Pirkanmaan polkujuoksu ry – liity jäseneksi!

Tampere Trail Running yhteisön taustalla toimii pieni yhdistys – Pirkanmaan polkujuoksu ry.

Yhdistys on ensimmäisen toimintavuotensa aikana

  • tehnyt nämä nettisivut
  • pitänyt koulutus- ja infotilaisuuksia
  • tarjonnut viikottaisen salivuoron Saukonpuiston koululla
  • kouluttanut 15 polkujuoksuohjaajaa Lähitapiolan sponsoroimana
  • rakentanut #lähilenkkikalenterin, jossa tarjotaan ohjattu ja maksuton polkulenkki aloittelijoille.
  • järjestänyt kenkä/lampputestin Intersportin kanssa (Salomon – Petzl)
  • järjestänyt TTR-paita/liivitilauksia
  • suunnitellut Tampereen ja Kangasalan kaupunkien kanssa heijastinreittejä Kauppiin ja Kirkkoharjulle

Kuluvalle vuodelle on luvassa ainakin seuraavaa. Erilaisia koulutustapahtumia, polkujuoksuleirejä, mahdollisia yhteismatkoja tapahtumiin ja välinetestausta.

Tule mukaan toimintaan tai tue yhdistyksen toimintaa pienellä jäsenmaksulla
Voit liittyä yhdistyksen jäseneksi maksamalla vuoden 2019 jäsenmaksun seuraavasti:

  • Summa: 10€
  • Pankki: Aito SP
  • Vastaanottaja: Pirkanmaan Polkujuoksu ry
  • Tilinumero: FI43 4503 0010 4693 48
  • Viitenumero: 00000 11112

Lähetä sen jälkeen sähköpostilla viesti osoitteeseen pirkanmaanpolkujuoksu@gmail.com, jossa kerrot nimesi ja asuinkuntasi niin sinut lisätään jäsenrekisteriin ja saat kutsut yhdistyksen kokouksiin.

Vanhoille jäsenille riittää pelkkä maksun maksaminen.

PPJ RY Hallitus

PJ Mika Laiti
VPJ Manu Humppi
Sini Astrén
Jonna Jokelainen
Olli Hietajärvi
Hanna Manni

Juoksuvuoteni 2018 (Timo Väistö)

Hei kaikki fanit ja ne, jotka eivät vielä jostain syystä ole. Vuosi alkaa olemaan lopuillaan ja aika niputtaa juoksuvuoteni kasaan. Rakastan listoja joten nämä listaten.

1. Statsit

Vuonna 2018 tein 115 juoksulenkkiä, käytin aikaa 140h, keskisyke oli 147 ja ehdin taivaltaa 1160km. Enemmän poluilla, kuin aiemmin. Samalla ylitin tavoitteeni 160km:llä. Ensi vuonna pyrin nostamaan matkaa hieman ylös ja sykkeitä hitusen alemmas.

MyCollage_20181229144731771

2. Kisakalenteri ja saavutukset

Niin sanottuja kilpailuja oli vähän. Hölköttelin Kangasalan puolimaratonin ja kävin ihmettelemässä HimosTrailin 26km matkan tunnelmaa. Pinkaisin Pirkkalassa ja yhden InovTrailCupin kisan Kaupissa. Ensi vuonna siis enemmän ja paremmin ja nopeammin ja useammalla paikkakunnalla.

Paikallisia Strava-ennätyksiä onnistuin onneksi kahmimaan enemmänkin. Näistä tärkeimmiksi nousivat matkat, joita harvat menevät täysiä. Itse menin. Suurten mestareiden jälkeen saavutetut palkintosijat lämmittävät myös mieltä. Ja juuri tänään saavutin taas erään pohja-ajan. En kovin julkisesti näitä huutele, etteivät huomaa uutta tulokasta ennen kuin on liian myöhäistä.

Saavutuksista tärkein on kuitenkin somepuolella saavutettu lähes 1000 tykkäyksen facepäivitys ja lähes 300 seuraajaa instassa. (vertailun vuoksi eräällä formulakuskilla seuraajia on 1,2 miljoonaa ja yhdellä mallibloggarilla yli 161 tuhatta). Hiljalleen olen siis siirtynyt vakavasti otettavaksi mediavaikuttajaksi ja henkilöbrändäykseni on onnistunut yli odotusten. Ensi vuonna tavoitteena on pitää saavutetut seuraajat, kasvuun tuskin uskoo kukaan, en itsekään.

3. Varusteet
Juoksu on valitettavasti välineurheilua. Olen saanut kokea sen kantapään kautta, hiertymänä. Ilman mustia trikoitani en enää edes viitsi vaivautua lenkille ja kengillä sitä juostaan. Tästä syystä suosittelenkin hankkimaan seuraavat varusteet jos aiot kanssani huipulle tai yli. Malleja ja kokoja löytyy kaikille, vinkkejä kannattaa kysellä yhteisöistä, avuliasta osaajaa on netti täynnä. Itse suosin paikallistietoutta TTRn Facebook yhteisössä.

