Road to Himos Extreme 2019, osa 3. Marraskuu

Monien iloksi tarinani jatkuu jälleen. Ensi kesän HimosExtreme sai tänään seurakseen ilmoittautumiseni HimosWinterTrail tapahtuman Extreme (25km) matkalle. Himos @Jämsä olen tulossa taas käymään. Päivämäärä on 9.2.2018, mikäli joku haluaa haastaa minut tai muuten vaan kokee tarpeelliseksi merkata kalenteriin (tuskin ihan tolkuttoman ylivoimaista estettä saan sinulle rakennettua, mutta yritys on kova). Halvin hintaporras on muuten voimassa vielä huomiseen saakka (28.11.). Alehaukat aaaaawink aaaawink.

Marraskuun treenit ovat sujuneet hyvin ja kokosin yli 100km juoksua tässä kuussa, joka on hyvin ja riittävästi just nyt. Suurin osa kotimetsässä erilaisia nopeampia ja hitaampia kirmailuja. Tärkeintä on kuitenkin ollut säännöllisyys. Juoksun lisäksi olen onnistunut jumppaamaan, kiipeilemään ja taas innostunut lihaskunnosta. Hyvät asetelmat erinomaiseen juoksuvuoteen 2019 näyttäytyvät selkeinä horisontissa kunhan tahti pysyy samanmoisena. Näen jo valveunina, kuinka luminen polku avautuu edessäni ja sen päässä kirkkaat salamavalot ja joukko urheiluruudun toimittajia kyselevät miten joku on näin nopea, ketterä ja silti näin vaatimaton. Vastauksena annan mysteerisen litanian erilaisia totuuksia elämästä, itselleni tärkeistä asioista ja loppuun kiitän tulevia sponsoreita ja kotiväkeä tuesta. Mahdollisiin lisäkysymyksiin en jää vastailemaan. Tietenkään.

Mieli ja keho on hiljalleen saatu toimimaan just eikä melkein. Treenaaminen maistuu paremmalta kuin koskaan ja sain jopa pieniä vieroitusoireita, kun en ehtinyt lenkille viikonloppuna. Tähän erilaisia osatekijöitä on monta, mutta tärkeimmät on positiivinen somepalaute (yli 5tykkäystä/per postaus ja 80 uutta insta seuraajaa). Toiseksi uudet ja vanhat juoksukaverit. Kolmanneksi aina vaan sopivammat varusteet. Viimeisenä itselleni kirittäjäksi on noussut Strava, joka piiskaa kohti parempia tuloksia. Mahtisovellus, joka päivittyy automaagisesti Suunnon kellostani puhelimen kautta. Kaiken edellä mainitun lisäksi ilmoittautumiset tuleviin kisakoitoksiin auttavat huomattavasti tavoitteellisessa treenaamisessa. Maaliin pitää ja on pakko päästä, sitä varten olisi hyvä kartuttaa kilsoja lenkkitossut jalassa.

Ja nyt edelleen kohti joulukuuta. Tärkeänä lisänä aiempaan aion harrastaa poikkeuksellisen paljon pakkaslenkkejä, ettei Himos selätä miestä, trikoita tai haaveita maaliinpääsystä.

IMG_20181127_173910_527

#lähilenkki – Kauppi 4.12 – ohjattu polkulenkki aloittelijoille sekä kenkä- ja lampputestausta. Tule mukaan!

Tampere Trail Running ja LähiTapiola Pirkanmaa tarjoavat talven aikana 20 kaikille avointa ja maksutonta matalan kynnyksen polkulenkkiä aloittelijoille. #lähilenkit aloitetaan ensi tiistaina 4.12. kello 17 UKK-instituutilla Kaupissa. Lenkkejä vetävät Suomen Ladun kouluttamat polkujuoksuoppaat Tampere Trail Running yhteisöstä.

Paikalla ovat myös Salomon ja Intersport kenkä- ja lamppuesittelyineen. Lenkille osallistujat saavat halutessaan juosta Salomonin uusilla malleilla sekä testata samalla Petzlin lamppuja.

Aloitamme kello 17 UKK-instituutin auditoriossa. Ensiksi vuorossa Salomon kenkäesittely ja Petzl-lamppuesittely. (Petri Kovalainen) Sen jälkeen puhutaan lajista enemmän: välineistä, turvallisuudesta ja juoksutekniikasta.  (TTR)

Metsään päästään lähtemään viimeistään kuudelta. Vauhtiryhmiä on kaksi: kevyt hölkkä ja kävely. Ilmoittautuduthan tähän tapahtumaan Lähitapiola Pirkanmaan sivulla
Tilaisuuteen mahtuu noin sata henkeä.  Lamppuja riittää 50 ensimmäiselle, joten ota varuilta oma lamppu mukaan.

Lenkin jälkeen on mahdollisuus käydä Kaupinojalla saunomassa, maksu erikseen Kaupinojalle, hinta 8 €.

#lähilenkki #tamperetrailrunning #lähitapiolapirkanmaa #salomon #intersport

deep in the forest

Eeppinen seikkailu Kintulammilla

Tarina alkaa, niin kuin monet muutkin eeppiset seikkailut. Tähän kyseiseen ei tosin liity hobittia joka haluaisi eroon sormuksesta, kuningaskuntaa vainoavaa lohikäärmettä tai edes seitsemää kääpiötä. Tarinan taustalta voi kaiketi löytää opetuksen ja roppakaupalla elämänviisauksia. Tai sitten ei. Siihen voi palata ja sen voi kertoa turvallisin mielin lapsille. Tai sitten lukemisen voi lopettaa jo nyt.

Tämän tarinan päähenkilöt ovat melko tavallisia miehiä, jotka lähtivät kohti tuntematonta. Seikkailua ilman päämäärää tai kunnollista, kotona läpi menevää selitystä. Kyseisen tarinan aamu oli melko tavallinen, tosin aikaisella herätyksellä. Aamupala. Matkatavaroiden näpläämistä ja valintaa. Tyhjää tuijotusta ja kellon vilkuilua. Pakkaamista, jännitystä, odotusta.

