä jääpallolla ja golfpallolla. Pyrin venyttelemään enemmän, mutta ilmeisesti arkuus aiheutti pientä päkiäaskellusta joka alkoi jumittaa pohkeita. Myöhemmin kireys jatkui ylöspäin takareisiin ja titaaniseen vasempaan pakaraani.

Käsittelyssä Marko hieroi ja käsitteli nilkkaa ja hieroi pohkeita. Tämä selkeästi avasi liikeratoja ja rentoutti pohkeita. Hieman liian pitkä kikkailu oli nostanut lihasjumeja selkään saakka ja selässäni oli hankala jumi, joka käsiteltiin samalla. Samanlaista ihanuutta, en tällä kertaa saanut kokea selän avautumisesta. Olin ilmeisesti kaikesta kyhnöttämisestä jopa liian jumissa ja toisaalta nilkan olot katosi käsittelyn yhteydessä joista olin onnellinen.

dav

Selän käsittely silti rentoutti ja olo oli raukea. Hartiat veti jostain syystä seuraavana päivänä todella jumiin. Nyt kaksi päivää käsittelystä hartiatkin on hiljalleen vetreytyneet ja nilkka tuntuu rennolta ja nyt molemmat nilkat liikkuvat rennosti kaikkiin suuntiin ilman jumeja tai kipuja. Onnistuin saamaan myös pienen kuumeen, joka selittänee osan lihaskivuista.

Nyt neljä päivää käsittelystä kävin lenkillä ja nilkka oli mukavan vastaanottavainen. Nilkan liikkeet tuntuu selkeämmiltä ja harmittavasti juoksin epätasaisella polulla, enkä uskaltanut heti ottaa kovia spurtteja. Toki tunnin lenkin loppuun piti revitellä kilometri, jolloin kroppa avautui kivasti. Yksi ongelma taisikin olla liian yksipuolinen juoksu ja nilkan ylivarominen.

Voin siis hyvällä omalla tunnolla suositella testaamaan jäsenkorjausta. Ylipäänsä kaikki kropan käsittely on mukavaa, mutta tämä auttoi ainakin minua. En ollut edes tajunnut, että nilkan liikeradat olivat kaventuneet niin paljon, ennen kuin sen tunsi niiden palautuessa. Samalla yllätyksenä tuli, miten paljon yhdellä käynnillä kropallenu voitiin tehdä. Selän ja hartioiden käsittely on puolestaan aina supermukavaa, joka pitäisi ottaa säännöllisesti mukaan kehonhuoltoon.

dav

Lopuksi vielä muutamia huomioita:

1.Käsittely ei sattunut, mutta tuntui siltä että jotain kropassa tapahtui.

2.Mitä enemmän kertoo miltä tuntuu, sitä helpompi kroppaasi on käsitellä. Oli hauska kuulla, että jalkapohjassani on lihaksia. Muutenkin kropantuntemusten kartoitus on hyvä lisä juoksuun.

3.Jo yksi hoitokerta rentoutti kehoa ja avasi liikeratoja.

4.Kokemuksena positiivinen ja hauska.

UT2020 HimosWinterTrail

Viikonlopun tulokseksi tuli yöllä 13km lenkki, jonka kiersin erinomaiseen aikaan 1h24min19s. Miesten sarjassa vain 35 oli minua nopeampia. Uskomatonta, mutta totta. Päivällä oli vuorossa 25km rykäisy, johon sain käytettyä 3h3min38s ja sijoitus jaettu 46/64. Aiheutin ystäväni Pasin kanssa järjestäjälle harmaita hiuksia täsmälleen samalla ajalla. Ymmärtäisin, että olin tästä kaksikosta voittaja perjantain kovemmalla vedolla? Mielenkiintoista olisi nähdä kokonaissijoitukseni molempien päivien pitkämatkalaisena. Koko komeuden kruunasi lauantai-iltana Ressu Redfordin keikka. Viikonlopun kuormitus keholle massiivinen. Palautumiseen meni poikkeuksellisesti yli 4h.

received_526655194612963

Saavuin perjantaina Himokselle hyvissä ajoin ja aikaa jäi pari tuntia ennen ensimmäistä lähtöä. Valmistautuminen oli sitä perinteisintä polkujuoksuvalmistelua. Mökissämme raikasi ikivihreät suomalaiset Klamydiasta Jaakko Teppoon. Osa mökkeilijöistä oli tullut töihin, osa lähti juoksemaan. On etuoikeus päästä tällaisessa revohkassa viettämään aikaa.

IMG_7794

Kuva: Nico Peltola

Oli huikeaa palata taas vihdoin Himokselle. Olen kuitenkin viime kesän vuoden somehahmo ja aion toteuttaa täällä myöhemmin ultra-unelmani, eli elokuussa. Todellinen tasoni juoksijana on onneksi jo kaikille selvä ja tekemiseni muistuttaa häsläämistä, jolle on vaikea löytää verrokkia. Tästä syystä paluu oli taas mitä mukavin. Hieman tosin ihmettelen, että kisanumeroani ei oltu otettu valmiiksi esiin. Autokuski sentään löytyi kisojen ajaksi. Matkustin takapenkillä, niin kuin asiaan kuuluu. Jos en ihan väärässä ole, niin iltabileiden Ressun biisilistakin oli tehty Spotifyn kuuntelulistani mukaan. Sattumalta muuten myös samassa järjestyksessä. Tai ehkä ei?

dav
dav

Molempien kisapäivien reitti oli sama, päivällä kiersin sen kahdesti. Lunta ei reitillä ollut ollenkaan. Mutaa, jäätä ja liukkaita kiviä ja juurakkoja sitäkin enemmän. Päätin alunperin vaihtaa juoksujen välissä kenkiä, mutta meninkin luottokengilläni VJ Sarvan Xero 5:lla molemmat kaksi päivää. Nastat olikin oikein hyvä päätös, eikä pidon kanssa ollut mitään ongelmia. En viime vuoden tavoin menettänyt kynsiä tai saanut hankaumia. Ei toisaalta tullut yllätyksenä.