3.1. Gps-ominaisuuskello, itselläni on Suunto Spartan Trainer HR. Tykkään rannesykemittauksen helppoudesta ja kello on sirompi kuin aiempi Suunto Ambit2. Kelloni myös päivittää bluetooth yhteydellä itsensä nettiin ja siirtää tiedot Stravaan, joka on vaan helppoa ja ilmeisen nykyaikaista.

3.2. Yli 2h lenkeillä suosittelen juomaliiviä tai reppua. Liivissä kulkee myös puhelin, kuvien ottamista varten ja mahdollisia tilanteita, ettei pääsekään metsästä pois tai esimerkiksi eksyy. Ongelman voi myös kiertää menemällä porukalla lenkille, silloin on kiva pakottaa kaveri kuvaamaan. Saa hyvempiä kuvia kaiken lisäksi.

3.3. Vedenpitävät sukat. Juuri tänään viimeeksi totesin mukaviksi astuessani puroon. Kengät kastuivat, jalka ei. Merkillä Sealskinz on ainakin hyviä malleja.

3.4. Kaikille suosittelen viiksiä ja partaa. Olisipa minullakin.

4. Vuodesta 2019

Lisää kisoja, joissa pääsee peesaamaan ja näkemään missä mättää. Ultraamaan lähden kun maratonit menee helposti maaliin. Poluilla juoksen ainakin HimosTrailin ja winter-version, Aulanko TowerTrailin ja Bodom Trailiin, mitenhän uskaltaisikohan vielä NuuksioClassic. Tasaisella riittänee Kangasalan puolimaraton ja olen valmis yhteen Maratoniin jossain.

Tavoitteellisempia treenejä: ylämäkiä, vauhtia lisää ja poluilta tekniikkaa, varsinkin alamäkiin. En ole vielä onneksi saanut kertaakaan itseäni rikki kirmailuillani. Joten hyvin menee.

Toivon myös lisää keskustelua omista kirjoituksistani. Ja toki toivon, että jollekin tulee näistä epämääräisistä ulostuloistani hitusen parempi mieli. Kannattaa myös kertoa, jos ei. Runosuoni ei enää pulppua, niin kuin 2018 joten ideoita vuodelle 2019 otetaan vastaan.

Poluilla tapahtuvasta etenemisestä

Viime aikoina olen saanut huomata, että meitä polkujuoksijoita on ollut enemmän esillä erilaisissa vastaanottimissa ja laji alkaa saada ansaitsemaansa huomiota. Osa ihmetteleekin miksi juoksu pitää erottaa polkujuoksusta. Ei mielestäni tarvitse. Alusta on eri ja osa menee lujaa, toiset vähän hiljempaa. Minä siellä mukana. Toivottavasti sinäkin.

MyCollage_201812167494864

Olisi kaiketi hauska olla kisoissa kärjessä, mutta kun ei sinne ihan vaan mennä. Olen nimittäin yrittänyt. Puolimaraton metsässä reilusti alle 2h on nimittäin ihan hillittömän hankala rasti. Tai niin kuin eräs suuresti arvostamani tyyppi jossain vuoristossa satajotainkymmentäkilometriä alle 30h. Toivoisinkin nyt kärjen hitusen hidastavan, että ero kapenisi ja minäkin pärjäisin.

Koska kärki tuskin hidastaa ja on todennäköisesti jo päässyt itseltäni karkuun. Päätin listata asioita, miksi en vaan pääse niin lujaa kuin kansallinen ja/tai kansainvälinen kärki. Näitä ei kannata ottaa ihan tosissaan vai pitääkö?!

1. Olen 36-vuotias, ilman juoksutaustaa nuorena. Hitusen liikaa annoin tasoitusta. Tämä virhe menee omaan piikkiin.

2. Minulla on vaniljaviinerihimo. Myös pulla maistuu. Tämä saattaa johtua osaksi geeneistä, mutta otan syyn itselleni.

3. Keskivertoa pienempi pää. Tämä aiheuttaa sen, että osa niin sanotuista trendipolkujuoksulippiksistä on minulle liian isoja. Enkä saa lippaa taitettua ylös tai se viimeistään siinä vaiheessa tippuu päästä. Tämä nyt ainakin johtuu geeneistä.

4. En juuri käytä aikaa venyttelyyn. Tästä syytän tietysti yhteiskuntaa.

5. Minulle ei oikein kasva tarvittavia hipsteriviiksiä, eikä edes partaa. Tästä syytän tämän hetkisiä mieskauneusihanteita. Vielä tulee aika kun hintelä, olkapäätön, pienipäinen mies on taas kansikuvissa.

6. Mietin lenkillä mitä kirjoittaisin someen, jonka takia välillä unohdan tehdä sovitun treenin. Tästä syytän teitä, mitäs tykkäsit yhdestä aiemmasta tekstistäni.

7. Olen itseni valmentaja, minulla ei ole lahjoja urheilijana, mutta ei ainakaan valmentajana. Tämä johtuu käytännönsyistä ja vähän geeneistä.

8. Saattaa johtua vielä useista lukemattomista syistä. Syylliseksi olen valinnut polkujen epätasaisuuden, flunssan, kireät lonkankoukistajat, oikean jalan toisiksi pisimmän varpaan, likinäön, vain vähän haljenneen etuhampaan ylhäällä vasemmalla, kireät ja liian löysät trikoot ja puutteellisen määrän korkeanpaikan leirejä.