Toinen miehistä kurvasi autolla hakemaan tuota toista, seikkailunhaluista urhoa. Määränpäänä oli lähialueella sijaitseva Kintulammi, retkeily ja polkuparatiisi Tampereella. Mystinen ja taianomainen paikka. Perillä auto parkkiin. Nopeasti irtotavarat taskuihin (varmuudenvuoksi leivänmuruja ja kanankoipi pelottavan noidan varalta).

He olivat laittaneet päällensä trikoot. Miehet eivät olleet kuitenkaan niin sanotusti trendikkäitä, vaan käytännöllisiä. Jalassa heillä oli lenkkeilykengät, mallia joka sopii metsään. Käteen oli kiedottu urheilukellot. Päällensä he olivat sujoittaneet vettä ja tuulta hylkivät takit. Lämpimät sukat ja toisella upouudet Sealskinzin hanskat. Tyylikkäät mustat. Toisella oli saman merkin sukat. Erinomaisia molemmat. (Ei kaupallista yhteistyötä…vielä?). Mukaan vielä seikkailunhalua ja auki olevat aistit. He olivat polkujuoksijoita.

Suunta metsään, niin sanottua ennalta suunniteltua reittiä. Yhteistuumin polkuja yhä syvemmälle metsää. Pieni jännitys, joka pirskahtelee juoksun vallatessa kehoa ja mieltä. Jokaisen haarautuvan polun kohdalla päätös jatkaa sitä oikeaa, hyvin merkattua reittiä. Eteenpäin, nopeasti mutta päättäväisesti. Virheitä vältellen, jokainen lipsahdus on hidastus joka ei vie matkaa eteen, vaan sivulle tai viistoon eteen, muttei suoraan eteenpäin. Tätä ja sitä, kunnes miehet saapuivat sähkölinjan vierestä tielle. Perusratkaisu tehdään hetkessä, eli oikaista vähän ja tieltä takaisin metsään.

Tässä vaiheessa polkujuoksu vaihtui rämpimiseksi hakkuuaukeilla, rämeessä, suolla, sammalten peittämillä kukkuloilla, kuusikossa, uudestaan suolla, hakkuuaukealla, voimalinjan alla ja kaikki alusta uudestaan. Sakeassa pöpelikössä ja kuusien läpi. Ja vielä kerran sama suo yli. Ja eteenpäin. Muutamia juoksuaskelia ja taas kävelyksi, kun ei maaperä palauta askelta, eikä polkua näy.

Noin 4km myöhemmin miehet palasivat lähtöpaikkaan ja totesivat lähteneensä täysin väärään suuntaan, jo heti alussa, välittömästi ja varmasti. Jotakuta olisi saattanut jopa ärsyttää. Ei näitä kahta, he olivat seikkailijoita. Yhdessä. Tiimi ja joukkue. Myöhemmin ajateltuna, aika kului onneksi leppoisasti metsässä kenkiä kastellen ja nilkan nyrjähdystä vältellen. Jotka molemmat tekevät lajista sen, mitä sen pitääkin olla.

Loppuun vielä 30min spurtit alkuperäisesti suunnitellulla reitillä joka tarjosi neulaspolkua, kauniin auringon paisteen ja leppoisaa polkuelämyksellistä syyspäivän reippailua. Takaisin toisen miehen autolle, energiapatukoita ja juomia lärviin ja kotiin. Reilu 1h 35min polkuiloittelu rämpimisefektillä tehty ja olo on perinteisen hyvä. Kiitos sille toiselle miehelle ja vinkkinä muille, että viimeistään kilometrin jälkeen kannattaa varmistaa onko reitillä vai tahtooko ottaa riskin, joka ei ehkä kannata. Mutta on silti sen arvoinen. Hyviä polkuja ja niiden vierustoja kaikille!

Lähilenkki – matalan kynnyksen ohjattu polkujuoksulenkki. Tule mukaan!

#Lähilenkki-kalenterista

#Lähilenkki-kalenterin talvelle 2018-2019 tuottavat yhteistyössä Tampere Trail Running ja LähiTapiola Pirkanmaa. Tarjolla on kaksikymmentä matalan kynnyksen ilmaista yhteislenkkiä aloittelijoille joulukuusta huhtikuuhun. Lenkkejä vetävät TTR:n jäsenet ovat käyneet Suomen Ladun polkujuoksuopaskurssin. Polkulenkkejä järjestetään ympäri Tampereen seutua: Kaupin urheilupuistossa, Kyötikkälässä (Kangasala), Hervannan Suolijärvellä, Sarpatissa (Nokia) ja Teivaalanharjussa (Tampere/Ylöjärvi).

Lenkkikalenterista löytyy tapahtumia sekä arkena että viikonloppuisin. Viikonlopun lenkit järjestetään valoisaan aikaan mutta arki-iltaisin liikutaan pimeässä, jolloin otsalamppu on pakollinen varuste.

Vauhtiryhmiä on yleensä sekä kävelijöille ja hölkkääjille omansa. Lenkeillä jaetaan laji- ja välinetietoutta sekä tutustutaan kaupunkiluonnon parhaisiin polkuihin. Vasta-alkajille suunnattujen lenkkien lisäksi Tampere Trail Running järjestää jäsenilleen myös vauhdikkaampia ja pidempiä lenkkejä.

Talven #lähilenkki-kalenteri löytyy kalenterista osoitteessa https://tamperetrailrunning.fi/lahipolut , josta näet kulloisenkin lenkin ajankohdan, lähtöpaikan, vetäjät ja vauhtiryhmät. Lisäksi tietoa myös lenkkimaastosta.