Perjantai yötä vastaan lampun kanssa vouhottaminen oli huomattavasti intensiivisempi kokemus. Onneksi olen juossut pimeässä ennenkin. Reitin merkkaus oli toteutettu erinomaisesti. Vaikka suurimman osan ajasta menin jonossa, pääsin lopussa hetken katsomaan reittimerkkejäkin. Merkkeihin oli lisätty heijastimet, jotka näkyi helposti ja selkeästi. Maastoon reagointiin jää pimeässä vähemmän aikaa ja hauskana bonuksena pääsi oikein kunnolla sinuiksi mudan kanssa, kun ei ollut mitään mahdollisuuksia väistellä lammikoita. En tosin edes yrittänyt.

dav

Yöllä reitiltä jäi mieleen puro, jota pitkin pääsi syöksymään alas ja törkeän hieno kynttiläpolku, josta alla oleva kuva kertoo enemmän kuin selittelyni. Kynttilän valo ei ihan riittänyt kasvoihini, mutta hyvin valittu juoksuseura ja kisanumero paljastaa, että myös minut on tallennettu kuviin.

Kuvat: Jani Sompi

Koska ilta oli lämmin, päätin laittaa melko vähän päälle. En ottanut juomaliiviä, enkä jostain syystä puhelimelle vyölaukkua. Virhe, joka kostautui myöhemmin. En tykkää juosta, jos minulla on jotain käsissä. Pidin huolen, että takissani on puhelimen mentävä tasku. En tosin ollut koskaan kyseisessä taskussa puhelinta pitänyt. Toinen virhe.

Kantapääni on aiheuttanut pientä harmia, joten teippasin vasemman kinesioteipillä. Join hieman vettä ja kahvia. Kotoa lähtiessä olin tankannut annoksen makaronia. Mitään en unohtanut ja aikaa oli hyvin, siirryimme lähtöalueelle.

Reitti oli tuttu, joten tyydyin lähdössä pitämään sellaista vauhtia, etten ihan hännille jää pitkän nousun jälkeen, kun letka siirtyi metsään. Kokemuksesta vauhti hidastuu huomattavasti ensimmäisen kerran metsään siirryttäessä. Oma vauhtini suurinpiirtein tuplaantuu. Askel kevenee ja pääsen vauhtiin.

Vastoinkäyminen sattui metsään siirryttäessä. Takin tasku petti puhelimen hytkynnän alla ja tipahti alas. Onneksi jäi kiinni vyötäröresoriin ja sain kaivettua puhelimen käteen. Hetken mietin mihin puhelimen viskaan ja mietin hetken, jättäisinkö sen huoltoon. Touhottaessani eteenpäin en kuitenkaan tajunnut jättää. Jatkossa pyrin tarkistamaan, että löytyy joku jemma mihin tavarat saa helposti matkaan, jos varusteet pettävät.

Koko perjantain lenkin sain pidettyä mielestäni hyvää ja tasaista vauhtia kaikesta huolimatta. Kiristin lopussa ja jalat kantoivat ihan hyvin. Olin jo lähdössä päättänyt, että otan ystäväni Pasin päänahan pimeässä yössä. Näin tekemällä saisin heitettyä häviön painolastin selästäni ja voisimme lenkkeillä yhdessä taas lauantaina.

Kirini irtosi ihan hyvin ja saavuin hyvävointisena maaliin. Kenties olisin voinut lähteä hieman aiemmin kiriin, mutta tällä kertaa näin. En olisi paljoa kovempaa oikeasti päässytkään.

Maalissa perusläpändeerosta ja uhoamista. Hetki odottelua, että koko porukka ehti maaliin ja mökille jälkipeleille. Nukkuminen ei yleensä onnistu kovan suorituksen jälkeen ja ilta venyi ehkä hieman järkevyyden yli. Tiedän herääväni aikaisin ja nukuin melko huonosti.

Aamulla ylös ja valmistautumaan lauantain retkeilyyn. Porukka oli sen verran kokenutta polkujuoksijaa, että kauheaa odotuksen tunnetta ei tuntunut enää olevan. Asioita suoritettiin ja Jaakko Teppoa kuunneltiin. Ehkä parasta kisavalmistautumismusiikkia. Kannattaa kokeilla.

_DSC9456

Kuva: Tommi Kuronen

Lähtö oli puolilta päivin ja liikahdimme sopivasti kohti lähtöä. Olin ajatellut juoksevani reitin Pasin, Ollin ja toisen Pasin kanssa yhdessä ja tämän toteutinkin erinomaisesti. Olipa rattoisaa matkustaa näin mukavien miehien kanssa. Muutamaan otteeseen hukkasin ryhmän selän, eilisen tapaan sähläsin varusteiden kanssa ja näin kiinnittämään numerovyötä. Lopussa puolet porukasta kiristi vauhtia ja jatkoin shortien valaisemaa polkua loppuun.