PS Kuva rekvisiittaa lenkiltä missä kuvasin enemmän kuin juoksin. Oikeasti siis hipsuttelen tai kirmailen.

PS 2. Kaikki mahtuu hyvin poluille. Polkua voi laajentaa pari askelta polun viereen, jos tila alkaa loppua.

PS 3. Kylllä porukassa on kivempaa. Osallistu vaikka paikalliseen lähilenkkiin ja totea itse!

Juoksijan haastattelu

Minulta ei jostain syystä ole pyydetty haastatteluja mihinkään kuten esimerkiksi MeNaisiin, Juoksija-lehteen tai ammattiliittoni erinomaiseen julkaisuun. Päätinkin haastatella tästä syystä itseäni (yleisön, fanien ja ystävieni toiveista huolimatta).

MyCollage_20181213123512563

Kuka olet?
Timo (ig: timovaisto). Varhaiskeski-ikäinen mies joka kirmailee, jolkottelee, hipsii ja juoksentelee. Asuu Ruutanassa ja juoksee kun ehtii, yleensä 2-3 kertaa viikossa. Kunhan lastentaudit on ohi, vähän enemmän.

Miksi valitsit juoksun?
Olin jumpannut pitkään capoeiraa melko tosissani. Lopetin ja löhöilin. Yhtenä päivänä tuli olo, että pitää lähteä juoksemaan. Aluksi juoksin ’täysiä’ ja lyhyitä lenkkejä. Myöhemmin enemmän ja pidemmälle. Vuodesta 2015 eteenpäin n. 1000km/vuosi.

Juoksun ohella teen lihaskuntoa ja pyrin kiipeilemään kerran viikossa. Runko pysyy paremmin kasassa, jos ei keskity vain juoksuun. Selän ja hartioiden kanssa on silloin tällöin ongelmia, niin kuin ehkä kaikilla nykyään.

Ennätyksesi? Tulos tai ulos!

2016 Maraton 4h11min12s:
2017 Puolikas 1h44m28s.
Stravassa useita palkintosijoja.
Instassa hillitön määrä seuraajia.
Elämässä lähes pelkkää onnistumista.

Katsaus tulevaisuuteen?
Asetin itselleni päämääräksi juosta ensi kesänä maratonin alle 4h ja Ultramatkan vuonna 2020, tästä syntyi jo pienimuotoiseksi kansanliikkeeksi kohonnut #ultratimo2020 spektaakkeli jonka lähes kaikki yksityiskohdat on vielä auki. Tämän lisäksi kirjoitan Road to HimosTrail 2019 raporttia. Huikeita seikkailuja tulossa ja jo tavallaan olemassa.

Lempikamppeet?
Hyvät kengät ja mustat trikoot, kireät. Odotan saapuvaksi TampereTrailRunning half-zip-goes-fast paitaa merkiltä NoName. Myös tuubihuivi on ehdoton heti kesän viimeisistä lenkeistä loppu kevääseen. Lippistä tai pipoa pidän silmälasien takia. Minulla on harmittavan pieni pää, mutta isot murheet.

Polku vai asfaltti?
Molemmat. Pidän poluista syksystä loppukevääseen. Silloin poluilla on enemmän haastetta ja metsässä nättiä. Kesällä on mukava juosta pellonreunoja ja pitkiä kuumia asfalttipätkiä mahdollisimman lujaa ja kauas.

Oman tasoni tietäen polkujuoksemalla saan pidettyä sykkeet helpommin matalalla, kuin asfalttia laahustaen. Toisaalta vauhti metsässä ei ole vielä sitä luokkaa, etten haluaisi joskus juosta täysiä. Tämän toteutan mielummin ihan tasaisella.

Miksi?
Ensimmäisenä oman elämän ruuhkavuosien takia juosten pääsee pois kaikesta ja saa olla yksin. Toisena pidän väsymyksen tunteesta jonka juokseminen aina saa aikaa ja kolmantena juoksemisen helppoudesta. Periaatteessa kengät jalkaan ja voit lähteä. Käytännössä juokseminen sisältää: suunnittelun, ruokailujen rytmittämisen ja elämän suunnittelun niin, että lenkille ylipäänsä pääsee.

Neljäntenä tekijänä on perjantainmässäily ja huonot elämäntavat jotka saa nollattua pitkällä juoksulenkillä. Juoksen, että pysyy joku tolkku elämässä ja saa syödä mitä ikinä tekee mieli.

Viidentenä tavoitteellisuus. On hauska huomata oma kehittyminen vertaamalla tuloksia aiempiin. Tällä hetkellä toiveissa on joskus ehtiä treenaata todella pitkille matkoille. Nyt vaan saada kasaan sellaisia kilometrimääriä mihin aika ja rahkeet riittävät.

Juoksetko jonkun hyvän asian, kuten maailmanrauhan puolesta?
En.

Miksi kirjoitat someen niin usein?
Ihan hirvittävä tarve päästä pätemään.

Idolisi?
Minä itse.

Mottosi?
Höpöhöpö.