Ensimmäinen #lähilenkki on kello 17 tiistaina 4.12 Kaupissa. Samassa yhteydessä on myös Salomonin ja Petzlin tuote-esittely ja testaus. Pimeälle polulle pääsee siis turvallisesti.

Itse lajista

Polkujuoksu on voimakkaasti suosiotaan kasvattava laji, jossa juostaan kapeilla metsäpoluilla.  Luonnossa liikkuminen tuo juoksuun paljon elementtejä, joita et tasaisella tiellä saa. Tampere Trail Running järjestää yhteistyössä LähiTapiola Pirkanmaan kanssa tämän talven aikana 20 matalan kynnyksen polkulenkkiä. Lenkkien kohderyhmänä ovat sekä aloittelijat että aktiiviset juoksijat, jotka haluavat kokeilla lajia opastetusti.

Tampere Trail Running

Tampere Trail Running on yli 1300 jäsenen Facebook-harrastusryhmä. FB-yhteisössä jaamme tietoa lajista ja kaverilenkeistä, sekä teemme matkoja suomalaisiin polkujuoksutapahtumiin. Tervetuloa mukaan kokeilemaan lajia turvallisesti!

#tamperetrailrunning #lähitapiolapirkanmaa #lähilenkki #lähiliikunta

 

Polkujuoksijoiden sisäliikuntavuoro Saukonpuiston koululla (Tampere) perjantaisin 18:30

Pirkanmaan Polkujuoksu ry tarjoaa jäsenilleen sisäliikuntavuoron.
Vuorot starttaavat perjantaina 26.10 Saukonpuiston koulun liikuntasalissa klo 18.30. Tampere Trail Running fb-yhteisön jäsenet pääsevät mukaan vuorolle liittymällä yhdistyksen jäseniksi – kaikki ovat tervetulleita mukaan toimintaan! Ohjeet liittymiselle löydät täältä. Jäsenmaksu on kuluvalta vuodelta 10 €.

saukon

Vuoron tarkoituksena on tarjota yhdistyksen jäsenille se viikottainen venytys / lihaskunto / liikkuvuus / koordinaatiotreeni joka muuten jää tekemättä kun kotona ei ehdi / jaksa / viitsi / tunnu just nyt siltä. Porukassa jaksaa! Treeniohjelma tuotetaan osallistuvan porukan omin voimin niin, että ensimmäiset pari vuoroa vetää ammattilainen jotta opimme oikeat liikkeet ja liikeradat sekä miksi näin tehdään. Jatkossa treenit vedetään alussa saaduilla opeilla omin päinemme sekä kollektiivisesta treenitietämyksestämme ammentaen. Hyvä siitä tulee!

Ota mukaan oma jumppa-alusta ja mahdollisuuksien mukaan myös muuta rekvisiittaa saa tuoda paikalle, eli kahvakuulia, käsipainoja, kuminauhoja, jumppapallo ja kaiutin musiikkia varten. Sovitaan näistä tarkemmin fb:ssä. Sisäliikuntavaatteet, hikipyyhe ja vesipullo tietty mukana. Vuoro kestää yhden tunnin. Tätä herkkua on tarjolla joka perjantai 7.12. asti, jolloin siirrytään joulutauolle (vuoroja ei saatavissa). Kevätkausi avataan 11.1. ja viimeinen vuoro on 12.4.

/Manu Humppi

BikeMap – uusi hieno reittipalvelu

Marko Suomi on tehnyt Stravan reittitietojen, Mapantin ja Arpotechnon karttojen pohjalta uuden hienon karttapalvelun, BikeMapin


Näin Marko kertoo:

Kiitos ahkeran harrastajaporukan Tampereen alueen maastopyöräpolut on merkittäviltä osin kartoitettu ja luokiteltu ajettavuuden mukaan. Tämä karttadata on ollut tarjolla jo hyvän tovin Arpotechnon ylläpitämällä palvelimella (http://kartta.arpotechno.fi/kartta.html).

Karttadatan helpommaksi hyödyntämiseksi väkersin omaan käyttöön web-sovelluksen jolla voi katsella karttadataa useammasta lähteestä, näyttää kartalla GPS-reittejä sekä tiedostoista että Stravasta sekä piirtää ja muokata omia GPX-reittejä (automaattireitityksen kera) siirrettäväksi vaikka Garminin mittareihin. Toimii myös puhelimessa maastossa suunnistusapuna. Helpottaa uusiin alueisiin tutustumista etukäteen reitin suunnittelemalla tai porukkalenkkien jälkeen ihmettelyä missä oikein ajettiin.

Saattaapi olla jollakin muullakin samanlaisia tarpeita joten saa vapaasti käyttää https://bikemap.finomena.fi.

Piirretyt reitit siirtyvät ainakin Suunnon kelloihin ja olettaisin myös Garminin kelloihin tosin oma kokemus vain Garminin pyörämittareista. Juostessa on myös pyöräilyä sujuvampaa katsoa kännykästäkin suunnistusapuja, Android toimii tuossa hyvin, iPhone heikommin tällä appsilla.

Polkujen väri- eli vaikeustason luokitus tehty maastopyöräilyyn, antaa osviittaa juostavuudesta myös, tosin sillä erolla että punainenkin polku on yleensä ihan ok teknistä juostavaa vaikka fillarilla meneekin jo tunkkaamiseksi.


Voit testata tätä sovellusta myös reittien kanssa.

Voit ladata Kaupista testilenkin tiedoston täältä ja sen jälkeen lisätä BikeMapiin tuon tiedoston. Lähtopaikka on UKK-parkkis. Bikemap näyttää sitten sijaintisi pyöreällä punaisella pallolla

Tässä reitti ladattuna nettisivulle

bikemap.PNG

Strava-sekmentit tutuiksi

Hyvän ystäväni mukaan, treeni ei ole treeni, jossei sitä laita nettiin. Tästä syystä olen laittanut lähes kaikki treenini nettiin jo jonkin aikaa. Instaan, faceen ja tänne. Tässä taas yksi. Suosittelen todella liittymistä TampereTrailRunning Facebook ryhmään ja seuraamaan Instaa. Oma polkujuoksemiseni on laajentunut eksponentiaalisesti kaikilla osa-alueilla. Apua, neuvoja ja lenkkiseuraa on helppo löytää eripuolilta Tamperetta.