Mukavassa seurassa kilometrit menee nopeasti ja juokseminen on hauskempaa. Emme ihan hirveästi edes yrittäneet puristaa vaan menimme rauhallisesti ja tasaisesti aina maaliin asti. Ehdimme keskustella oikeastaan kaikesta, jopa Ressun keikasta. Toivottavasti juoksemme yhdessä jatkossa myös Himoksen ulkopuolella.

wintertrail-2020-1181973

Kuvat: Jani Sompi ja Tommi Kuronen (ohitusyritys)

Aivan niin kuin kuvista näkyy peesasin peesaamisen perään. Kerran yritin ohi ja törmäsin mieheen, joka on kuin betonia. Ilmat pihalle ja lievä aivotärähdys. Sain kuitenkin roikuttua mukana. Aina maaliin saakka. Syöksyin ja yritin ohi, mutta ei jaloista lähtenyt ja saimme tulokseksi sekuntilleen saman ajan.

received_1296373670547919

Pari poimintaa vielä loppuun. On hämmentävää juosta paikassa, missä minut tunnistetaan. Välillä aika kaukaakin. Yritin jutella jotakuinkin kaikkien kohtaamieni ihmisten kanssa, suurin osa vastaili takaisin. Huollot Himoksella pelasi taas erinomaisesti ja tsemppiä riitti. Ainoastaan urheilujuoma oli aika tujakkaa ja pelkäsin hieman vatsani puolesta ja jätin enimmät juomatta. Menin pitkälti oman huollon kautta lauantain, perjantaina en lisäenergiaa tarvinnutkaan. Taisin pari lasia vettä juoda.

IMG_20200119_133803

Kuva: VJ Sarva (mikäli kuvaaja haluaa myös nimensä tähän, laitan sen mielelläni)

Reitin hauskinta antia oli ojat ja suot, purot ja kalliot. Mielestäni juostavaa pätkää. Toki nastat edesauttoivat pystyssä pysymistä ja lauantain veturi meni niin tasaista tahtia, etten tajunnut itse juuri viedä letkaa. Kuvaajia toki harmitti, että kuvaamiseni oli hankalaa. Näitä kuitenkin sattuu. Ensi kerralla ultralla yritän ottaa tilaa myös itselleni.

IMG_7790

Kuva: Nico Peltola

Ressu tarjosi parastaan ja iltabileet kestivät todella pitkään. Tämä oli ensimmäinen kertani Himos Areenalla ja saatan vielä joskus palata. Nyt kuitenkin treenitossut taas jalkaan ja kohti kovempaa treeniä ja Himoksen tuplaextremen 52km matkaa. Toivottavasti näemme poluilla!

Garmin Fenix 6 Pro

Garmin Fenix6 PRO

Sain mahdollisuuden testata Fenix6 Pro kelloa. Valitsin Fenix malleista Pron suuremman akunkeston ja parempien navigointiominaisuuksien takia. Alunperin kellon ominaisuuksusta kiinnostavin oli nousumääriä mittaavan barometri (tätä aiemmassa kellossani ei ollut). Kartta ja paikannus toimii hienosti ja juoksemaan pääsee nopeasti, signaali löytyy eteisessä kellon lenkkimoodiin laittaessa ja ulkona hanskat lukiessa kello piippaa löydetyn yhteyden merkiksi. Latasin kelloon alkuperäisiä tarkemmat polkukartat. Bonuksena vielä Spotifyn kautta sain musiikin mukaan kelloon.

Akunkesto on aiemmin käyttämiini kelloihin verrattuna suuri. S PRO mallissa älykellotilassa kello kesti päällä noin 9 päivää. Jos välissä urheili ja teki pidempiä suorituksia aika lyheni. Ei kuitenkaan merkittävästi. Nykyisessä PRO mallissa akunkesto on 15 päivää. GPS ja musiikki 10h. Ilman musiikkia GPS tilassa valmistajan tietojen mukaan 72h. Eli voin huoletta lisätä kilometrejä ilman kellon latailua. Tulin juuri HimosWinterTrail kilpailusta. Lähdin perjantaina reissuun, kellossa oli 95% virtaa. 13km ja 25km juoksulenkit ja muuten sykkeenmittaus oli kuluttanut akusta 35%. GPS signaalia käytin reissussa noin 4,5h.

dav

Aloitin testauksen kellon pienemmällä, koolla (S=small näytön läpimitta 42mm). Kello oli siro, eikä niin massiivinen kuin yleensä urheilukellot. Vaihdoin joululta testilaitteeksi normaalikokoiseen (47mm). Kellosta on vielä suurin X (51mm). Valitsemani normaali on ranteeseeni paras. Kello on tukevasti ranteen keskellä ja rannekkeen saa hyvin kiinni. Ranteeni ei ole erityisen leveä.

Kellon näyttö on selkeä ja tärkeimmät tiedot on helposti saatavilla. Tärkein data itselleni juostessa on syke, aika ja matka. Nämä näkyvät ensimmäiseltä näytöltä. Toisiksi eniten olen käyttänyt maastokarttaa. Varsinkin itselle tuntemattomampien reittien löytäminen on todella vaivatonta ja kartta on kellon kokoiselta näytöltä yllättävän hyvä. Kello ei häiriinny, kokoaikaisesta reittimuutoksista ja jaksaa palauttaa reitille, vaikka en sinne menekään. Näyttöjen välillä liikkuminen on vaivatonta.

sdr

Navigointi etsii polkuja ja takaisin kotiin ohjaava ominaisuus on erinomainen. Reittejä voi suunnitella kotona tai ladata esimerkiksi lähialueiden polkuohjusten reittejä itselle koluttaviksi. Maantietä pitkin voi tehdä helposti haluamansa pituisen reitin muutamalla klikkauksella. Polkuja pitkin tekisin reitin osin itse, varsinkin jos esim hakkuuaukeat tai polkujen vetisyys on jo entuudestaan tiedossa. Uskaltaisin lähteä kellon kanssa myös tuntemattomalle seudulle eksymään. Kunhan laitteessa on akkua ja puhelin varmuudenvuoksi mukana. Kellossa on pahimman varalle hätäviestin lähettävä ominaisuus. Tämä luo ennestään lisäturvaa ja jakaa sijaintietoja live-tilassa.