Mitä mietit kun juokset?
Ennätyksiä, Strava-sekmenttien lähtöpaikkoja, elämää, isyyttäni, töitä vain vähän, honTaa, sitä mitähän vaimo taas tykkää kun oon ollut sovittua pidempää lenkillä, mitähän söis kun pääsee kotia ja joskus sitä miltä milloinkin tuntuu. Joskus pääsen myös tilaan missä en mieti mitään. Ja kerran mietin, miksi oi miksi.

Haaveet juoksijana?
Ryhtyä amatööritasonultrajuoksijaksi ja toki saada tuubihuivi palkinnoksi jostain. Se vasta olisi jotain. Pitää hyvää meininkiä yllä ja tarjota edes hitusen mielekästä kerrontaa ja tarinoita lukijoilleni. Tämän lisäksi olen pyrkinyt aktiivisella painostuksella saamaan itselleni eräältä sivulta oman blogin. Tämä ei ole vielä ihan onnistunut, vaan jatkan kunnes tavoite täyttyy. Olen jopa kirjoittanut valmiiksi monta sinne sopivaa tarinaa.

Road to Himos Extreme 2019, osa 3. Marraskuu

Monien iloksi tarinani jatkuu jälleen. Ensi kesän HimosExtreme sai tänään seurakseen ilmoittautumiseni HimosWinterTrail tapahtuman Extreme (25km) matkalle. Himos @Jämsä olen tulossa taas käymään. Päivämäärä on 9.2.2018, mikäli joku haluaa haastaa minut tai muuten vaan kokee tarpeelliseksi merkata kalenteriin (tuskin ihan tolkuttoman ylivoimaista estettä saan sinulle rakennettua, mutta yritys on kova). Halvin hintaporras on muuten voimassa vielä huomiseen saakka (28.11.). Alehaukat aaaaawink aaaawink.

Marraskuun treenit ovat sujuneet hyvin ja kokosin yli 100km juoksua tässä kuussa, joka on hyvin ja riittävästi just nyt. Suurin osa kotimetsässä erilaisia nopeampia ja hitaampia kirmailuja. Tärkeintä on kuitenkin ollut säännöllisyys. Juoksun lisäksi olen onnistunut jumppaamaan, kiipeilemään ja taas innostunut lihaskunnosta. Hyvät asetelmat erinomaiseen juoksuvuoteen 2019 näyttäytyvät selkeinä horisontissa kunhan tahti pysyy samanmoisena. Näen jo valveunina, kuinka luminen polku avautuu edessäni ja sen päässä kirkkaat salamavalot ja joukko urheiluruudun toimittajia kyselevät miten joku on näin nopea, ketterä ja silti näin vaatimaton. Vastauksena annan mysteerisen litanian erilaisia totuuksia elämästä, itselleni tärkeistä asioista ja loppuun kiitän tulevia sponsoreita ja kotiväkeä tuesta. Mahdollisiin lisäkysymyksiin en jää vastailemaan. Tietenkään.

Mieli ja keho on hiljalleen saatu toimimaan just eikä melkein. Treenaaminen maistuu paremmalta kuin koskaan ja sain jopa pieniä vieroitusoireita, kun en ehtinyt lenkille viikonloppuna. Tähän erilaisia osatekijöitä on monta, mutta tärkeimmät on positiivinen somepalaute (yli 5tykkäystä/per postaus ja 80 uutta insta seuraajaa). Toiseksi uudet ja vanhat juoksukaverit. Kolmanneksi aina vaan sopivammat varusteet. Viimeisenä itselleni kirittäjäksi on noussut Strava, joka piiskaa kohti parempia tuloksia. Mahtisovellus, joka päivittyy automaagisesti Suunnon kellostani puhelimen kautta. Kaiken edellä mainitun lisäksi ilmoittautumiset tuleviin kisakoitoksiin auttavat huomattavasti tavoitteellisessa treenaamisessa. Maaliin pitää ja on pakko päästä, sitä varten olisi hyvä kartuttaa kilsoja lenkkitossut jalassa.

Ja nyt edelleen kohti joulukuuta. Tärkeänä lisänä aiempaan aion harrastaa poikkeuksellisen paljon pakkaslenkkejä, ettei Himos selätä miestä, trikoita tai haaveita maaliinpääsystä.

IMG_20181127_173910_527

#lähilenkki – Kauppi 4.12 – ohjattu polkulenkki aloittelijoille sekä kenkä- ja lampputestausta. Tule mukaan!

Tampere Trail Running ja LähiTapiola Pirkanmaa tarjoavat talven aikana 20 kaikille avointa ja maksutonta matalan kynnyksen polkulenkkiä aloittelijoille. #lähilenkit aloitetaan ensi tiistaina 4.12. kello 17 UKK-instituutilla Kaupissa. Lenkkejä vetävät Suomen Ladun kouluttamat polkujuoksuoppaat Tampere Trail Running yhteisöstä.

Paikalla ovat myös Salomon ja Intersport kenkä- ja lamppuesittelyineen. Lenkille osallistujat saavat halutessaan juosta Salomonin uusilla malleilla sekä testata samalla Petzlin lamppuja.