Otsikon Strava-sekmenteillä tarkoitetaan lyhyehköjä pätkiä esim.polkuja joille GPS kellosi, kellon ohjelma ja Strava niminen sovellus päivittää omat huippuaikasi. Helppoa ja hauskaa. Voit vertailla huippuaikasi muiden vastaaviin.

Päivän lenkkille otin ryhmäni mukaan, eli valmentajani ja kuvaajani, menin siis yksin. Päätin kiskaista peruslenkin painottaen lenkin kuvaamiseen ja Strava-sekmenttien murskaamiseen. Tavoite oli parantaa ns.Kivikkokurun alamäen, Maksimäen alastulon ja viimeisenä Maston polkunousun aikoja. Nämä kolme olivat jo pitkään vaivanneet minua. Nimi oli saatava listoille top-kymppiin. Tulos tai ulos.

Päälle laitoin nopeimmat varusteeni ja kampasin lähtiessä tukan taakse, päälle pipon. Lenkin ensimmäinen vitonen energiatasojen nostoa. Imin itseeni voimaa, ketteryyttä ja tarkkuutta. Havainnoin ja olin auki. Rauhallinen, mutta tarkka. Niin varmaan joo, kunhan juoksin ja yritin olla kaatumatta.

Ensimmäinen Stravasetti oli Kivikkokurun alamäki, otin varman päälle ja huilasin huipulla. Sidoin kengät tiukemmin, otin hörpyn vettä. Ja vedin täysiä. Muutamaan otteeseen askel piteni turhaan. Tästä tulisi nimi lehteen, nilkannyrjähdys tai häpeä. Tulos kotona yllätti, olin kolmas (All-Time). Palkintosija! Onneksi en tiennyt tätä metsässä vaan lähdin taistelemaan muutkin sekmentit…

Seuraava tiukka rutistus oli Maksimäen alamäki, eli pitkähkö juostava tykitys. Huilahdin huipulla, mietin mitä on luvassa ja mietin askeleiden paikat. Kivikiveltä, juurakkojuurakolta. Latasin tähänkin kaikkeni. Ja lopputulos kaikkien aikojen listalle viidenneksi. Ei huonosti, mutta parannettavaa jäi.

Kolmas ja oma lempparini on Maston polkunousu, jonka tiedän pitkäksi ja rankaksi nousuksi. Varsinkin alun helpomman osuuden jälkeen hetki mennään todella ohutta ja jyrkkää kalliojuurakko-osuutta, joka hellii pohkeita ja reisiä. Lihasta kun ei löydy, menen pelkillä jänteillä. Yllätyksekseni nimi komeilee hetken neljännellä paikalla kaikkien aikojen listalla.

En tiedä miksi, mutta nämä Strava-sekmentit innostivat yrittämään kovempaa. En lähtenyt hieromaan kohtia uudestaan, vaan kerran ja se siitä. Kiitos Mikalle sekmenttien alun ja lopun näyttämisestä, varmuuden vuoksi menin kaikissa 50metriä yli.

Tampere Trail Running – Suuri Polkukuvakisa 2018 on ratkennut!

Voittaja julkistettiin tänään Ylen Mennään Metsään tapahtumassa Helvetinjärven kansallispuiston portilla.

Katja Niininen kertoo…

Tuomariston perustelut (Manu Humppi)

TTR:n ensimmäinen polkujuoksuvalokuvakilpailu on kilpailtu. Alkukesästä julkaistuun kisaan saapui elokuun loppuun mennessä paljon hyviä ehdokkaita. Kuvista löytyi sekä sykähdyttäviä maisemia että juoksemisen ja kuvaamisen iloa. Kilpailuehdotusten joukosta raati valitsi yksimielisesti parhaaksi kuvan Deep in the forest, jonka tekijäksi paljastui Pasi Mäntylä.

deep in the forest

Voittajakuva on klassinen luontokuva, jonka ainekset ovat hyvin kuvaajan hallussa: etualan huurteinen sammalpeite, keskiosan jääputous lumivanoineen ja taustan virkaa nerokkaasti toimittava metsän takana loimottava valkeus. Kuva kutsuu sisäänsä kuin legendaariset Putte-Possun nimipäivät: oi jospa oisin saanut olla muu-kaa-na! Sommitelma toimii yksinkertaisin mutta varmoin eväin. Vertikaalista rytmiä rikkoo vain yksi tarkkaan harkittu laskeva diagonaali ja aksentitkin ovat liki kultaisessa leikkauksessa. Värisävyjä on mehusteltu digitaalisen kuvankäsittelyn keinoin juuri ja juuri sovinnaisen rajoissa, ei liikaa, mutta riittävästi jotta matalalta valaistun metsän herkulliset sävyt pääsevät parhaalla tavalla esiin.

Raadin valinta oli lopulta selkeä, mutta joukkoon mahtui toki monia muitakin hyviä otoksia. Kiitämme erityisesti niitä rohkeita, jotka uskaltautuivat kuviin malleiksi. Olisimme toivoneet enemmän katseita kohti kameraa, eli ensi kerralla rohkeita hymyjä kuvaajalle vaikka reisissä hapottaisikin. Voittajakuvan tapaan joukossa oli muitakin vastavalokuvia, joissa valo lankeaa edessä olevasta aukosta kuvaajaa kohti. Joukosta erottuakseen näihin olisi kaivattu jotain spesiaalia, joka nappaa katsojan huomion. Valokuvan tärkein asia eli valo oli näissä hyvin esillä – raati kiittää.