Intervalliharjoitukset toimivat jouhevasti ja niitä on helppo tehdä. Kello värisee selkeästi välissä ja varoittaa seuraavan vedon alkamisesta. Pystyn luottamaan annettuihin värinöihin takin alta, eikä kelloa tarvitse erikseen katsoa kesken treenin jos ei halua.

mde

Otin Stravan Summit ominaisuudet testikäyttöön. Kello päivittää jo kotiin saapuessa wifiverkon kautta treenin Stravaan. Tämän lisäksi Stravasta voi valita lempisekmenttejä suoraan kelloon, jolloin tällaisen pätkän löytyessä kello hälyttää tulevista pätkistä. Näyttää eron parhaaseen aikaan tai omaan ennätykseen, riippuen omasta vauhdista. Mikäli tulevaisuudessa saavutan kansallisen tason huipun, aion perehtyä ennätyksiin enemmän. Lähialueiden sekmentit on melko hyvin tiedossa ja kärki on karannut turhan kaus. Masennuin ja treenaan ilman ominaisuutta ensi kesään ja palaan vahvempana.

Hauskin lisäominaisuus on vaihdettavat kellon näytöt. Latailin joulunalla teemaan sopivan kuvan. Käyttäjien tekemiä kellotauluja voi ladata helposti Garmin Connect IQ palvelusta, josta saa vaikka mitä muutakin jos tilastotiedot tai lisäominaisuudet esimerkiksi spesifeihin urheilulajeihin kiinnostaa.

dav

Otin molempiin kelloihin vaihtorannekkeen. Ranneke (quickfit) on todella helppo vaihtaa ja siihen menee muutamia sekunteja. Pidän toista (mustaa) ranneketta siviilissä ja vapaalla. Juostessa keltaista. Tämä helpottaa rannekkeen puhtaanapitämistä ja ärsyttää selkeästi vähemmän rannettani. Olen allergikko ja saan helposti iho-oireita, mikäli kello hiostaa tai sen väliin jää pitkäksi aikaa hikeä, iho ärsyyntyy ja kutisee. Olen vaihdellut kelloa ranteesta toiseen ja pitänyt välillä öisin taukoa. En ole kokenut suureksi ongelmaksi. Pidän mielelläni välillä muutenkin kellottomia päiviä.

dav

Plussat
+ Todella pitkä akunkesto
+ Kattava data ja helppokäyttöinen Garmin Connect -sovellus
+ Kirkas ja selkeä näyttö
+ Navigointi ja kartta
+ kello muokkautuu eri treenien mukaan moneksi, laski jopa punnerruksiani, hyväksyttyjä suorituksia sain vähemmän kuin tein. Vai onko tekniikassa hiomista.
+ Helposti vaihdettava ranneke, jotka saa todella hyvillä säädöillä ranteeseen.
+ ohueeseen ranteeseen isohko kello sopii hyvin, kellon ranneke lähtee hyvästä kohdasta
+ pelihenkinen kellokuvake näyttää peukkua ja saa hymyn huulille

Miinusta tai huomioitavaa
– ranneke ärsyttää helposti rannetta, varsinkin märkänä
– hinta
– moni kellon ominaisuuksista jää itsellä käyttämättä, toisaalta en mielelläni luopuisi tai vaihtaisi jo olemassa olevia pois

Kiitos Garminille mahdollisuudesta testata kelloja ennen ostopäätöstä. Ostan kellon ennen kokeilujakson päättymistä.

UltraTimo HimosWinterTrail ennakko

HimosWinterTrail ennakkovivahteet

Perjantaina 17.1. 13km ja lauantaina vuorossa 25k. Yhteensä 38km.

Himoksen talvijuoksu tuli tutuksi jo viime talvena. Silloin kävin riutumassa 24km päivämatkan. Viimeinen kolmas pitkä nousu koitui kohtalokseni ja kaikenmaailman shortsimiehet ohitteli lopussa. Tästä innostuneena päätin tänä vuonna tuplata koko touhun. Viime vuoden kyykkääminen lopussa johtui varmaankin yöjuoksun puutteesta ja puolivillaisesta valmistautumisesta. Tänä vuonna virheet on korjattu.

IMG_20191227_152942-01.jpeg

Takana on elämäni paras juoksuvuosi (yli 1800km juoksentelua). Ylitin asettamani tavoitteet heittämällä. Juoksin hieman rauhallisemmin ja yksipuolistin treeniä reilusti. Lähes pelkkää juoksua ja nachojen syöntiä. Treeniä ja suolaa. Venyttelin pari kertaa ja opettelin syömään taateleita juostessa, viimeisenä mainitusta on tullut lempievääni juostessa. Satutin nilkkani toukokuussa, sain nilkan kuntoon ja onnistuin kangistamaan kropan uskomattoman jäykkää kuntoon. Olen siis valmiimpi kuin koskaan.

HimosTrailista on tullut lempipaikkani juosta. Ei vähiten tuttujen, vaan myös uusien tuttujen takia. Paikka on helppojen kulkuyhteyksien päässä ja olen jo kerran onnistunut lyöttäytymään mahtavaan mökkiin, jutustelemaan elämästä, tunteista, tulevasta juoksusta, haaveista, pettymyksistä ja tulevista haasteista. Kaikki tämä juoksuvalmistelujen yhteydessä ja illan pimetessä. Suosittelen hankkimaan juoksukavereita, ne on nimittäin mukava lisä yksin juoksenteluun.