Aloitamme kello 17 UKK-instituutin auditoriossa. Ensiksi vuorossa Salomon kenkäesittely ja Petzl-lamppuesittely. (Petri Kovalainen) Sen jälkeen puhutaan lajista enemmän: välineistä, turvallisuudesta ja juoksutekniikasta.  (TTR)

Metsään päästään lähtemään viimeistään kuudelta. Vauhtiryhmiä on kaksi: kevyt hölkkä ja kävely. Ilmoittautuduthan tähän tapahtumaan Lähitapiola Pirkanmaan sivulla
Tilaisuuteen mahtuu noin sata henkeä.  Lamppuja riittää 50 ensimmäiselle, joten ota varuilta oma lamppu mukaan.

Lenkin jälkeen on mahdollisuus käydä Kaupinojalla saunomassa, maksu erikseen Kaupinojalle, hinta 8 €.

#lähilenkki #tamperetrailrunning #lähitapiolapirkanmaa #salomon #intersport

deep in the forest

Eeppinen seikkailu Kintulammilla

Tarina alkaa, niin kuin monet muutkin eeppiset seikkailut. Tähän kyseiseen ei tosin liity hobittia joka haluaisi eroon sormuksesta, kuningaskuntaa vainoavaa lohikäärmettä tai edes seitsemää kääpiötä. Tarinan taustalta voi kaiketi löytää opetuksen ja roppakaupalla elämänviisauksia. Tai sitten ei. Siihen voi palata ja sen voi kertoa turvallisin mielin lapsille. Tai sitten lukemisen voi lopettaa jo nyt.

Tämän tarinan päähenkilöt ovat melko tavallisia miehiä, jotka lähtivät kohti tuntematonta. Seikkailua ilman päämäärää tai kunnollista, kotona läpi menevää selitystä. Kyseisen tarinan aamu oli melko tavallinen, tosin aikaisella herätyksellä. Aamupala. Matkatavaroiden näpläämistä ja valintaa. Tyhjää tuijotusta ja kellon vilkuilua. Pakkaamista, jännitystä, odotusta.

Toinen miehistä kurvasi autolla hakemaan tuota toista, seikkailunhaluista urhoa. Määränpäänä oli lähialueella sijaitseva Kintulammi, retkeily ja polkuparatiisi Tampereella. Mystinen ja taianomainen paikka. Perillä auto parkkiin. Nopeasti irtotavarat taskuihin (varmuudenvuoksi leivänmuruja ja kanankoipi pelottavan noidan varalta).

He olivat laittaneet päällensä trikoot. Miehet eivät olleet kuitenkaan niin sanotusti trendikkäitä, vaan käytännöllisiä. Jalassa heillä oli lenkkeilykengät, mallia joka sopii metsään. Käteen oli kiedottu urheilukellot. Päällensä he olivat sujoittaneet vettä ja tuulta hylkivät takit. Lämpimät sukat ja toisella upouudet Sealskinzin hanskat. Tyylikkäät mustat. Toisella oli saman merkin sukat. Erinomaisia molemmat. (Ei kaupallista yhteistyötä…vielä?). Mukaan vielä seikkailunhalua ja auki olevat aistit. He olivat polkujuoksijoita.

Suunta metsään, niin sanottua ennalta suunniteltua reittiä. Yhteistuumin polkuja yhä syvemmälle metsää. Pieni jännitys, joka pirskahtelee juoksun vallatessa kehoa ja mieltä. Jokaisen haarautuvan polun kohdalla päätös jatkaa sitä oikeaa, hyvin merkattua reittiä. Eteenpäin, nopeasti mutta päättäväisesti. Virheitä vältellen, jokainen lipsahdus on hidastus joka ei vie matkaa eteen, vaan sivulle tai viistoon eteen, muttei suoraan eteenpäin. Tätä ja sitä, kunnes miehet saapuivat sähkölinjan vierestä tielle. Perusratkaisu tehdään hetkessä, eli oikaista vähän ja tieltä takaisin metsään.

Tässä vaiheessa polkujuoksu vaihtui rämpimiseksi hakkuuaukeilla, rämeessä, suolla, sammalten peittämillä kukkuloilla, kuusikossa, uudestaan suolla, hakkuuaukealla, voimalinjan alla ja kaikki alusta uudestaan. Sakeassa pöpelikössä ja kuusien läpi. Ja vielä kerran sama suo yli. Ja eteenpäin. Muutamia juoksuaskelia ja taas kävelyksi, kun ei maaperä palauta askelta, eikä polkua näy.

Noin 4km myöhemmin miehet palasivat lähtöpaikkaan ja totesivat lähteneensä täysin väärään suuntaan, jo heti alussa, välittömästi ja varmasti. Jotakuta olisi saattanut jopa ärsyttää. Ei näitä kahta, he olivat seikkailijoita. Yhdessä. Tiimi ja joukkue. Myöhemmin ajateltuna, aika kului onneksi leppoisasti metsässä kenkiä kastellen ja nilkan nyrjähdystä vältellen. Jotka molemmat tekevät lajista sen, mitä sen pitääkin olla.

Loppuun vielä 30min spurtit alkuperäisesti suunnitellulla reitillä joka tarjosi neulaspolkua, kauniin auringon paisteen ja leppoisaa polkuelämyksellistä syyspäivän reippailua. Takaisin toisen miehen autolle, energiapatukoita ja juomia lärviin ja kotiin. Reilu 1h 35min polkuiloittelu rämpimisefektillä tehty ja olo on perinteisen hyvä. Kiitos sille toiselle miehelle ja vinkkinä muille, että viimeistään kilometrin jälkeen kannattaa varmistaa onko reitillä vai tahtooko ottaa riskin, joka ei ehkä kannata. Mutta on silti sen arvoinen. Hyviä polkuja ja niiden vierustoja kaikille!