Luontoon sijoittuvien kuvien joukossa oli vain yksi rakennettuun ympäristöön sijoittuva kuva, joka kertoo vauhdikkaasta mäkitreenistä uittotunnelissa. Raati kiittää hauskasta ideasta, jolla olisi teknisesti hiotumpana versiona ollut mahdollisuuksia kamppailemaan jopa kisan voitosta.

Kuvakisaan saataneen jatkoa myöhemminkin, joten pitäkäähän kuvausvälineet jatkossakin lenkillä mukana. Syksyn parhaat värit ovat vasta tulossa, vai löytyykö seuraava voittaja kenties marraskuisesta hämäräntihkusta? Talven hanget ja auringon korkea kiilto niiden päällä, kevätaamun ensimmäinen sarastus, aiheita kyllä piisaa!

Tuomaristossa olivat Katja Niininen, Milla Madetoja ja Manu Humppi

Palkinnot lahjoitti Jari Kaaja

Paras polkukuva 2018 sekä myös yleisöäänestyksen voittaja Deep in the Forest – Pasi Mäntylä – La Sportiva kengät ja BD lamppu.

Osallistujien kesken arvonta.
Ilmainen osallistuminen YÖ-Rogaining -tapahtumaan (2-3 hlö joukkue) – Noora Welling
2 kpl lahjakortti 2h Fatbike-vuokraukseen  (arvo 28 euroa) – Tiina La Page
Samalla on myös katseltu tarkkaan bloggaajien aikaansaannoksia ja näistä pokkaa itsellensä Black Diamond – lampun Timo Väistö.

Onnea voittajille!

 

Road to Himos Extreme 2019, osa 2. Pitkä lenkki sairastelun jälkeen

Lähtötilanne:

Takana 10 päivän antibioottikuuri. Vain rauhallista kävelyä ja yksi juoksulenkki takana (kuurin loppupuolella olon ollessa jo hyvä). Henkisellä puolella treeniä enemmän: Tavoitetta on mietitty. Omia rajoja on tutkittu. Juoksukenkiä hypistelty. Tavoiteaikaa tarkasteltu. Olen käyttänyt myös suhteettoman paljon aikaa eri merkkisten half-zip-goes-fast paitojen etsimiseen netistä. Harmittavasti vain 50% alessa, joten etsintä jatkuu. Olen valmis uhraamaan vielä toiset 16h yli 55% alepaidan löytämiseksi.

Päivän pitkä.

Tarkoituksena juosta arviolta 20km. Aikaa on tarkoitus käyttää tarpeeksi, että menee perussykkeillä. Tämä lataa myös akkuja ollakseni parempi isä loppupäivän ja alkuviikon. Reitti pitäisi olla tuttu Aitovuorta kiertävä pätkä kahteen kertaan. Varusteina laitan vähän lämpimämpää, vihaan pientä palelua pidemmillä matkoilla. Mielummin hikoilen reilummin. Todennäköisesti vaihdan lennosta reittiä ja eksyn.

Lopputulema

Menin sitten johonkin. En ainakaan kahta kierrosta vaan yhden harhaillen. Löysin takaisin kellon ansiosta. Hirvikärpäsiä oli odotettua vähemmän. Poimin niskasta kaksi ja kaksi hihoista. Lenkki oli pituudeltaan 16,6km ja aikaa meni 2h23min. Ylämäet kävelin ja tasaiset pyrin juoksemaan alle 135 sykkeillä. Ylä ja alamäkeä jota lupasin treenata tuli 330m suunta. Harjoittelin myös ns. tossutasosta kuvaamista.

.Timo

davdavsdrsdrsdr

Väistö Road to Himos Extreme 26km 2019.

Ilmoittautuminen tehty tänään ensimmäisellä halvimmalla hintaportaalla, jolloin suhteessa viime vuoteen säästetyt rahat voi käyttää treenaamiseen (lue uusiin nopeampiin vaatteisiin, joka on ilmeisesti tavaramerkkini näissä kirjallisissa ulostuloissa). Yritän päivittää tästä eteenpäin iloksenne noin kerran kuukaudessa, tai viikossa jos minulla on tylsää. Treenivinkkejä, juoksijanravintoa tai muuta asiankuuluvaa tuskin, jotain muuta enemmän.

väistö

Asusteet:
Kengät (Salomon Sense Escape) varattu hyllyyn (voi olla, että menee talveksi vielä hetkeksi kaappiin) ja alustava asuvalinta tehty. Tosin hidasteena on tuo TTR:n paitatilaus, joka on vielä kesken. Onneksi aikaa on vaatimattomasti melkein 12kk eli eiköhän Väistökin saa ns.half-zip-goes-fast tyyppisen ratkaisun ylleen. Herrain tukisukat laitan ensi vuonnakin, nämä eivät tuo mitään extraa mutta näyttävät hyvältä joka on yksin metsässä tärkeää. Sekä nuo hyväksi koetut trailshortsit (Salomonin). Shortsien paras puoli oli verkkolisätaskut molemmilla puolilla niin alhaalla, että myös juomarepun kanssa sinne voi laittaa hauskoja matkaeväitä tai onnenamulettejä. Reppu hinkkasi viime kerralla selkään hämmentävän kuivettuman, joten jos löydän alelaarista juomaliivin hankin sellaisen. Sellanen siisti missä lukee isolla joku merkki ja on kaksi sellaista lötköäjuomapulloa. Sellasilla voittajat menee, oon nähnyt.