Ensi kesänä näillä samoilla poluilla, tosin ilman lunta tulen saavuttamaan kauan kaipaamani ultraunelman ja nousen tuhansien muiden suomalaisten kanssa porukkaan, joka on juossut yli 42,195km matkan. Tavoite joka minulla on ollut reilun vuoden. Alunperinhän lähdin lenkille ja tarkoitus oli lopettaa, kunhan tulen takaisin kotiin. En sitten lopettanut.

IMG_20191109_114205.jpg

Aloitan Himoksen huippujen koluamisen siis jo perjantaina iltalähdöllä pimeään yöhön. Perjantaina luvassa on 13km lampun valossa ja hyvin nukutun yön jälkeen lauantaina 25km päivämatkana. Luvassa on todennäköisesti todella liukas alusta, joten ainakin minä menen nastakengillä. Sää voi tehdä pientä hallaa viime vuoden lumikauneutta odottaville. Itselleni huono sää ja liukkaat polut sopivat erinomaisesti, koska vauhtini on vakio.

Olen hionut taktiikkaa jo pitkään. Eli en ole miettinyt yhtään mitä teen. Yritän mahdollisuuksien mukaan tehdä oman juoksun ja annan nopeampien tarpoa rauhassa. Tosin muutamat tutut ovat jo uhonneet päihittävänsä minut, joka hieman kalvaa ja saattaa aiheuttaa allekirjoittaneessa yli-innokkaita ja turhan reippaita juoksuaskelia. Perjantain yöjuoksu voi olla itselleni hyväkin paikka iskeä juuri olosuhteiden ja pimeyden takia. En näe lasieni takaa yleensäkään mitään, joten se ei pääse yllättämään. Edellä kerrottu vaikuttaa lauantaihin niin, että toivon jaksavani maaliin. Ennakkosuosikin viittaa en onneksi kanna ja ystävilleni suon mielellään voittamisesta koituvia hurmoksen tunteita.

IMG_20200106_221531.jpg

Ystäväni Teemu Lammi kirjoitti viime vuoden tapahtumaan valmistautumisesta seuraavaa, kannattaa lukea varsinkin jos talvijuoksu ei ole niin tuttua juttua:

Himos Winter Trail ennakko

Itselleni tärkeimmät asiat talvijuoksussa on oikea varustautuminen. Päälle pyrin laittamaan melko lämpimästi, mutta en liikaa kerroksia ettei tule liian hiki. En käytä merinovillaa kutinan takia, suosin keinokuituja. Jos on sadetta laitan vedenpitävän takin. Housuissa suosin windstopperia, inhoan jalkojen palelua varsinkin etureisissä paleluntunteet hidastavat koko ukkoa. Jalkaan laitan perjantaina lämpimät ja lauantaina vedenpitävät sukat. Pipon päähän ja ohuet hanskat. Yöjuoksuun lamppu otsaan. Päivähimokselle pukeudun tämän lisäksi juoksuliiviin, johon otan hieman lisäevästä, urheilujuomaa ja vettä. Huoltoja HimosTrail tarjoaa tunnetusti paljon, joten ilmankin pärjää.

IMG_20191222_172015-01.jpeg

Jalkaan laitan nykyään talvikaudella aina VJn nastat, niin myös perjantaina Xero 5 ja lauantaina valitsen koipiini Xantet. Näitä pääsee muuten testaamaan kenkävalmistajan pisteellä, jos omia nastareita ei löydy. Olen sisäänajanut kengät jo ennen ja olen siinä mielessä onnekas, että löytyy kahdet nastarit. Ei tarvitse mennä lauantaina märillä kengillä. Säästän tällä loppuajasta arviolta 2min lauantain 25km matkalla.

IMG_20191128_193617-01.jpeg

Teemun tekstissään mainitsema kuunkierto on otettu nyt paremmin huomioon ja ymmärtääkseni perjantaille on jotakuinkin puolikuuta luvassa. Mikäli taivas on pilvetön voi kuu tarjota hauskan lisän. Oma toiveeni on, että jossain kauniissa maisemassa hikoileva ja tärisevä kroppani saadaan ikuistettua täydellisessä kuunvalossa. Olisipa lisäksi tyylikästä juosta itsensävoittajana kuunpaisteessa maaliin.

Osallistujia on tänä vuonna on puolet lisää viime vuoden lukuihin ja toivottavasti ohituspaikkoja löytyy hieman viime vuotista helpommin. Jos ja kun tänä vuonna reitti on pidempi ja kierroksia vähemmän, ei ruuhkaa samalla tavalla synny. Polku voi tosin olla tottumattomalle kovin liukas.  Kaatumis- ja nilkannyrjähdysvapaata kisaa kaikille, toivottavasti nähdään Himoksella!

IMG_20200110_174758.jpg

VJ Sarva kenkätesti

Tässä omat arvioni ja huomioni VJ Sarvan kenkämalleista XTRM, MAXx, Xante, Xero 5. Kaksi viimeisintä nastakenkiä.

VJ ja Sarva kengät valmistaa orivesiläinen M-Shoe Makers Oy. (En olisi taivuttanut Orivedeltä tulevaa yritystä oikein joten kopioin heidän nettisivuiltaan). Kenkiä saa nykyään monista paikoista.

IMG_20190917_095824.jpg

Olen saanut kaikki neljä kenkäparia testikenkinä. En ole sopinut antajan kanssa mitään vaan olen saanut vapaat kädet testata ja kirjoittaa kengistä.