Lähilenkki – matalan kynnyksen ohjattu polkujuoksulenkki. Tule mukaan!

#Lähilenkki-kalenterista

#Lähilenkki-kalenterin talvelle 2018-2019 tuottavat yhteistyössä Tampere Trail Running ja LähiTapiola Pirkanmaa. Tarjolla on kaksikymmentä matalan kynnyksen ilmaista yhteislenkkiä aloittelijoille joulukuusta huhtikuuhun. Lenkkejä vetävät TTR:n jäsenet ovat käyneet Suomen Ladun polkujuoksuopaskurssin. Polkulenkkejä järjestetään ympäri Tampereen seutua: Kaupin urheilupuistossa, Kyötikkälässä (Kangasala), Hervannan Suolijärvellä, Sarpatissa (Nokia) ja Teivaalanharjussa (Tampere/Ylöjärvi).

Lenkkikalenterista löytyy tapahtumia sekä arkena että viikonloppuisin. Viikonlopun lenkit järjestetään valoisaan aikaan mutta arki-iltaisin liikutaan pimeässä, jolloin otsalamppu on pakollinen varuste.

Vauhtiryhmiä on yleensä sekä kävelijöille ja hölkkääjille omansa. Lenkeillä jaetaan laji- ja välinetietoutta sekä tutustutaan kaupunkiluonnon parhaisiin polkuihin. Vasta-alkajille suunnattujen lenkkien lisäksi Tampere Trail Running järjestää jäsenilleen myös vauhdikkaampia ja pidempiä lenkkejä.

Talven #lähilenkki-kalenteri löytyy kalenterista osoitteessa https://tamperetrailrunning.fi/lahipolut , josta näet kulloisenkin lenkin ajankohdan, lähtöpaikan, vetäjät ja vauhtiryhmät. Lisäksi tietoa myös lenkkimaastosta.

Ensimmäinen #lähilenkki on kello 17 tiistaina 4.12 Kaupissa. Samassa yhteydessä on myös Salomonin ja Petzlin tuote-esittely ja testaus. Pimeälle polulle pääsee siis turvallisesti.

Itse lajista

Polkujuoksu on voimakkaasti suosiotaan kasvattava laji, jossa juostaan kapeilla metsäpoluilla.  Luonnossa liikkuminen tuo juoksuun paljon elementtejä, joita et tasaisella tiellä saa. Tampere Trail Running järjestää yhteistyössä LähiTapiola Pirkanmaan kanssa tämän talven aikana 20 matalan kynnyksen polkulenkkiä. Lenkkien kohderyhmänä ovat sekä aloittelijat että aktiiviset juoksijat, jotka haluavat kokeilla lajia opastetusti.

Tampere Trail Running

Tampere Trail Running on yli 1300 jäsenen Facebook-harrastusryhmä. FB-yhteisössä jaamme tietoa lajista ja kaverilenkeistä, sekä teemme matkoja suomalaisiin polkujuoksutapahtumiin. Tervetuloa mukaan kokeilemaan lajia turvallisesti!

#tamperetrailrunning #lähitapiolapirkanmaa #lähilenkki #lähiliikunta

 

Polkujuoksijoiden sisäliikuntavuoro Saukonpuiston koululla (Tampere) perjantaisin 18:30

Pirkanmaan Polkujuoksu ry tarjoaa jäsenilleen sisäliikuntavuoron.
Vuorot starttaavat perjantaina 26.10 Saukonpuiston koulun liikuntasalissa klo 18.30. Tampere Trail Running fb-yhteisön jäsenet pääsevät mukaan vuorolle liittymällä yhdistyksen jäseniksi – kaikki ovat tervetulleita mukaan toimintaan! Ohjeet liittymiselle löydät täältä. Jäsenmaksu on kuluvalta vuodelta 10 €.

saukon

Vuoron tarkoituksena on tarjota yhdistyksen jäsenille se viikottainen venytys / lihaskunto / liikkuvuus / koordinaatiotreeni joka muuten jää tekemättä kun kotona ei ehdi / jaksa / viitsi / tunnu just nyt siltä. Porukassa jaksaa! Treeniohjelma tuotetaan osallistuvan porukan omin voimin niin, että ensimmäiset pari vuoroa vetää ammattilainen jotta opimme oikeat liikkeet ja liikeradat sekä miksi näin tehdään. Jatkossa treenit vedetään alussa saaduilla opeilla omin päinemme sekä kollektiivisesta treenitietämyksestämme ammentaen. Hyvä siitä tulee!

Ota mukaan oma jumppa-alusta ja mahdollisuuksien mukaan myös muuta rekvisiittaa saa tuoda paikalle, eli kahvakuulia, käsipainoja, kuminauhoja, jumppapallo ja kaiutin musiikkia varten. Sovitaan näistä tarkemmin fb:ssä. Sisäliikuntavaatteet, hikipyyhe ja vesipullo tietty mukana. Vuoro kestää yhden tunnin. Tätä herkkua on tarjolla joka perjantai 7.12. asti, jolloin siirrytään joulutauolle (vuoroja ei saatavissa). Kevätkausi avataan 11.1. ja viimeinen vuoro on 12.4.