Ensi vuonna tarkoitus on jo pelkällä paidalla hioa ajasta vähintään 20minuuttia pois. Joka ei luulisi olevan suuri ongelma, monet menevät lujempaa kuin minä ja pitävät noita maagisia ominaisuuksia sisältäviä puolivetoketjupaitojaan. Taidan ostaa kaksi, jolloin myös treeneissä saan itsestäni aiempaa enemmän irti. Himoksen aggressiivinen markkinointi, jota myös itse olen yrittänyt edesauttaa, tuo ensi vuodeksi mukaan lisää porukkaa, jotka menevät ohi ellen tee jotain. Aion tehdä. Paljonkin.

Alustava suunnitelma ja treeniohjelma (tarkentuu vielä):

Viime vuoden tapaan aion ottaa rauhallisesti alun, mutta täräyttää jo alkumatkasta alamäet vauhdilla. Tuossa annoin viime vuonna melkein 50 kanssajuoksijalle liikaa tasoitusta. Toki keräsin osan ohittamalla taakseni myöhemmin. Sijoitukseni ei kuitenkaan vastaa puheitani, joka tietyllä tapaa syö uskottavuuttani metsärakettina. Alamäkiä aion myös treenata viime vuotista enemmän. Samaa teen ylämäille. Olen löytänyt lähimetsästäni oivan paikan jossa voi tehdä molemmat, lisäksi pätkällä on lyhyt kohta jossa ei näe pitkälle joten säilyy jännitys treenin aikana. Vähän niin kuin kisoissa.

Sykkeet pysyivät edellisellä yrityksellä sen verran matalina, että keskisykettä voi huolella hilata lähemmäs 180 lyöntiin tai yli, siellä jälkipuoliskolla. Kunhan aluksi ei liioittele. Muutenkin tasaisuus vaivasi viime vuoden suoritusta eikä sellaista lennokasta loppua koskaan tullut, voi olla että kunto loppui kesken tai treeni ei osunut kohteeseen.

Tässä vaiheessa uraa olen ymmärtänyt noiden hitaiden lenkkien merkityksen ja saanutkin hieman sykkeitä peruslenkeillä alemmas. Hieman myös vauhtia lisää samassa suhteessa. Varsinkin poluilla isompia mäkiä kävellen, sykkeeni pysyvät nykyään helpohkosti alle 138lyönnin. Maantiellä tylsyys ja vauhdin lisäykset nostavat usein johonkin 150 lyönnin tienoille. Kello (Suunto ambit2 ja sykevyö) on kertonut, että sykkeeni jaksaa vielä käydä yli 200. Joten kisasykkeet voivat kai olla aika kovat.

Treenaamisestani:
Elän ruuhkavuosia ja treenaan (lue lenkkeilen) kun ehdin tai en ole kipeä. Viime vuosina varsinkin perusflunssat ovat syöneet useita viikkoja vuoden treeneistä. En ole myöskään päässyt ns.yksi pitkä lenkki viikossa-vauhtiin. Johon pitäisi hiljalleen totutella. Vuodessa (2015 alkaen) olen kuitenkin saanut aikaa noin 1000km lenkkeilyä (pääosin tietä pitkin) ja jotain oheistoimintaa päälle. Ilmeisesti 500km lisäämisellä voisi päästä jo huomattavasti parempiin tuloksiin. Tätä aikaa odotellessa.

Tänä vuonna yritän osallistua säännöllisesti omassa metsässäni järjestettäviin kimppalenkkeihin ja sen lisäksi rääkätä kehoa ja mieltä ylämäkitreenillä. Mitä surkeampi keli sitä kivempaa minulla usein on, joten syksy ei haittaa. Tosin hieman pitää vielä totutella metsän kenkiä kastelevaan vaikutukseen. Nyt varustekanta alkaa kuitenkin olla sen verran kattava, että syksy ja talvi voi huoletta saapua. Kiitos alelöytöjen ja kehonrakennukseni keskeneräisyyteni kokoisiani vaatteita löytyy erittäin edullisesti, kun jaksaa etsiä.

Treenaamisen aloittaminen siirtyy vielä viikolla, nyt menossa olevan antibioottikuurin takia. Odotukset on kuitenkin korkealla. Tämän vuoden treenikilometrit on ihan ok tässä vaiheessa vuotta. Ehdin saavuttaa 1000km tänäkin vuonna jos sairastelu ei vie paljoa loppuvuoden viikoista.

Mietin tässä vielä lokakuun Pirkan hölkkään ilmoittautumista, mutta muuten lappujuoksut taisivat olla tältä vuodelta ohi. Kunhan löydän aikaa, niin lähden vähän kauemmaskin kisailemaan.

Päätavoite olkoon kuitenkin Himos Extreme 2019. PAM! Lähtölaskenta on alkanut.

/Timo Väistö

NUTS KK 2018 – MARIA UURTO

Lapa pystyyn kenellä oli kivaa Kuusamossa viikonloppuna ja hymy edelleen korvissa?

Täällä ainakin oli elämäni kemut. Josta olisi voinut tulla itsesääliä tihkuva tarina, kun 45 vee arkikiireinen, alitreenannut ja pitkään huonosti nukkunut mutsi raahataan vaaran kupeeseen näin pitkälle hölkälle – siis 53:lle. Miksi se muuten on 53, kun matka on oikeasti sen 56 km🤔? Mutta keikasta tulikin lappujuoksu-urani tasapainoisin ja oman tasoni mukainen nappisuoritus ilman minkäänlaista tummumista tai vaikeudeksi laskettavaa asiaa. Miten voikaan pieni ihminen nauttia elostaan niin paljon kuin minä nautin lauantaina 26.5 8 tunnin ja 51 minuutin verran!