Mielestäni kaikki kenkiä tulee sovittaa ja testata. Eri jalka ja eri juoksija pitää erilaisista asioista. Olen juossut useiden eri merkkien kengillä, mutta ihan oikeasti pidän VJn kengistä. Kaikissa näissä on tarpeeksi suojaavuutta ja pitoa. Erityisen leveitä kenkiä en voi käyttää, koska jalkani heiluu niissä. Toisaalta liian kapeat kengät hiertävät ulkosyrjään ja pienet irrottavat kynnet.

VJn kengissä suurimpana plussana on ollut kengänkärkien ja pohjan suojaavuus. Yksikään kivi tai juurakko ei ole tehnyt kipeää. Voin rymistellä huoletta kengillä lähes kaikkialla.

Kengän kokoni on 44, eli 28cm ja koko vastaa hyvin valmistajan tietoja ja on mielestäni linjassa myös muiden valmistajien vastaavaan.

VJ Sarva Xero 5

IMG_20191128_202927-01.jpeg

VJ Sarva Xero 5 M

Xero 5 on valmistajan mukaan normaalilestinen, 8mm dropilla ja 20 tähtinastalla. Kengässä on vettähylkivä kalvo. Droppi toimii itselleni erinomaisesti ja kenkää on helppo varioida pohjallisen ja käytettävän sukan mukaan. Tilaa on hyvin.

Takana testijuoksua 90km ja tämä on noussut jo nyt ylivoimaiseksi talvijuoksukenkä suosikiksi. Olen juossut Xero 5:lla lyhyitä viiden kilometrin lenkkejä ja pisimmät on olleet 3h tai 20km joista suurin osa jyrkkää ala- ja ylämäkeä.

Kenkä pitää hyvin erilaisilla alustoilla. Alamäet uskalsin rallatella pimeässä metsässä poikkeuksellisen kovaa. Lyhyillä lenkeillä kalvo pitää suurimman osan lumen tuomasta kosteudesta ulkopuolella. Pidemmillä lenkeillä on tänä talvena ollut tolkuttoman märkää, jos kenkä hörppää vettä se lähtee suhteellisen mukavasti kengästä pois. Vesi ei juuri haittaa minua kengässä tai kengän ulkopuolella.

Nastat pitävät hyvin ja antavat rennon juoksutuntuman sohjossa ja osin jäisessä maastossa. Jyrkimmät jäiset mäet on taidoillani otettava rauhassa. En ole kaatunut kertaakaan testijaksolla, joka taitaa olla oma ennätys kautta aikain.

Xero 5:lla meinaan edetä jatkossa kaikenlaiset talvijuoksut kisoista pitkiin hitaisiin lenkkeihin. Juoksen näillä enimmäkseen poluilla, eikä minulle juuri nyt ole juurikaan tarvetta maantienastariin, mutt. Yhdeksi yleiskengäksi se on varmasti hyvä valinta.

Pelkällä asfaltilla en ole juossut, kuin siirtymiä. Nastat eivät tuntuneet läpi. Pohja on suojattu hyvin, eikä mitään iskuja ole osunut jalkapohjaan. Pohja on itselleni tarpeeksi iso, joten myös jäätyneiden purojen ja lammikkojen ylittäminen on tapahtunut mukavasti.

Xero 5 kenkää vertaisin Sarvan Xtrm (arvioitu alempana) malliin istuvuuden puolesta. Suosittelen testaamaan kyseistä kenkää. Aion rallatella kengällä johonkin huhtikuulle, kunhan polut ovat täysin sulat.

IMG_20191128_193617-01.jpeg

Kenkä on perinteisemmän värinen, kuin esim Xtrm. Olen itse koulukuntaa, jossa kenkä saa olla värikäs. Joten siitä iso miinus. Oranssi/musta on mallia ok.

Xero 5 on muuten arvioita uusimmassa Juoksija-lehdessä. (9/2019)

VJ Sarva Xante

IMG_20191114_193910-01.jpeg

VJ Sarva Xante M

Xante on Xero 5:n tavoin normaalilestinen nastakenkä. Siinä on 10mm droppi ja vettä hylkivä kalvo. 20 tähtinastaa takaa pidon. Käytettäessä Xante tuntuu kuitenkin selkeästi Xero 5:sta leveämmältä ja sopii kokonsa puolesta pidemmille lenkeille.

Kantapääongelmieni takia Xante toimii hyvin lisäpohjallisen ja kantapehmikkeen kanssa. Droppi ei häiritse itseäni ja tuo lisädroppi toimii itselläni. Kengänkärki ei hankaa varpaita, eikä kenkä paina mistään. Paksummalla sukalla voi lisäpohjallisen kanssa vähentää tai lisätä tilaa kengässä. Haluan kengän olevan aina napakka, mutta varpaille tahdon tilaa. Tätä Xante tarjoaa.

Takana testijuoksua 50km ja kenkä sopii talven pidemmille lenkeille. Umpihangessa kenkä ei lipsu ja liukkaalla maantiellä kenkä antoi mukavan pidon. En tunne nastoja kengän pohjan läpi.

dav

Kenkä pitää hyvin erilaisilla alustoilla. Kalvo piti tänään testilenkillä kylmän ja lumen kengän ulkopuolella ja pienessä pakkasessa kenkä oli lämmin. Vettäpitävän sukan kanssa suurin osa kenkään menneestä vedestä valuu pois, eikä ainakaan itseäni häiritse ollenkaan.

Xante on melko helppo saada tukevasti jalkaan ja siinä on Sarvan kesämalleja pidempi iltti (se läpäre minkä päällä nauhat kulkevat). Tämä suojaa nilkkaa nauhojen aiheuttamalta kiristyksen tunteelta. Kengän saa sidottua omaan siroon nilkkaani tiukasti.