/Manu Humppi

BikeMap – uusi hieno reittipalvelu

Marko Suomi on tehnyt Stravan reittitietojen, Mapantin ja Arpotechnon karttojen pohjalta uuden hienon karttapalvelun, BikeMapin


Näin Marko kertoo:

Kiitos ahkeran harrastajaporukan Tampereen alueen maastopyöräpolut on merkittäviltä osin kartoitettu ja luokiteltu ajettavuuden mukaan. Tämä karttadata on ollut tarjolla jo hyvän tovin Arpotechnon ylläpitämällä palvelimella (http://kartta.arpotechno.fi/kartta.html).

Karttadatan helpommaksi hyödyntämiseksi väkersin omaan käyttöön web-sovelluksen jolla voi katsella karttadataa useammasta lähteestä, näyttää kartalla GPS-reittejä sekä tiedostoista että Stravasta sekä piirtää ja muokata omia GPX-reittejä (automaattireitityksen kera) siirrettäväksi vaikka Garminin mittareihin. Toimii myös puhelimessa maastossa suunnistusapuna. Helpottaa uusiin alueisiin tutustumista etukäteen reitin suunnittelemalla tai porukkalenkkien jälkeen ihmettelyä missä oikein ajettiin.

Saattaapi olla jollakin muullakin samanlaisia tarpeita joten saa vapaasti käyttää https://bikemap.finomena.fi.

Piirretyt reitit siirtyvät ainakin Suunnon kelloihin ja olettaisin myös Garminin kelloihin tosin oma kokemus vain Garminin pyörämittareista. Juostessa on myös pyöräilyä sujuvampaa katsoa kännykästäkin suunnistusapuja, Android toimii tuossa hyvin, iPhone heikommin tällä appsilla.

Polkujen väri- eli vaikeustason luokitus tehty maastopyöräilyyn, antaa osviittaa juostavuudesta myös, tosin sillä erolla että punainenkin polku on yleensä ihan ok teknistä juostavaa vaikka fillarilla meneekin jo tunkkaamiseksi.


Voit testata tätä sovellusta myös reittien kanssa.

Voit ladata Kaupista testilenkin tiedoston täältä ja sen jälkeen lisätä BikeMapiin tuon tiedoston. Lähtopaikka on UKK-parkkis. Bikemap näyttää sitten sijaintisi pyöreällä punaisella pallolla

Tässä reitti ladattuna nettisivulle

bikemap.PNG

Strava-sekmentit tutuiksi

Hyvän ystäväni mukaan, treeni ei ole treeni, jossei sitä laita nettiin. Tästä syystä olen laittanut lähes kaikki treenini nettiin jo jonkin aikaa. Instaan, faceen ja tänne. Tässä taas yksi. Suosittelen todella liittymistä TampereTrailRunning Facebook ryhmään ja seuraamaan Instaa. Oma polkujuoksemiseni on laajentunut eksponentiaalisesti kaikilla osa-alueilla. Apua, neuvoja ja lenkkiseuraa on helppo löytää eripuolilta Tamperetta.

Otsikon Strava-sekmenteillä tarkoitetaan lyhyehköjä pätkiä esim.polkuja joille GPS kellosi, kellon ohjelma ja Strava niminen sovellus päivittää omat huippuaikasi. Helppoa ja hauskaa. Voit vertailla huippuaikasi muiden vastaaviin.

Päivän lenkkille otin ryhmäni mukaan, eli valmentajani ja kuvaajani, menin siis yksin. Päätin kiskaista peruslenkin painottaen lenkin kuvaamiseen ja Strava-sekmenttien murskaamiseen. Tavoite oli parantaa ns.Kivikkokurun alamäen, Maksimäen alastulon ja viimeisenä Maston polkunousun aikoja. Nämä kolme olivat jo pitkään vaivanneet minua. Nimi oli saatava listoille top-kymppiin. Tulos tai ulos.

Päälle laitoin nopeimmat varusteeni ja kampasin lähtiessä tukan taakse, päälle pipon. Lenkin ensimmäinen vitonen energiatasojen nostoa. Imin itseeni voimaa, ketteryyttä ja tarkkuutta. Havainnoin ja olin auki. Rauhallinen, mutta tarkka. Niin varmaan joo, kunhan juoksin ja yritin olla kaatumatta.

Ensimmäinen Stravasetti oli Kivikkokurun alamäki, otin varman päälle ja huilasin huipulla. Sidoin kengät tiukemmin, otin hörpyn vettä. Ja vedin täysiä. Muutamaan otteeseen askel piteni turhaan. Tästä tulisi nimi lehteen, nilkannyrjähdys tai häpeä. Tulos kotona yllätti, olin kolmas (All-Time). Palkintosija! Onneksi en tiennyt tätä metsässä vaan lähdin taistelemaan muutkin sekmentit…

Seuraava tiukka rutistus oli Maksimäen alamäki, eli pitkähkö juostava tykitys. Huilahdin huipulla, mietin mitä on luvassa ja mietin askeleiden paikat. Kivikiveltä, juurakkojuurakolta. Latasin tähänkin kaikkeni. Ja lopputulos kaikkien aikojen listalle viidenneksi. Ei huonosti, mutta parannettavaa jäi.