Kun ihmisaalto vyöryi Oulangalla ja paukku kuului, meikäläisen hymy, eikä kanssajuoksijoiden riesaksi myöskään jutut, hyytyneet. Yksin taivalsin vain viimeiset metrit Valtavaaralle ja sieltä alas. Että kyllä ne reilut 2000 tyyppiä siellä reitillä näkyi. Tavoitteena oli juosta alkuun reippaasti, niin pitkästi kuin maasto antaa myöten. Näin myös tehtiin siihen jonnekin kympin jälkeen alkavien juurakkokivikkojen alkuun. Mitä sekään haittasi, kun vieressä virtasi kuulas joki ja aurinko helli. Basecampilla oltiin noin neljässä ja puolessa tunnissa, mutta huoltoon tuhrattiinkin sitten reilut 15 minuuttia. Kokonaisuutena laskettuna fiksummilla huolloilla ajasta olisi napsaissut pois yhteensä juurikin sen vartin. Nyt niihin tuhrattiin reilut 20 minuuttia.

Etukäteen olin arvellut, että haastavimpia olisivat Basecampin ja Konttaisen huollon väliset kilometrit, ne muistikuvissa tylsimmät, hitaat ja hivuttavat nousut. Mutta eihän ne mitään tylsiä olleet! Toki pölyävää suota, mutta pitkoksia, suopursuja, Kumpuvaaran maisemat ja paljon juostavaakin. Onneksi matkassa oli tuttu samavauhtinen juoksuystävä Tuija ja aviomies. Juttua piisasi ja voimia oli, joten matka sujui mukavasti. Välillä naurettiin, välillä puhuttiin vakaviakin. Aviomieheltä jouduin kysymään ”kirilupaa” jossakin vaiheessa, hänellä alkoi alkuvuoden juoksemattomuus tuntua askeleessa ja sykkeet olivat tapissa. Lupa tuli ja vaihdoin lennosta nuorempaan, peesiin tarttui herra Hämeenlinnan suunnalta. Tuli käytyä hyvin läpi tulevan Aulanko Trailin reitti ja maasto verrattuna Kuusamoon.

Onneksi myös Armas Aviomies taisteli hetken himmailun jälkeen itsensä maaliin ajassa 9.10. Aika hyvin tyypiltä, joka on erinäisten vammojen johdosta juossut tämän vuoden puolella ennen Karhunkierrosta 40 km.. No, lahjattomathan ne treenaa.

Merkillistä kyllä, odottelin koko matkan malttamattomana Konttaista ja tulevia nousuja, olisivatko ne muka nyt niin pahat. No, periaatteessa ja reisien mielestä kyllä. Olin henkisesti varautunut vähintään puoleentoista tuntiin Konttaiselta maaliin, mutta tässäkin yllätin itseni. Tunti ja vartti! Ja se nousu Valtavaaralle. Sillä hetkellä olin yksin. Maisema oli avara, mökki tärkeä kiintopiste. Liikutuin. Ja liikutusta riitti lisää, kun Valtavaaran jälkeen jaloissa oli edelleen poweria lähteä rullaamaan alamäkeen. Miten nautinnollista oli kyetä juoksemaan omaa reipasta yli 50 kilometrin matkan jälkeen. Yksin. Kyynelehtien. Huonoja biisejä ääneen hoilaten. Crawling Mom featuring Cheek & Diandra: ”Oon niin fiiliksissä, fileis, fileis, fileis..”

Rukan vika nousu oli paha. Pahin. Maali niin lähellä, mutta liian jyrkän nyppylän takana. Jonossa mentiin. Ehkä kymmenen ohitin vielä siinäkin. Viimeisen kymmenen kilometrin aikana ohi meni vain muutama rivakampi kolmekymppiläinen. Ja Konttaiselle hetkeksi tummunut aulankolainen peesi. Pahus, rökitti vajaalla minuutilla. Mutta alamäissä monen jalat oli jo juostu loppuun ja itse pääsin ohittelemaan juuri niissä. Minä, planeetan surkein alamäkijuoksija! Mutta nyt se rento uskallus kannatti, monta selkää tuli napsittua juuri alamäissä viimeisellä kympillä. Ja kun ei himmaillut ja pelännyt liikaa, jalat ovat nyt hyvässä kunnossa.

Näillä fiiliksillä maaliin asti, kunnon loppukirillä. I-han hui-ke-a fii-lis! Jos minä näillä harkkamäärillä ja tässä elämäntilanteessa pystyn, kuka vaan pystyy💪

Maaliintulosta eteenpäin olen vain ihmetellyt, miten se kaikki nyt loksahti omalla tasollani niin nappiin. Hitusen haastavasta lämmöstä huolimatta oma kroppa toimi ja otti kiltisti vastaan mitä tarjottiin. Riittävästi nestettä oli minulle tällä kertaa vettä noin 2,5 l, urkkajuomaa 1 l ja elektrolyyttijuomaa 0,5 l. Energiaa sain tankattua 7 geeliä, 1,5 Cliffin Blok patukkaa, puolikkaan vakkari-Snickersin ja taukopisteiden juomat ja ruuat – lähinnä ne taivaalliset mandariinit. Jo vanhat luottokengät Salomonin S-Lab Wingsit eivät temppuilleet, liivi ei hangannut ja ohuet pitkät trikoot ja hellekelille sopiva tekninen olivat nappivalinta. Muuten en kompuroinut enkä kaatunut, risti seinään siitäkin. Varpaita iskin tasaisesti kiviin, joten sandaalit kannatta pitää umpinaisina koko kesän. Vain yksi pieni rakko kynnen alla. Ei erityiskipuja oikein missään, vain normi hakattu olo sunnuntaina. Portaita könysin sujuvasti ylös alas töissä maanantaina jo parinkymmenen kerroksen verran.