Xante on pohjasta suojattu ja vain terävimmät kivet, jotka osuvat aivan kengän keskelle tuntuvat läpi, mutta eivät aiheuta ongelmia. Vertaisin kenkää kesämalleista MAXx-kenkään, tosin Xante on hieman kapeampi.

Kenkä on musta, harmailla yksityiskohdilla ja valkoisella pohjaraidalla. Suosin mielummin värikkäitä kenkiä, mutta kenkä osuu varmaan monien silmään. Itse toivoisin räväkämpiä yksityiskohtia.

VJ XTRM

IMG_20190621_105252.jpg
https://www.vjsport.fi/fi/vj_shoe/vj-xtrmpolkujuoksu/

Olen juossut kengällä noin 400km enimmäkseen kotipoluilla ja tehnyt pari vierailua kauemmas kengät jalassa. (5-42,2km lenkkejä). Kenkä ei ole aiheuttanut jalkoihin yhtään rakkoa.

Kengässä on todella maltillinen droppi ja räyheät nappulat pohjassa, jotka pureutuvat hyvin polkuun. Lyhyet siirtymäpätkät maantiellä ei tuota ongelmia.

Kengän pito on todella hyvä. En ole joutunut murehtimaan, että kenkä ei pitäisi. Märkä kalliokaan ei ole ongelma, kunhan ei ihan itsemurhakallioita yritä alas. Kengällä on mukava juosta lujaa ja se suojaa hyvin poluilla olevilta juurilta ja kiviltä. Kastuessaan kenkä ei muutu läpimäräksi vaan päästää hyvin veden pois.Kenkä istuu hyvin jalkaan.

Jalkapöytäni on siro, joten sain kenkään ylimääräisen pohjallisen turhan tilan pienentämiseksi. Varpaille jää silti tarpeeksi tilaa, eikä kynsiongelmia ole ollut. Juoksin kengällä jopa 33km Pirkan hölkän. Suurimmaksi osaksi hiekka ja sorateitä. Kenkä on tällaiseen melko karu, mutta silti juostava.

Kenkä pitää pukea jalkaan tarkasti ja varsinkin (kuivumaan) poisotettu pohjallinen on syytä asetella tarkkaan kenkään parhaan mahdollisen juoksutuntuman saamiseksi. Tämän oppii onneksi nopeasti.

IMG_20190920_175252-01.jpeg

Iltti ei riitä suojaamaan nilkkaa, mikäli käytän viimeistä lukkonauhoitusreikää. Muutenkin toivoisin pari senttiä pitempää ilttiä. Plussaa silti iltissä olevasta pehmusteesta joka suojaa kivasti nilkkaa nauhojen puristukselta. (käytän lukkonauhoitusta viimeisen ja toiseksi viimeisen reiän välillä). Kenkä on ollut jalassani AulankoTowerTraililla (21km), HimosTraililla (28km) ja myös NuuksioClassicin maratonilla (42). Ja tietysti lukuisia kertoja kotipoluilla.

Osa ei pidä XTRMn värityksestä, itse kuitenkin pidän jos kengässä on väriä. Punainen ja neonkeltainen on kieltämättä hämmentävä yhdistelmä. Se kuitenkin toimii itselleni ja mutaisesta kengästä näkyy jompikumpi väreistä. Tämä lienee iso bonus, jos kenkä irtoaa esimerkiksi suohon? En tiedä miten, mutta jos.

VJ MAXXx

IMG_20190612_183454-01.jpeg

VJ MAXx

Lopussa myös Juha Jumiskon kommentit kengästä.

Olen juossut kengällä n.200km kotipoluilla.

Kengässä on 6mm droppi ja verrokkituotetta (VJ XTRM) maltillisemmat nappulat pohjassa. Kenkä on enemmän maantietossun kaltainen mielestäni.

Kengän pito on todella hyvä. En ole joutunut murehtimaan, että kenkä ei pitäisi. Märkä kalliokaan ei ole ongelma. Jos kenkä ei ole tarpeeksi kireästi jalassa kenkä pitää ja jalka jatkaa matkaa. Nilkkani on kenkään hitusen liian kapea, mutta myöhäissyksyn märemmillä keleillä ja paksumman sukan kanssa kenkä sopii myös omaan jalkaani. Keskikesällä en sillä tästä syystä juokse.

Kengän rockplate suojaus toimii hyvin poluilla olevilta juurilta ja kiviltä. Ominaisuus jota arvostan paljon. Osun paljon kiviin ja juuriin, joten suojaus on kivalisä, voin nauttia juoksusta varomatta liikaa askelia. Myös kengän kärki suojaa erinomaisesti iskuilta. Kun sometan, kompastelen. Mahtava ominaisuus.

Edelleen jalkapöytäni on siro, joten sain kenkään ylimääräisen pohjallisen turhan tilan pienentämiseksi. Epäilemättä kengän lesti toimii normaaliin jalkaan omaani paremmin. Oman näkemykseni mukaan lestiä voisi sanoa leveämmäksikin. Varsinkin nilkalle on paljon tilaa. Monet tuttuni pitävät tossusta todella paljon ja se tarjoaa jalalle tilaa pitkille lenkeille.

Kenkä tulee olemaan oma syksy ja alkutalven kenkä. Kengässä on paljon tilaa ja sinne mahtuu helposti paksu sukka tai jopa kaksi sukkaa.
Pidän MAXx kengän värityksestä ja se on hauska väripilkku jalassa siellä ja täällä.