Kolmas ja oma lempparini on Maston polkunousu, jonka tiedän pitkäksi ja rankaksi nousuksi. Varsinkin alun helpomman osuuden jälkeen hetki mennään todella ohutta ja jyrkkää kalliojuurakko-osuutta, joka hellii pohkeita ja reisiä. Lihasta kun ei löydy, menen pelkillä jänteillä. Yllätyksekseni nimi komeilee hetken neljännellä paikalla kaikkien aikojen listalla.

En tiedä miksi, mutta nämä Strava-sekmentit innostivat yrittämään kovempaa. En lähtenyt hieromaan kohtia uudestaan, vaan kerran ja se siitä. Kiitos Mikalle sekmenttien alun ja lopun näyttämisestä, varmuuden vuoksi menin kaikissa 50metriä yli.

Tampere Trail Running – Suuri Polkukuvakisa 2018 on ratkennut!

Voittaja julkistettiin tänään Ylen Mennään Metsään tapahtumassa Helvetinjärven kansallispuiston portilla.

Katja Niininen kertoo…

Tuomariston perustelut (Manu Humppi)

TTR:n ensimmäinen polkujuoksuvalokuvakilpailu on kilpailtu. Alkukesästä julkaistuun kisaan saapui elokuun loppuun mennessä paljon hyviä ehdokkaita. Kuvista löytyi sekä sykähdyttäviä maisemia että juoksemisen ja kuvaamisen iloa. Kilpailuehdotusten joukosta raati valitsi yksimielisesti parhaaksi kuvan Deep in the forest, jonka tekijäksi paljastui Pasi Mäntylä.

deep in the forest

Voittajakuva on klassinen luontokuva, jonka ainekset ovat hyvin kuvaajan hallussa: etualan huurteinen sammalpeite, keskiosan jääputous lumivanoineen ja taustan virkaa nerokkaasti toimittava metsän takana loimottava valkeus. Kuva kutsuu sisäänsä kuin legendaariset Putte-Possun nimipäivät: oi jospa oisin saanut olla muu-kaa-na! Sommitelma toimii yksinkertaisin mutta varmoin eväin. Vertikaalista rytmiä rikkoo vain yksi tarkkaan harkittu laskeva diagonaali ja aksentitkin ovat liki kultaisessa leikkauksessa. Värisävyjä on mehusteltu digitaalisen kuvankäsittelyn keinoin juuri ja juuri sovinnaisen rajoissa, ei liikaa, mutta riittävästi jotta matalalta valaistun metsän herkulliset sävyt pääsevät parhaalla tavalla esiin.

Raadin valinta oli lopulta selkeä, mutta joukkoon mahtui toki monia muitakin hyviä otoksia. Kiitämme erityisesti niitä rohkeita, jotka uskaltautuivat kuviin malleiksi. Olisimme toivoneet enemmän katseita kohti kameraa, eli ensi kerralla rohkeita hymyjä kuvaajalle vaikka reisissä hapottaisikin. Voittajakuvan tapaan joukossa oli muitakin vastavalokuvia, joissa valo lankeaa edessä olevasta aukosta kuvaajaa kohti. Joukosta erottuakseen näihin olisi kaivattu jotain spesiaalia, joka nappaa katsojan huomion. Valokuvan tärkein asia eli valo oli näissä hyvin esillä – raati kiittää.

Luontoon sijoittuvien kuvien joukossa oli vain yksi rakennettuun ympäristöön sijoittuva kuva, joka kertoo vauhdikkaasta mäkitreenistä uittotunnelissa. Raati kiittää hauskasta ideasta, jolla olisi teknisesti hiotumpana versiona ollut mahdollisuuksia kamppailemaan jopa kisan voitosta.

Kuvakisaan saataneen jatkoa myöhemminkin, joten pitäkäähän kuvausvälineet jatkossakin lenkillä mukana. Syksyn parhaat värit ovat vasta tulossa, vai löytyykö seuraava voittaja kenties marraskuisesta hämäräntihkusta? Talven hanget ja auringon korkea kiilto niiden päällä, kevätaamun ensimmäinen sarastus, aiheita kyllä piisaa!

Tuomaristossa olivat Katja Niininen, Milla Madetoja ja Manu Humppi

Palkinnot lahjoitti Jari Kaaja

Paras polkukuva 2018 sekä myös yleisöäänestyksen voittaja Deep in the Forest – Pasi Mäntylä – La Sportiva kengät ja BD lamppu.

Osallistujien kesken arvonta.
Ilmainen osallistuminen YÖ-Rogaining -tapahtumaan (2-3 hlö joukkue) – Noora Welling
2 kpl lahjakortti 2h Fatbike-vuokraukseen  (arvo 28 euroa) – Tiina La Page
Samalla on myös katseltu tarkkaan bloggaajien aikaansaannoksia ja näistä pokkaa itsellensä Black Diamond – lampun Timo Väistö.

Onnea voittajille!