Unohtaa ei sovi myöskään seuraa. Se, kun saa jakaa näitä elämyksiä luonnossa ja endorfiinipöllyssä muiden samanlaisten hihhuleiden kanssa. Lahkon, totesi mieheni. Joten toteanpa jälleen kerran, miten hienoja ihmisiä juoksu on tuonut elämääni ja millaisia kokemuksia olen saanut yhdessä jakaa. Onneksi, eihän kukaan ”maallikko” kestäisi näitä stooreja geelien riittävyydestä tai sykekäyrän heilahduksista. Kymmenenteen kertaan J 🤣

Niin ja koko reissu sujui nätisti pk2 sykkeellä. Niinpä rasitus ei ollut missään vaiheessa liian kova. Tietysti mietin, olisiko ollut paukkuja mennä kovempaa. Olisi varmaan, mutta näin hyvävoimaisena on hitokseen paljon kivempaa. Myös pää kesti menon. Yleensä lyhyemmilläkin matkoilla ketuttaa jossain vaiheessa ja ongelmia saa yrittää töniä mielestä ettei henkinen luovutus valtaa mielialaa ja syitä keskeyttää löydy liikaa.

Äänestin Nutsin Karhunkierroksen Facebookin KPK24/7 -ryhmän kyselyssä Suomen parhaaksi juoksutapahtumaksi monen muun tavoin. Niin oikeaan paikkaan meni se ääni😍. Kiitos kanssakisaajat tunnelmasta. Kiitos#nutsfi että tarjoilette meille näitä mahdollisuuksia💗

Milloinkohan tämä euforia menee ohi?

Inov-8 Trail Cup Kauppi – Timo Väistö

Kilpailupäivitys 29.5.

Osa varmaankin muistaa edellisen kilpailupäivitykseni. Sain jonkin verran palautetta, että muut osallistujat olivat (muka vain) pitkällä lenkillä. Vei tavallaan pohjaa voitoltani, jos kerta muut eivät olleet tosissaan. Siksi päätin yrittää uudestaan.

Olen seuraillut Pirkanmaalla järjestettävää polkujuoksutapahtumaa Inov-8 Trail Cupia johon päätin osallistua yhden kilpailun verran Kaupissa. Kilpailun pituus n.7km ja sarjana Miehet. Varmistin ennen lähtöä muilta, ovatko tosissaan. Aika moni vakuutti olevansa. Hyvä näin.

Ennakkoon kirjoitin vähän valmisteluista: Olo on vähän kehno, pientä flunssaa ja yöllä kurkku oli karhea. Oman allergiakauden alku tuskin helpottaa tilannetta. Valmistautuminen lyhykäisyydessään: sopivien vaatteiden valinta ja makaronilaatikkoa ruuaksi. Tämä on tähän asti toiminut hyvin. Vähän urheilujuomaa ja vettä ennen lähtöä. Matka on lyhyt, joten voi vetää melkolailla täysiä alusta loppuun. Pienellä käsijarrulla olotilan vuoksi. Tavoitteena n. 32-35min aika.

Sykkeistä: Alkuun olin melko rauhallinen, ilmeisesti psyykkaamisen poisjättäminen auttoi. Lähdin tekemään omaa suoritusta, en haastamaan muita. Tiesin tosin jo valmiiksi, etten ehkä voita. En ainakaa Ylivoimaisesti. Lähdön jälkeen sykkeet saivatkin sitten rallia. Keskisyke 181, huippu 196. Yleisesti ottaen menen yleensä aika kovilla sykkeillä, mutta yllätti miten kroppa jaksoi hyvin koko matkan. Alussa olisi kannattanut mennä jopa hieman kovempaa, ohitusten vähentämiseksi.

Matka alkoi lyhyellä hiekkatiellä jonka olin käynyt juoksemassa läpi. Tiesin, että ruuhkaa tulee kun sännätään metsään. Olisi pitänyt varautua paremmin. Juoksu tyssäsi kohdallani kokonaan. Tosin aika nopeasti metsässä huomasin juoksevani muita hieman kovempaa ja ohittelin hitaampia. Varsinkin alamäet otin lujaa. Treeni Aitovuorella tuotti tuloksia. Olenko väärässä jos väitän polkujuoksijan erottuvan juuri alamäissä, se joka osaa askeltaa ja rullaa alamäet on tehnyt tätä ennenkin. Tosin kilpailun kärki oli tässä vaiheessa jo ties missä. Ihme raketteja vaikka poluilla oli jopa esteitä.

Polut olivat melko juurakkoisia, ei tosin tippaakaan liukkaita. Ehkä kerran astuin harhaan ja jalka kävi mudassa hidastaen menoa. Toinen epäonnekas kohta oli kova juurakko johon löin vasemman jalkani. En onneksi kaatunut, enkä edes horjahtanut. Ei vaikuttanut edes vauhtiin. Kaupin polut on tampatumpia kuin täkäläiset, mutta juostavia. Ohittaminen polulla on aina hankalaa ja tein niitä vain harkitusti melko rauhallisella valmistelulla.

Heti alusta hengitys alkoi avautua, eikä flunssa vaivannut menoa. Olisiko enemmän allergiaa, kuin tautia. Jalat toimivat hyvin ja valitsemani vaatteet olivat hyvät, tosin niissä ei ole sponsoreiden tarroja. Kengät toimivat moitteettomasti, eli Inovin x-talonit.

Lopussa aloin hieman kiihdyttää ohittaen muutamia niistä, jotka olivat juosseet liian lujaa alkuun. Oma vauhtini oli onneksi hitusen nousujohteinen. Maaliin jäi vähän turhan paljon voimia, olisi voinut ehkä tiukat trikoot päällä mennä lujempaakin? Toinen missä annan selkeästi etua on tuo tavallinen juoksupaita. Yleensä nopeimmilla on jonkin seuran paita. Täytyy hommata itsekin.

Lopputulos: Aika 34:53.05 ja onnistunut suoritus. Riitti miesten kilpailussa sijalle 41. Vertailun vuoksi kuntosarjassa olisin ollut 5. Hieman jäi parannettavaa. Ensi vuoteen treenillä minuutti loppuajasta ja sillä sponssipaidalla toinen. Onnea kilpailun voittajille, muille osallistujille ja kiitos mukavasta tapahtumasta järjestäjille.

timo.jpg