IMG_20190922_114822-01.jpeg

Lupaamani ammattilaisen lausunto:
Juha Jumisko kertoo, että kun kerran sai VJ Sarvat jalkaan, ei paluuta muihin ole ollut: Vuoriultratykki kehuu: ”Erityisesti tuo pohjamateriaalin pito on jotain niin jäätävää, et en enää voi vaihtaa muihin 🙂 nyt ku XTRM ja MAXx mallit tuli niin on lestissäkin sopivasti leveyttä ja vaimennusta mun tarpeisiin pitkillekin ultrille. Pito on tärkein ja ketteryys.”

Hitusen verran siistiä, että tällä kengällä voi juosta vuoriultria kovalla tasolla ja taittaa kivoja metsälenkkejä maltillisemmilla vauhdeilla. Suosittelen muuten testaamaan kenkää myös metsäkävelyillä, toimii sienestäessä erinomaisesti.

Loppukaneettina totean vielä, että kenkien joista pitää arvioiminen on hankalaa. Haluan uskoa, että olin rehellinen ja pyrin poimimaan kengistä tärkeimpiä huomioitani. Eri kenkiä testaamalla pääsee varmasti parhaimpaan tulokseen.

PPJ:n hallituksen terveisiä

Moi kaikki polkujuoksun ystävät! Pirkanmaan polkujuoksu ry:n (PPJ) kevätkokous pidettiin juuri ajallaan lokakuussa ja yhdistykselle valittiin uusi hallitus. Puolet jengistä vaihtui ja nyt mukana ovat Manu (allekirjoittanut, pj), Sini, Jonna, Annakaisa, Reima ja Samuli. Kevätkokouksen jälkeen pidettiin marraskuussa vielä toinen kokous, jossa suunniteltiin toimintaa ja yhteistyökuvioita tulevalle vuodelle. Lisäksi messengerissä viestiä liikkuu välillä vilkkaastikin. Kevään toimintapaketti alkaa olla kasassa, ja esittelen sitä seuraavaksi.

  • Talvikauden avaustapahtuma järjestetään Kauppi Sports Centerissä 8.1. klo 17.30 alkaen. Paikalle saapuu VJ-sportin (Sarvan valmistaja) edustaja testitossujen kanssa. Talvikelille passelia mokkasiinia pääsee testaamaan nastalla ja kenties ilmankin. Samalla pidetään yhdistyksen esittely ja kuullaan mahdollisesti muutakin mielenkiintoista asiaa
  • Talvikauden ajan järjestämme keskiviikkolenkkejä joka toinen viikko Kaupissa ja joka toinen vaihtelevasti ympäristössä (Kyötikkälä, Lamminpää, Nokia). Näillä lenkeillä on yhteistyökumppanina Lähitapiola viime vuoden tapaan. Säännölliset lenkit jatkuvat huhtikuun loppuun asti, jatkosta keskustellaan myöhemmin
  • Treelinen polkujuoksutapahtumassa 18.4. olemme yhteistyökumppanina (rooli ja tehtävät tarkentuvat myöhemmin). Myöhemminkin tehtäneen yhteistyötä Treelinen kanssa
  • Yhdistyksen kevätleiri järjestetään 25.-26.4. (la-su) Seitsemisissä. Leirin tukikohdaksi on varattu Pitkäjärven kämppä, jossa voi yöpyä ja saunoa lenkin päätteeksi. Luvassa eripituisia lenkkejä ja rogaining-treeni
  • Sarvan kesämallisto otetaan esittelyyn kesäkauden alussa, ajankohta tulee tarkentumaan (toukokuun alku)
  • Kesällä tullaan järjestämään ainakin tunkkausta Mustavuoressa ja mahdollisesti muutakin kivaa

Muutama sana yhdistyksestä (PPJ): toimimme TTR:n taustalla ns. virallisena organisaationa. Yhdistystä tarvitaan silloin kun täytyy liikutella rahaa ja näyttää viralliselta ulospäin (paitatilaukset, tilavuokrat, rahoituksen hakeminen, yhteiskunnallinen vaikuttaminen polkujuoksijoiden edun ajamiseksi). Jäseniä on tänä vuonna kuutisenkymmentä. Rahoitusta olemme hankkineet yhteistyökuvioilla (Lähitapiola, jälleenmyyjät ja varusteiden valmistajat) ja tietenkin jäsenmaksuilla. Tänä vuonna jäsenmaksu oli kympin ja hinta säilyy samana myös tulevana vuonna, eli jäsenyyden ei pitäisi ajaa ketään konkurssiin mutta yhdistyksen toiminnan kannalta olisi tietenkin tärkeää että mahdollisimman moni liittyy jäseneksi. Tulevalle kaudelle lupaamme järjestää myös ihan konkreettisia jäsenetuja, joista on iloa ja hyötyä kaikille.

Viimeiseksi haluaisin muistuttaa vielä tärkeästä asiasta: uusille yhteislenkkien vetäjille on aina tilaa! Talven yhteislenkkien vetäjille yhdistys tarjoaa kauden lopuksi joko Suomen ladun polkujuoksuohjaajakurssin, TTR-tekstiiliä tai kisareissun. Lenkkien vetäminen on leppoisaa touhua ja porukassa on aina kiva lenkkeillä. Mikäli olet kiinnostunut niin nakkaa viestiä esim. allekirjoittaneelle tai hihkaise kiinnostuksestasi vetäjälle yhteislenkillä. Lenkin vetämiseen ei tarvita huippukuntoa tai -kokemusta, mutta jonkinlainen paikallistuntemus polkujen suhteen on hyvä olla olemassa.

Hyvää alkavaa vuotta! Poluilla nähdään!